Väitös: Italia tuki Suomea talvisodassa

[Tapio Onnela]

Italia tuki Suomea talvisodassa

Pirkko Kanervon Italian ja Suomen suhteita käsittelevän väitöskirjan mukaan Italia tuki talvisotaa käyvää Suomea eniten Ruotsin jälkeen - 790 miljoonalla markalla silloista rahaa.Tuki käsitti aseita, lentokoneita ynnä muuta sotamateriaalia.

Talvisodan ulkoministeri Väinö Tanner kirjoittaa muistelmissaan:

”Punnitessaan tällä tavalla viikkomääriä vastakkain molempia vaihtoehtoja – rauhantekoa Neuvostoliiton asettamilla raskailla ehdoilla ja länsivaltain puoleen kääntymistä avunpyynnöllä – hallituksella oli käsissään maailmahistoriallisesti tärkeä ratkaisu.”

Tuo ratkaisu oli valinta samaan aikaan käynnissä olevan suursodan osapuolten välillä: liittoutuneiden ja Saksan. Tehdessään rauhan Suomi valitsi Saksan ja sille edullisen ratkaisun. Moskovan rauha vahvisti Saksaa, mikä sai maailmansodan ulkopuolelle jääneen Mussolinin palaamaan takaisin nyt voittajaksi arvioimansa Hitlerin rinnalle ja veti lopulta samaan rintamaan myös Unkarin ja Balkanin maat. Talvisodasta tuli Hitlerille iso ongelma, mutta tilanteiden heilahdeltua puolelta toiselle hän sai lopulta kaiken sujumaan käsikirjoituksensa mukaisesti.

Italia auttoi Suomea - talvisota muovasi maailmansodan liittosuhteita



Suomen talvisodan syttyminen, kulku ja tulos määrittivät merkittävästi juuri alkaneen toisen maailmasodan liittoasetelmia. FL Pirkko Kanervon väitöstutkimuksen kohteena on talvisota Mussolinin johtaman Italian näkökulmasta. Talvisotaa tarkastellaan osana maailmansodan ensimmäistä vaihetta, jolloin maarintamilla ei käyty vielä todellista taistelua. 

Ajanjaksoa sävytti äärimmäisen monimutkainen poliittinen ja diplomaattinen peli, kun kumpikin suursodan osapuolista - liittoutuneet Englanti ja Ranska ja niitä vastassa Saksa - pyrki vaikuttamaan niin Suomen kuin muidenkin Euroopan puolueettomiksi julistautuneiden maiden ratkaisuihin. Suomi joutui pelin erotuomariksi talvisotansa takia. 



Mussolini uhmasi ja painosti Hitleriä



Italia oli jäänyt akselikumppaninsa Saksan rinnalta suursodan ulkopuolelle ja pyrkinyt palauttamaan rauhaa Eurooppaan. Talvisodan syttyessä se vastoin Saksan antamia ohjeita asettui lännen rinnalle ja tuomitsi venäläisten hyökkäyksen Suomeen. Fasistihallitus käytti hyväkseen talvisodan tarjoamaa tilaisuutta ja asennoitui voimakkaan neuvostovastaisesti tarkoituksenaan aiheuttaa vakavia vaikeuksia Berliinille, jolle Moskovan kortti oli edelleen tärkeä. Jo talvisodan syttyminen oli ollut paha yllätys Hitlerille, sillä Suomi ei ollut ottanut vaarin hänen neuvoistaan antaa periksi venäläisille, ja nyt Mussolinin omaksuma asenne vaaransi edelleen hänen suunnitelmiaan.



Hitlerin vaikeudet lisääntyivät, kun Molotov nosti kovan hälyn saatuaan tietoonsa, että Italian lentokonetoimitukset Suomelle kulkivat Saksan maa-alueen halki, minkä jälkeen Suomen Italiasta ostama sotamateriaali kuljetettiin meritse - ja salaa Saksalta. Tuhansia italialaisia ilmoittautui vapaaehtoisiksi talvisotaan, ja Roomassa sekä Italian muissa suurissa kaupungeissa puhkesi fasistipuolueen rohkaisemia mielenosoituksia Suomen puolesta ja venäläisiä vastaan.

Italian lehdistö loi kuvaa sankarillisesta Suomesta ja kävi samaan aikaan venäläisiä vastaan rajua propagandakampanjaa, johon nämä vastasivat samalla mitalla. Italian suhteet Neuvostoliittoon ajautuivat kriisiin, ja lähettiläät vedettiin asemapaikoiltaan. 

