Millaista "tunnustusta" kirjoittajat tarkoittavat? Sitä perinteistäkö että lapset ja nuoretkin tekivät sodan aikana oman osuutensa, mistä jälkipolvet ovat heille syvästi kiitolliisia? Vai tätä uudenmallista että sodat olivat "sukupolviväkivaltaa" lapsia ja nuoria kohtaan, kuten Näre ja Kirves ovat todenneet? Paljonkohan jälkimmäinen lohduttaa?Jussi Jalonen kirjoitti: onko kenties parhaillaan muotoutumassa jonkinlainen uusi sulkeutunut ortodoksia, joka näyttäisi kaiken lisäksi ainakin julkilausumien valossa olevan tavoitteidensa puolesta aivan yhtä politisoitunut kuin se aiempikin.
Sari Näre, Jenni Kirves: "Vaiettu sotatrauma tuottaa väkivaltaa" Johtuuko väkivaltaisuus sotahistoriasta? (HS sunnuntaidebatti 16.11. 2008)
Minusta tämä lause on kiinnostava:"Vetoamme niihin poliittisiin vallanpitäjiin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa sodassa kärsineiden ihmisryhmien saamaan tunnustukseen ja heille annettaviin korvauksiin."
Jos tässä on kysymys siitä, että olen "taas" tulkinnut väärin, laitetaan varmuuden vuoksi vielä suora sitaatti:Emma-Liisa kirjoitti:Mistä tämä tieto neuvostotasavallasta on peräisin? Eikös "ensimmäinen kansantasavalta" ollut Osmo Jussilan päätelmä, tosin Terijoen hallituksen Suomesta. Josta sitä paitsi olisi tullut Suur-Suomi.nylander kirjoitti:Äskettäin ilmestyneessä Eljas Erkon elämäkerrassa toinen kirjoittajista toteaa (muistelen taas kirjakaupassa silmäiltyä), että "nykyisten tietojemme mukaan" Suomesta olisi "todennäköisesti" tullut neuvostotasavalta, jos Suomen hallitus olisi loka-marraskuussa 1939 taipunut luovuttamaan Neuvostoliitolle tukikohdan Suomen etelärannikolta.
Lähde: Ohto Manninen - Raimo Salokangas, Eljas Erkko. Vaikenematon valtiomahti. 2009.Toisaalta nykyisen tietomme perusteella tukikohdan luovuttaminen mistä tahansa Suomenlahden rannikkoalueelta olisi todennäköisesti johtanut Suomen muuttamiseen neuvostotasavallaksi.
Ei tässä siitä ole kysymys, ja ainakin minun nähdäkseni tuo väite on väärä.nylander kirjoitti:Jos tässä on kysymys siitä, että olen "taas" tulkinnut väärin, laitetaan varmuuden vuoksi vielä suora sitaatti:Lähde: Ohto Manninen - Raimo Salokangas, Eljas Erkko. Vaikenematon valtiomahti. 2009.Toisaalta nykyisen tietomme perusteella tukikohdan luovuttaminen mistä tahansa Suomenlahden rannikkoalueelta olisi todennäköisesti johtanut Suomen muuttamiseen neuvostotasavallaksi.
HS:ssa kirjoitettiin 29/11-09 ´myytin talvisodan taistelijoista murtuneen´, he eivät olleetkaan pelkäämättömiä ramboja.Jussi Jalonen kirjoitti: "Ihminen sodassa", "Ruma sota", "Uhrattu nuoruus" ja "Haavoitettu lapsuus" saivat kaikki vuorollaan tutkijayhteisössä hymistelevän ihastuneen vastaanoton. Suht' hyviä opuksiahan ne olivat, ei siinä mitään. Mielestäni on kyllä silti ihan perusteltua kysyä, onko kenties parhaillaan muotoutumassa jonkinlainen uusi sulkeutunut ortodoksia, joka näyttäisi kaiken lisäksi ainakin julkilausumien valossa olevan tavoitteidensa puolesta aivan yhtä politisoitunut kuin se aiempikin.
Cheers,
J. J.
Sama kyyninen ajatus ei ollut itsellänikään kaukana.Emma-Liisa kirjoitti:Sitä paitsi, näin tehdään ihmisistä uhreja. Ja uhrithan eivät voi tehdä mitään itse selviytyäkseen traumoistaan. Ehkä "sotaterapeutit" nimenomaan haluavatkin sitä, että heillä riittäisi työtä.
Tulipahan vaan mieleen vielä Näreen ja Kirveksen väkivaltaselitysmallin osalta eräs kansalaissotaan liittyvä kummallisuus väkivaltaselitysmallina. Suomessa väkivaltarikollisuutta on näet asukasta kohden enemmän niissä maakunnissa jotka valtaosin säästyivät kansalaissodan pahimmilta väkivallanteoilta, eli Pohjois- ja Itä-Suomessa. Näreen ja Kirveksen mallin perusteella Satakunnan, Hämeen ja Uudenmaan tulisi olla näitä väkivallan mustia alueita.Emma-Liisa kirjoitti:Vai tätä uudenmallista että sodat olivat "sukupolviväkivaltaa" lapsia ja nuoria kohtaan, kuten Näre ja Kirves ovat todenneet? Paljonkohan jälkimmäinen lohduttaa?
