Emma-Liisa kirjoitti:Klinge tarkoittaa, että Suomessa oli valmiit ruotsalaiset instituutiot, joiden pohjalta rakentaa oma valtio. Toki eivät Suomen senaatin jäsenet ennen Snellmania mitään kansallisuusaatteen kannattajia olleet, mutta kieltämättä nuo instituutiot olivat tärkeitä. Ilman niitä venäläistäminen oli Virossa helppo suorittaa (tosin, kuten täällä on jo huomautettu Viron itsenäistyi, vaikkei noita instituutioita ollut).
Ylipäänsä, Ruotsin lakikäsitys (ml. talonpoikien oikeus omistaa maata) oli erilainen kuin Venäjän. Ja vanhentunutkin kansanedustuslaitos (säätyvaltiopäivät) integroi talonpojat yhteiskuntaan ja oli luomassa pohjan kansalaisyhteiskunnalle.
Toisin kuin Virossa, jossa balttiansaksalaiset pysyttelivät erillään virolaisesta maarahvaasta, Suomessa ruotsinkielisiä oli suorastaan fennomian kärjessä, koska pelkäsi, että jollei suomen kieltä nosteta sivistyskieleksi, ruotsin tilalle tulee venäjä (siis hallinnon kielenä).
Toisaalta, kuten Ylikangas on huomauttanut, Snellman sai suomen kielen tasavertaiseksi vetoamalla suoraan keisariin ja ylipäänsä fennomaanit kävivät ahkerasti Pietarin tietä.
Suomihan oli kielen perusteella jaettu luokkayhteiskunta 1800-luvulla ja ruotsinkielinen kansallismielisyys tähtäsi Suomen liittämiseen takaisin Ruotsiin.
Suuri osa Suomen ruotsinkielisistä fennomaaneista oli kai alkuaan suomalaisia. Heidän oli vain pitänyt vaihtaa kielensä ruotsiksi opiskelujen ja viran saamisen ehtona. Snellmankin lienee alkuaan Tukholmaan muuttanutta suomalaissukua. Tällaisilla sukuseikoilla on voinut olla isokin merkitys, kun kaikkialla kansallisuusaatteet nostivat päätään.
Puhe siitä, että suomen kieltä nostettiin estämään venäjän tulo hallinnon kieleksi, lienee myyttiä, koska Venäjän kannalta ei ollut merkitystä tulisiko venäjä ruotsin vai suomen tilalle hallintokieleksi ja myös siksi, että hallinnon kieli oli pääasiassa ruotsi vielä Suomen itsenäisyyden aikaan. Vaikka suomenkielisille tuli oikeus saada oikeudenkäynteihin suomea osaava tuomari, ei sitä pantu täytäntöön kokonaiseen sukupolveen ja Suomen valtio esti ja haittasi suomenkielisten koulujen perustamista.
1800-luvun ruotsinkielinen hallinto oli suomalaista kansallismielisyyttä vastaan ja samaan aikaan ruotsinkielinen kansallismielisyys tähtäsi uudelleen liittymiseen Ruotsiin.
Suomenkielinen kansallismielisyys nousi Suomen suurruhtinaskunnan ruotsinkielisestä hallinnosta huolimatta.