Emma-Liisa kirjoitti:Veikko Palvo kirjoitti:J Kämäräinen kirjoitti:Kun hallituksessa ei riittävän vahvasti uskonut sodan syttymisen niin evakuoitava alue pysyi minimissään, huolimatta koko itärajan pituudelta tulleista siviili- ja sotilasviranomaisten pyynnöistä.
Ylimmällä valtiojohdolla ja virkamiehillä ja sotilailla rajalla näyttäisi olleen sama tilanne siinä mielessä, että puna-armeijan joukkojen keskityksistä rajalle tiedettiin, mutta sitä ei tiedetty olivatko ne vain neuvotteluiden painostuskeinona ja uhkauksena. Kenties neuvottelujen uskottiin jatkuvankin.
"Tietää" on tässä väärä verbi, luonnollisesti tulevan vihollisen aikeista harvoin tiedetään, jollei sitten ole vakoojia tai murrettu sen koodia.
Oikea verbi on päätellä. Suomen siviilijohto päätteli, ettei sotaa tulee, ja koulut avattiin. Mutta Mannerheim pakkasi taulunsa ja esim. Halsti (joka välillä oli ollut toiveikas) peruutti vaimonsa tulon Viipuriin, kun tilanne marraskuun lopussa kiristyi. Myös Lähteenmäen kirjasta Maailmojen rajalla käy ilmi, että tavallisetkin sotilaat olivat tilanteen vakavuudesta selvillä, toisin kuin tavalliset siviilit.
Sodan
mahdollisuuden siviilijohtokin otti huomioon alusta asti.
Näinkin.
Mielestäni kuitenkin asia on paremminkin niin, että hallituksessa oli lähinnä kaksi kantaa. Ne, joiden mukaan kriisi raukeaa ilman aseellista konfliktia ja ne joiden mukaan aseellinen konflikti puhkeaa, mikäli Neuvostoliiton vaatimuksiin ei suostuta. Molemmissa leireissä oli sitten aste eroja siinä, miten tapahtumat etenevät. Hallitus otti toimissaan huomioon sen mahdollisuuden, että sota syttyy ja sen mahdollisuuden, että sota ei syty.
Esimerkkinä sodan syttymisen varalta tehdyistä toimenpiteistä voidaan mainita vaikkapa YH:n julistaminen tai väestönsiirtosuunnitelmien laatiminen syksyllä 1939. Vastaavasti usko konfliktin ohimenemiseen näkyy esimerkiksi siinä, että väestönsiirtoja ei toteutettu (Viipurin läänissä) suunnitelmien määrämällä tavalla YH:n alkaessa tai jo mainitussa koulutyön aloittamismääräyksessä. Katsoisin, että kanta konfliktin ohittamisesta pääsi voitolle hallituksen toimissa.
En tiedä, mitä tietoa siviilijohdolle annettiin. Uskoisin, että se sai käyttöönsä osan PV:n tiedustelutiedoista, ja viiden päivän välein laadittu tilannetiedotus (en muista tarkkaa nimikettä) on sellainen, joka olisi voinut olla hallituksenkin käytettävissä. Viimeinen näistä annettiin 25.11. ja siinä joukkojen keskitykset nähdään lähinnä pelotteluna. Viisasta kyllä, konfliktin mahdollisuus on nähty, mutta sitä ei pidetä todennäköisenä. Käsittääkseni 30.11. olisi sitten laadittu huomattavasti synkempi katsaus, mutta sattuneesta syystä näin ei koskaan tapahtunut.
Ja sitten perinteinen näsäviisastelu parhaaseen Agricolan henkeen.
Mikäli väitetään, että "tavalliset siviilit" eivät olleet tilanteen vakavuudesta selvillä, niin "tavalliset siviilit" pitäisi määritellä. Esim. Petsamon Kalastajasaarennolla tavalliset siviilit olivat hyvin selvillä tilanteen vakavuudesta, koska kylän Neuvostoliiton puoleiseen osaan alkoi kasaantua huomattavia määriä puna-armeijan joukkoja. Myös Suojärvellä siviilit seurasivat rajan yli puna-armeijan ryhmittymistä. Suomussalmella ja Kuhmossa tavalliset siviilit kuuntelivat koko syksyn tien teosta syntyneitä ääniä.
Mutta, ettei ryhdytä suotta selvässä asiassa jankkaamaan, niin eihän "tavallisilla siviileillä" voinut olla käytettävissä samoja tietoja kuin päättäjillä. Tilanteen uhkaavuus kyllä tiedostettiin sangen yleisesti, mutta optimistisena olentona ihminen ajattelee yleensä asioiden lutviutuvan jollakin tavalla. Edellä kuvaamiani havaintoja pystyi tekemään vain pieni osa väestöstä, eikä heilläkään ollut asioista tarkempaa kokonaiskuvaa.