Kyseessä oli Viron itsenäisyyden aikana toiminut Kaitseliit, joka lakkautettiin 1940. http://et.wikipedia.org/wiki/Kaitseliitjsn kirjoitti:Huomioni kiinnittyi jo Pajun haastatteluun samaisessa lehdessä joku aika sitten. Aluksi luulin, että kyse oli Suomessa lottina toimineista virolaisnaisista, kunnes tajusin ettei tästä ole kyse. Virossa ei ollut Lotta Svärdiä, kuten ei Suomen suojeluskuntiakaan. Paju itse kertoi lehtijutussa että kyse oli Omakaitse-järjestön naisorganisaatiosta. Ei kai sana "lotta" voi viitata muuhun kuin suomalaiseen järjestelmään?
Omakaitse muodostettiin saksalaisten vallattua Viron elokuussa 1941. Se pyrki jatkamaan Viron armeijan ja tasavallan ajan Kaitseliitin toimintaa saksalaismiehityksen alaisuudessa. Omakaitse oli puolisotilaallinen organisaatio, joka suoritti erilaisia vartiointitehtäviä sekä osallistuivatpa eräät myös eräisiin juutalaisvastaisiin väkivallantekoihin ja holocaustin toimeenpanoon. Tämä on vahvistettu Viron virallisen historiakomission raporteissa http://www.historycommission.ee/temp/index.htm
1944 Omakaitseen muodostettiin varsinaisia alueellisia taistelujoukkoja niistä, joita ei otettu Wehrmachtiin. Joukoilla ei ollut omia univormuja ja aseistus oli kirjavaa. Silti nämä joukot kunnostautuivat surkeista aseistaan huolimatta Emajoen ja Tarton taisteluissa 1944 syyskesällä. Suomen ja Viron tilanne oli hyvin toisenlainen.
Naisten kokemukset voivat silti olla epäilemättä samankaltaisia. Mutta tuntuu, että asiassa yritetään tietoisesti hälventää eräitä oleellisia eroja.
Haluan selventää, että en toki halua vähätellä niitä joilla oikeita traumoja. Mutta miksi esittää asiat niin, että kaikilla täytyy olla traumoja, jotka ovat periytyneet kolmanteen ja neljänteen polveen?Jussi Jalonen kirjoitti:Sama kyyninen ajatus ei ollut itsellänikään kaukana.Emma-Liisa kirjoitti:Sitä paitsi, näin tehdään ihmisistä uhreja. Ja uhrithan eivät voi tehdä mitään itse selviytyäkseen traumoistaan. Ehkä "sotaterapeutit" nimenomaan haluavatkin sitä, että heillä riittäisi työtä.
Mieleni tekisi sanoa, että kyse on psykologisesta projektiosta. Helsingin Sanomiin kirjoitetun pamfletin perusteella tutkijat ovat itse selkeästi traumatisoituneet kouluampumisten ja muukalaisvihan kaltaisista nykypäivän ikävistä ilmiöistä. Totta kai he heijastavat nämä tuntemuksensa tutkimuskenttäänsä ja otaksuvat kaikkien muidenkin olevan nyt, aina ja kaikkialla tavalla tai toisella traumatisoituneita. Koska longue durée on niin hieno asia, on tietysti lisäksi mahtavaa kun kokee vielä löytäneensä nykyajan ilmiöille syvät historialliset juuret, eli sodan, sotakokemukset ja niiden läpitunkevan perinnön.Emma-Liisa kirjoitti:Haluan selventää, että en toki halua vähätellä niitä joilla oikeita traumoja. Mutta miksi esittää asiat niin, että kaikilla täytyy olla traumoja, jotka ovat periytyneet kolmanteen ja neljänteen polveen?
Totta kai, ja se kärsimyskin oli suhteellista ja subjektiivista. Sodan jälkeen Nokialla kiersi muistaakseni juttu keskustelusta paikallisen sotaorvon ja karjalaisevakon välillä. Nokialainen sotaorpo oli todennut, että ymmärsi kyllä karjalaisperheen menetykset, koska oli itsekin menettänyt sodassa isänsä kaatuneena. Evakko oli tuohtunut syvästi tästä vertauksesta ja vastannut ettei se ole mitenkään sama asia, heilt meni talo, maat ja viel lehmätkin!Emma-Liisa kirjoitti:Ja jonkinlainen suhteellisuuden taju täytyisi säilyttää. Ei 40-luvulla ollut nykyisiä tietoja eikä resursseja (ja mitähän 60 vuoden kuluttua sanotaan nykyisistä?). Eikä Suomi kuulunut sodasta eniten kärsineisiin maihin.
Etsimättä tulee mieleen myös tämä Velipuolikuun klassinen sketsi:Jussi Jalonen kirjoitti: - SAAKELIN ÄMMÄ, TUNNUSTA HETI, ETTÄ JÄRJESTELMÄ ON MÄTÄ!!!