Seppo Jyrkinen kirjoitti:Emma-Liisa kirjoitti:Vuoden 1932 virallisen tilaston mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana 219 (Suomessa vastaava luku oli 30-luvulla 79).
Eli Itä-Karjalan imeväiskuolleisuus on todellakin ollut hirvittävän suurta jo ennen sotaa. Ja Stalinin aikaista tilastointia tuskin voi epäillä ongelmien liioittelusta! ).
Luku ei ole täysin vertailukelpoinen, koska onhan 9 vuodessa voinut tapahtua suurtakin kehitystä.
Vuoden 1937 väestönlaskentaa ei NL:ssa tunnetusti julkaistu, koska väestömäärä "yllättäen" oli odotettua alempi, kun sitä verrattiin syntyneiden ja kuolleiden tilastoihin (molemmat tilastot olivat puutteellisia, ilmeisesti alikehittyneillä alueilla tietoja ei ollut mahdollista kerätä).
Koska vuoden 1937 väestölaskenta saatiin julki Gorbatshovin aikana, luulisi että myös Itä-Karjalan syntyvyys- ja kuolleisuustilastot ennen (jatko)sotaa ovat jossain arkistossa, kunhan vain joku venäjäntaitoinen ne kaivaisi esiin.
Tutkittavaa riittäisi oikeastaan ryhmällekin, koska tarvitaan monenlaista asiantuntemusta.
Seppo Jyrkinen kirjoitti: Suomalaislääkärin arvio 30-40% imeväiskuolleisuudesta Itä-Karjalassa saattoi hyvinkin olla oikeassa suuruusluokassa.
Tämä koskenee tapakapajuisia kyliä. Äänilinna oli neuvostoaikana kohtalaisen suuri kaupunki.
Katselin uudelleen Marja-Leena Mikkolan teosta ja kiinnitin huomiota seuravaaan:
- haastatellut lapset ovat enimmäkseen perheistä, jotka neuvostoaikana olivat kohtalaisen hyväosaisia. Elämä ennen sotaa oli onnellista, mikä luonnollista onkin, koska tietenkään lapset eivät tienneet niistä perheistä, joilla ei mennyt hyvin.
- maninintoja paosta on, mutta ei siitä, että jo leiriin tullessa oltiin nälkäisiä, mikä muusta aineistosta käy ilmi
- on vaikea uskoa, että 3-5-vuotiaat muistaisivat asioita kovinkaan hyvin, vaan kyseessä lienevät suurimmaksi osaksi perheenjäsenten muistot
- johtuen haastateltavien iästä ei voi olettaa, että haastateltavat olisivat osanneet itse tehdä syy-seuraus-johtopäätöksiä, vaan ne lienevät peräisin esim. äidiltä
- Marja-Leena Mikkola antaa enimmäkseen haastateltavien itse puhua, mikä on hyvä metodi ensimäisellä kerralla. Mutta jotta kertomuksia voisi käytttää lähdemateriaalina, olisi tarvittu uusia haastatteluja joissa olisi kysytty: "Näittekö tämän itse? Jos ette, keneltä kuulitte?" Tietoja olisi pitänyt myös vertailla mahdolliseen arkistoaineistoon.
Toki kirjasta käy hyvin ilmi se, että kurjaa oli. Muu olisikin mahdotonta, kun kuolleisuus oli niin suurta.
Toisaalta kirjasta käy ilmi, miten suuri vaikutus oli yksityisillä ihmisillä. Se sattuiko leirin vartijaksi hirviö tai "hyvä" ihminen, vaikutti ihmisten muistoihin ratkaisevasti.