"Soviet Story"-elokuva Satori-lehdessä

[Jussi Jalonen]

Latviassa kesäkuussa tapaamani Baltian maihin erikoistunut saksalainen tutkija Katja Wezel on kirjoittanut muutama viikko sitten kriittisen artikkelin Edvīns Šnoren taannoisesta "Soviet Story"-elokuvasta. Kuten useimmat epäilemättä muistavat, "Pro Karelia"-seura on hanakasti esittänyt kyseistä leffaa myös täällä Suomessa, osin surkuhupaisin seurauksin.

Kiinnostuneet voivat lukea Katjan varsin laadukkaan artikkelin kokonaisuudessaan. Liitän tämän viestin yhteyteen katkelmana vain kappaleen yhteenvedosta...

The theme of recognition of Latvia’s victim status is naturally still a very strong motive for Latvian politics, especially on the international level. The author does not question the necessity to further study the Soviet repressions and crimes against humanity. Diverse and thorough historic research is needed to come to terms with Latvia’s repressive past. What is not needed are aggressive and one-sided accounts of history, like the one provided in The Soviet Story, since this will not help to understand the history of World War II and its consequences for Latvia today. Instead, it will be likely to further hinder the integration of Latvia’s Russian-speaking population.

... jonka allekirjoitan omalta osaltani täysin.

Latvialaiset kollegani - joita ei uskoakseni ketään voi syyttää ainakaan neuvostosympatioista - ovat myös käyttäneet elokuvasta puhuessaan varsin selkeää määritelmää "vastapropaganda". Ikioma "Pro Karelia"-järjestömme sen sijaan hihkuu verkkosivuillaan riemumielin siitä, miten filmi kuulemma "avaa silmiä". Riippunee kaiketi siitä, kuinka ummessa niitä on halunnut aiemmin pitää.


Cheers,

J. J.

[Emma-Liisa]

Johan Bäckman teki tutkintapyynnön elokuvasta, mutta se ei johtanut tulokseen:

http://antifasistit.blogspot.com/2009/0 ... sille.html

Nyt dosentti on ollut Brysselissä:

"Oma esitykseni käsitteli historian väärentämistä sodankäynnin aseena. Ohessa lyhenneltyjä huomautuksia esitelmäni pääkohdista: Historiarevisio on luonnollisena ilmiönä erotettava historian väärentämisestä, josta on tullut sodankäyntiin ja sotaan valmistautumiseen liittyvä ilmiö; joissakin tapauksissa puhuisin jopa fasistisesta terrorista. Tyypillisimmillään historian väärentämistä esiintyy kahdessa muodossa: natsien sotarikosten oikeuttamisena ja natsisotarikollisten rehabilitointina. Tällä tavoin käydään sotaa kansallisia vähemmistöjä, kuten Viron ja Latvian venäläisiä vastaan. Niin sanottu harmaa passi eli muukalaispassi on konkreettinen todiste historian väärentämiseen perustuvasta sodankäynnistä kansallista vähemmistöä vastaan. Venäläiset leimataan paikallisessa vihapuheessa miehittäjiksi ja rikollisiksi. Tässä russofobia on tärkeä poliittinen mainstream-ideologia, jota pitäisi tutkia tarkemmin. Jokaisessa EU-valtiossa on omat "viralliset" russofobinsa, tutkijansa, poliitikkonsa ja kirjansa. Russofobia on Euroopan pahin uhka. Kybersodankäynti on keskeinen osa historian väärentämiseen liittyvässä informaatiosodassa, esimerkiksi Tallinnaan perustettu kybersodankäynnin keskus on myös tärkeä elementti aggressiivisessa historian väärentämisessä. Muistuttaisin myös Leena Hietasen lausunnosta eli siitä, että pienillä kansoilla ei oikeastaan ole omaa historiaa. Olennainen osa historian väärentämistä on valheellinen symmetria kommunismin ja fasismin välillä. Kun natsien rikokset kuitenkin oikeutetaan, jäljelle jää vain kommunismin pahuus."

http://kohudosentti.blogspot.com/2009/1 ... heidi.html

[ralf64]

Baltian maiden demokratia todellisuudessa aika lailla kuihtui 1930-luvun aikana ja jo sitä ennen. Nämä yhteiskunnat jäivät tavallaan autoritäärisyyden tilaan kun sitä ympöröi kaksi diktatuuria - Saksa ja Neuvostoliitto.

Suomen osalta kehitys oli taas toinen. Itseasiassa v. 1920 Suomi ei kovinkaan paljon eronnut näistä "uusista demokratioista" mutta eteenkin Lapuanliikkeen jälkeen Suomi oli jo selkeästi siirtymässä kohti ruotsalaistyyppistä pohjoisimaista demokratiaa. Suomessa siis autoritäärisyyden kannatus väheni vähenemistään. Luultavasti tässä oli se maaperä josta kasvoi suomalaisille vahvempi halu myös taistella Neuvostoliiton aggressioita vastaan, tosin se joutui luonnollisesti turvatumaan tässä toiseen diktatuuriin. Mutta niinhän USA ja Britanniakin liittoutuivat diktatuurin kanssa.