Näiden tapahtumien vuoksi sekä Molotov-Ribbentrop-sopimuksen että Rooman-Berliinin akselin uskottavuus rakoilivat maailman silmissä.

Mussolini yritti myös vielä kerran vaikuttaa Euroopan tilanteeseen vetoamalla kirjeitse Hitleriin, ja hän vetosi tähän samalla myös maailman urheimpana kansana pitämänsä Suomen puolesta. Italian johtajan mielestä Neuvostoliitto, eilispäivän vihollinen numero yksi ei ollut voinut muuttua ystäväksi numero yksi. 

Saksa näytti siis uhkaavasti jäävän yksin ’uuden ystävänsä’ Neuvostoliiton kanssa. Entistä vaikeammaksi Hitlerin tilanne kävi, kun liittoutuneet tarjosivat Suomelle sotilaallista apua kytkeäkseen samalla koko Pohjolan yhteiseen rintamaan Saksaa vastaan. Ainoa keino torjua uhka oli saada Suomi tekemään nopeasti rauha. Jälleen tuli neuvo sotamarsalkka Göringin kautta: tehdä rauha, Saksan voitettua sodan Suomi saisi menetykset koron kera takaisin.



Moskovan rauha voitto Saksalle



Suomi teki rauhan ja valitsi näin Saksalle edullisen ratkaisun antaen samalla alkusysäyksen toisen maailmansodan lopullisten rintamalinjojen muodostumiselle. Moskovan rauha oli suuri diplomaattinen voitto Saksalle ja vastaavasti tappio liittoutuneille. Myös Mussolinin vaihtoehdot vähenivät, ja hän kääntyi takaisin nyt voittajaksi arvioimansa Hitlerin rinnalle vetäen lopulta mukaansa Italialle myönteiset Tonavan alueen ja Balkanin valtiot.

Itse asiassa jo talvisodan ulkoministeri Väinö Tanner puhuu muistelmissaan Suomesta erotuomarina esittäessään, miten Suomen hallitus punnitessaan viikkomääriä vastakkain rauhantekoa ja länsivaltain puoleen kääntymistä piti käsissään maailmanhistoriallista ratkaisua, miten suurvaltasota olisi saanut kokonaan toisen käänteen, jos Suomi olisi esittänyt länsivalloille avunpyyntönsä. 



Kanervon väitös osoittaa siten myytiksi edelleen ahkerasti toistetun väitteen, että Suomi olisi talvisodassa jäänyt yksin. Saksan lupausten, liittoutuneiden sotilaallisen avuntarjouksen ja koko maailman moraalisen tuen lisäksi Suomi sai runsaasti aseapua, 4,6 miljardin silloisen markan arvosta, ja huomattavan osan aseostojensa rahoituksesta Suomi kattoi eri puolilta maailmaa saamillaan raha- ja tavaralahjoilla, joiden yhteisarvo oli noin 2 miljardia markkaa. Ja kaikki tämä 105 päivää kestäneen sodan aikana. 



Myös Italia kävi erillissotaa



Ylipäällikkö Mannerheim vetosi Mussoliniin Suomessa käyneen italialaisen majuri Anchisin välityksellä. Toiseksi eniten Ruotsin jälkeen aseita tulikin Italiasta, jolta Suomi sai ostettua suoraan armeijan varikoilta mm. 35 Fiat-hävittäjää, kranaatinheittimiä, ilmatorjuntatykkejä, liekinheittimiä, torpedoja ja valtavan määrän ammuksia, minkä ohella Italia lähetti Suomeen kaksi asiantuntija- ja mekaanikkoryhmää, toisen Italiasta ostettuja ilmatorjuntatykkejä, toisen Fiateja varten.



Poliittisen realismin säädellessä Mussolinin toimia hän ei kuitenkaan päästänyt vapaaehtoisia Suomeen, sillä se olisi merkinnyt lopullista puolen valintaa länsivaltojen ja Saksan välillä, eikä sellaisen aika ollut ennen kuin ratkaisu Pohjolassa näyttäisi tien, mitä seurata. 

Lopulta Kanervon tutkimus kyseenalaistaa teesin Suomesta ainoana Hitlerin rinnalla erillissotaa käyneenä maana osoittaessaan, miten myös Mussolini liittyessään suursotaan kesäkuussa 1940 korosti voimakkaasti sotansa erillisyyttä Saksan sodasta.
[Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote]