Klaus Lindgren kirjoitti:En muuten ole missään väittänyt, että Suomen väestön pääkieli ei olisi aina ollut suomi. No, siitä viis, eikä ole järin tärkeätä sekään, saapuivatko ruotsinkieliset maahamme 1100- vai 1200-luvulla. Olennaisempaa on se, että Vetehiseltä jää näkemättä 1800-luvun jälkipuoliskon hyvin nopea kehitys maamme kahden pääkielen suhteissa.
Kirjoittaisitko auki mitä tarkoitat hyvin nopealla kehityksellä kahden pääkielen suhteissa?
Omasta mielestäni kehitys oli saamattoman hidasta ja ruotsalainen hallinto aktiivisesti toimien jarrutti suomalaisten kansalais- ja ihmisoikeuksien saamista kymmenien vuosien ajan.
Kehityksen etappeja:
1850-luvulla Suomen suurruhtinaskunnassa oli voimassa suomenkielisen kirjallisuuden
julkaisukielto.
1861 ja 1863 suomalaiset talonpojat kävivät vierailemassa tsaarin luona anoen, että
suomesta tehtäisiin virallinen kieli Suomen suurruhtinaskuntaan. Sen seurauksena tsaari allekirjoitti julistuksen, että
suomen kieli tulisi 20 vuodessa tasaveroiseksi ruotsin kanssa varsinaista suomalaista väestöä koskevissa asioissa. Ei siis mitään siitä, että suomi tulisi viralliseksi kieleksi.
Jyväskylässä alettiin puuhata ensimmäistä
suomenkielistä yläalkeiskoulua vuonna 1841 ja
15 vuoden kuluttua - vuonna 1858 aloitti Jyväskylän ylä-alkeiskoulu, mutta siitä tuli
kaksikielinen. 1870 puuhattiin uusia suomenkielisiä kouluja yksityisin varoin, koska ruotsalainen hallinto ei rahoittanut suomalaisia kouluja.
Ruotsalaisten vastaisku tuli 1860 ja 1870 luvuilla. Freudenthalilaiset viikingit julistivat ruotsinkielisten muodostavan oman kansallisuuden ja, että suomalaiseen liikkeeseen liittyneet sivistyneet ruotsinkieliset ovat pettureita.
Osa ruotsinkielisistä piti suomenkielistä kulttuuria heikkona ja epäkypsänä. Ilmeisesti samat ihmiset olivat mukana päättämässä tai edesvaikuttivat päätöksiin, joilla ruotsalainen hallinto esteli ja jarrutti suomenkielisen kulttuurin ja sivistyksen kehittymistä.
1877-78 Suomen suurruhtinaskunnan hallitusta syytetään
toimettomuudesta vuoden 1863 asetuksen toimeenpanossa.
1886 suomen kielen ja ruotsin kielen oikeudet asetettiin "yhdenvertaisiksi", joka tarkoitti, että suomen kieltä
saa käyttää viranomaisten asiointikielenä.
1902 venäläisellä kieliasetuksella suomi saa
paperilla yhdenvertaisen aseman ruotsin kanssa.
Hyvin nopeasta kehityksestä ei voi mielestäni puhua. Jos yli 50 vuotta on hyvin nopeaa, niin ilmeisesti 100 vuotta on nopeaa ja 200 vuotta normaalia vauhtia.
50 vuotta on kaksi ihmissukupolvea. Se on hyvin pitkä aika hallinnon vastustaa monin eri keinoin suomalaisten kansalais- ja ihmisoikeuksia.
Klaus Lindgren kirjoitti:on aivan totta, että Freudenthal ei juuri kiinnittänyt huomiotaan suomen kielen aseman. ....... Periaatteessa Freudenthal ei ollut suomen kielen aseman parantamistakaan vastan....On aivan totta, että sekä freudenthalilaiset ”viikingit” ja liberaalit ruotsinkieliset jarruttivat suomen kielen aseman parantamista kaikin voimin
Minulle ei aukene miten
ei kiinnittänyt huomiota, ei ollut vastaan, mutta kuiten jarruttivat kaikin voimin voisi olla yhtäaikaa totta.
Klaus Lindgren kirjoitti: yhdessä konservatiivien kanssa, mutta Vetehiseltä jää huomaamatta, että tilanne oli jo 1890-luvulla hyvin erilainen kuin 1850-luvulla; 1800-luvun lopulla oli enää ajan kysmys, milloin suomen kieli saisi maassa johtavan aseman (kuten se sitten saikin), jolloin kyse oli todellakin ruotsin kielen ja sen aseman turvaamisesta.
Tuo käsitys on ilmeinen myöhempien aikojen keksimä myytti, jos tarkoitat ruotsin kielen oikeuksia.
Todellisuudessa se mitä hallinto puolusti oli hallinnossa toimivien ruotsalaisten etuoikeuksia.
Freudenthalin aikaan suomalaiset vasta ponnistelivat saadakseen kansalais- ja ihmisoikeudet suomalaisille omassa maassaan, jonka hallinto oli ruotsalainen, ja joka oli vastusti suomalaisten pyrkimyksiä, koska se koki menettävänsä oman asemansa.
Koska Suomen suurruhtinaskunnan ruotsalainen hallinto toimi kansalaisiaan vastaan, kääntyivät suomalaiset talonpojat Venäjän hallitsijan puoleen ja saivatkin sieltä apua.
Klaus Lindgren kirjoitti: Vuonna 1902 kielistä tulikin tasa-arvoisia, joten mistään kielisorrosta onkin jo hyvin hankala puhua 1900-luvun osalta Itse en oikein ymmärrä, miksi meidän suomenkielisten pitäisi olla katkeria taistelusta, joka voitettiin jo toistasataa vuotta sitten?
Mielestäni kielisota jatkuun edelleen eikä sen todistaminen ole mitenkään vaikeaa. Lukemalla lehtiä ja kuuntelemalla radiota ja katsomalla televisiota on helppo havaita, että kielisota jatkuu.
Yksi viime aikoina esillä ollut asia on aluehallinto, jossa kielikysymykset ovat tulenarkoja aiheita.
1900-luvulla on käyty monia aikaisempia kielikiistoja. Mm suomenruotsalaisen separatismin aiheuttamat kiistat, vaatimukset Uudenmaan ja Pohjanmaan ja joidenkin muiden alueiden ruotsalaisesta itsehallinnosta, yliopistojen opetuskielikiistat, kiistat koskien suomalaisten muuttoa ns svenskfinlandiin jne.
Klaus Lindgren kirjoitti:Sen sijaan fennomaanien joukossa oli aina hyvin vaikeata ymmärtää sitä, että saman kansakunnan sisällä voidaan puhua kahta eri kieltä; kukaan ei suoraan sanonut, että ruotsinkielisen rahvaan pitäisi suomalaistua, mutta toisaalta tukea tämän toiskielisen rahvaan tukemiselle ei myöskään löytynyt.
On helppo ymmärtää, etteivät 1800-luvun fennomaanit tukeneet ruotsinkielistä rahvasta, sillä ruotsi oli ainoa virallinen kieli ja hallinto toimi ruotsiksi samoin kuin koululaitos. En itse keksi mitään syytä, miksi fennomaanien olisi pitänyt tukea sitä väestön osaa, jolla jo oli kaikki se, mitä fennomaanit unelmoivat saavuttavansa.
Klaus Lindgren kirjoitti:Mitä kansa/kieli -teemoihin tulee, niin Freudenthalin mukaan oli Suomessa oli nykytermein sanottuna yksi isänmaa, kansakunta, ja sen sisällä kaksi kansallisuutta tai etnistä ryhmää, Suomen suomalaiset ja suomenruotsalaiset. Jälkimmäiset olivat siis eri ryhmä kuin riikinruotsalaiset.
Freudenthal keksi Suomen ruotsalaiset omaksi kansakseen. En tunne tarkaan Freudenthalin ajatuksia, mutta rotuoppien perusteella uskon hänen nimen omaan ajatelleen, että Suomen ruotsalaiset ovat samaa kansaa kuin Ruotsin ruotsalaiset.
Ruotsalaisen hallinnolla ja ruotsalaisella rahvaalla ei ollut paljoa yhteistä 1800-luvulla. Vasta eduskuntavaaleja varten vuonna 1906 perustettiin Ruotsalainen kansanpuolue, jonka tehtävä oli liittouttaa ruotsalainen rahvas ja ruotsalainen hallinto/sivistyneistö, saadakseen laajemman kannatuspohjan. Ilman ruotsalaista rahvasta RKP:n äänisaalis olisi ollut olematon. Tämä johti voimakkaaseen kansallismieliseen kiihotukseen ruotsalaisen rahvaan keskuudessa, jotta sen äänet tulisivat RKP:lle. Säätyvaltiopäivien aikaan ruotsalaisella rahvaalla ei ollut merkitystä.
Klaus Lindgren kirjoitti:Fennomaanit pitivät kiinni yksikielisyydestä ja liberaaleille, samoin kuin Topeliukselle, yhdellä kansakunnalla ja kansalla saattoi hyvinkin olla kaksi kieltä.
Fennomaanien yksikielisyys koski
hallinnon yksikielisyyttä. Se merkitsi heille myös sitä, että ruotsalaisissa kouluissa on opetettava suomea, mutta eivät he halunneet muuttaa ruotsalaista rahvasta suomenkielisiksi.
Vaatimukset koskivat siis Suomen suurruhtinaskunnan hallintoa. Se oli oltava suomenkielinen, koska maan pääkieli oli suomi. Maan kannalta oli haitallista, että hallinto toimi kansalle vieraalla kielellä.
Venäläisten venäläistämispyrkimyksetkin koskivat hallintoa, jossa venäläiset kansallismielisyyden aikaan halusivat korvata ruotsin venäjällä.
Muistaakseni vuonna 1905 annettu postiasetus määräsi, että postimiesten on osattava venäjää, josta nousi suuri haloo, koska sitä pidettiin sortona.
Klaus Lindgren kirjoitti:Nykyäänhän suomalaiset eivät ole suinkaan yksikielinen kansakunta, vaan maassamme on peräti viisi virallista kieltä, joista tosin kolmella (pohjoissaame, inarinsaame, koltta) on virallinen asema vain pohjoisimmassa Suomessa.
Minusta sinulla on väärä käsitys. Suomessa on mielestäni kaksi kansalliskielen nimityksellä olevaa kieltä (suomi ja ruotsi) sekä vähemmistökielet romani, saame ja viittomakieli. Yhteensä viisi.
Klaus Lindgren kirjoitti: Lisäksi maassamme puhutaan lukuisia muitakin kieliä. Itse asiassa Suomi ei koskaan ole ollut yksikielinen maa, vaan täällä on aina puhuttu useita eri kieliä, mm. saamea, suomea, ruotsia, saksaa, venäjää, jiddišiä ja tataaria. Nykyään suomen kieli dominoi kaikkea elämää kaikilla elämänalueilla hyvin voimakkaasti.
"Dominanssin" perusta on se, että melkein kaikki puhuvat suomea ja yli 90 % äidinkielenään. Kaikissa muissakin maissa on aivan sama tilanne. Uskon että se on terve ja oikea asia, että suomi "dominoi", mutta kuten yllä jo mainitsin, kielisota jatkuu edelleen tänä päivänä.
Suuri ongelma 1800-luvulla oli, ettei pääkielisillä ollut lainkaan kansalais- ja ihmisoikeuksia, vaikka suomalaisia oli väestöstä 80 %. Mielestäni maksamme sen aikaisesta hitaasta ja epäreilusta kehityksestä edelleen hintaa ja se mitä silloin tapahtui, antaa selityksen monille nykyajan ilmiöille. Esimerkiksi nykyisen kielisodan teemat ja argumentit noudattavat melkein yksi yhteen 1800-luvun kielisodan teemoja ja argumentteja.
-