Emma-Liisa kirjoitti:JariL kirjoitti: Kysymyksessä on tutkimusmetodiin liittyvä oppiriita,
jossa kumpikin osapuoli on tietyssä mielessä linnoittautunut asemiin,
joihin ei veikkaukseni mukaan itsekään niin kategorisesti usko niin
vankasti kuin puheenvuoroista voisi päätellä. Viittaan tällä siihen,
että Ylikangas antaa aivan liikaa painoa muistitiedolle ja hänen
vastustajansa taas kanonisoivat kirjalliset lähteet.
Ylikangas
myöntää muistitiedon hataruuden, mutta on silti sitä mieltä, ettei sitä
voi sivuuttaa. Tällä logiikalla uskottaisiin edelleen, että punaiset
kiduttivat 1918 vankejaan, kun kerran muistitieto niin väittää.
Molemmat
osapuolet ovat vieneet keskustelun pois sivuasiasta, joka ei suinkaan
ollut teloitettujen määrä, vaan 1) oliko Paasosen raportti 19.6.
käännekohta, jolloin Mannerheim oivalsi ettei NL pyri Suomen
valloitukseen ja päätti jatkaa taistelua 2) tämän seurauksena annettiin
teloituskäsky ylhäältäpäin (vs. kyseessä olivat yksityistapaukset) 3)
torjuntavoitto oli salaisten teloitusten ansiota
Aivan.Ylikangas esittää,että tuolloin Päämaja tuli käsitykseen että
taistelua kannatta jatkaa,että Saksan avun ehtona olisi perääntymisen
pysäyttäminen ja että se vaatisi kaikkia mahdollisia keinoja.Kyseinen
puhelinkäsky on olemassa,se muistuttaa että kaikkia keinoja on käytettävä
taistelukyvyn säilyttämiseksi.Ylikangas ei ole väittänyt torjuntavoiton olleen
salaisten teloitusten ansiota,vaan kurin palauttamisen olleen yksi tekijä
muiden joukossa taistelukyvyn palauttamiselle.Ylikangas esittää että on
syytä uskoa että yhtenä keinona kurin palauttamiseen noissa oloissa käy-
tettiin myös karkueiden ampumisia,suuremmassa määrin kuin on totuttu
ajattelemaan,kuin mitä asiakirjoista ilmenee.Se ,että hän ei pysty todistamaan
ammuttujen määrää ei automaattisesti ole osoitus siitä että hänen päättely-
ketjunsa olisi alusta lähtien kestämätön.
Arkijärjen kokemus dokumenttien hävittämisestä,tulee ihan sotaelokuvista tai
vakoilutarinoista,tuskin on ainuttakaan jossa ei vetäydyttäessä poltettaisi
kaikkea vähänkin kiusallista,tai että sellaisessa tilanteessa mitään doku-
mentteja edes tehtäisiin.Kyllä sitä voi pitää yleisenä käsityksenä,tuskin
kenenkään mieleen tulee syyttää tavallista tallaajaa joka näin ajattelee
salaliittoteoreetikoksi.Pikemminkin asia on niin että joka tällaisissa asioissa
luottaa sokeasti osallisen omaan ilmoitukseen on joko naivi typerys tai sitten
jostain syystä katsoo olevansa velvollinen uskomaan,todistamaan uskomisellaan
lojaalisuuttaan.Suomessa tämänlaatuinen suhtautuminen vaan on hyvin yleistä,
johtunee kai perinteisestä ylhäältähallinnasta,yksilö palvelee valtiota,ei niin
että valtio suojaisi yksilöä.Kansalaisuus on kovin ohutta,vieläkin.