eevahak kirjoitti:Tämä närkästynyt puuskahdus löytyy Kymenkartanon lääninkanslian päätösdiaareista 1790/887 päivättynä 2.7 ja joitakin vastaavia hakemuksia anomusdiaareissa. Mikä tää juttu on? Mihin entisiä sotamiehiä tarvittiin, tuskin sentään aseelliseen palveluun? Koskiko määräys koko maata? Onkohan asiasta mainittu jossain sotahistoriassa?
En ole Kustaan sodan tuntija, mutta jonkin verran perehtynyt ruotujakolaitokseen.
Yksi avain on tuo päiväys. Kyllä miehiä tarvittiin. Sota nimittäin jatkui elokuuhun 1790 asti. Juuri heinäkuun alkupävinä käytiin Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut, eli sota raivosi vielä täysillä.
Kummallista on se, että miehet on jo kertaalleen vapautettu sodan jatkuessa.
Joukoksi on lähinnä kaksi vaihtoehtioa. Miehet ovat kuuluneet joko ruotuväkeen tai värvättyyn joukkoon.
Rutoväestä voisi tulla kyseeseen lähinnä Uudenmaan rykmentti, jonka alueeseen Kyminkartanon lääni tuolloin kuului. Saattoi kyllä olla, että vielä oli olemassa Kyminkartanon pataljoona vanhan Viipurin rykmentin rippeistä koottuna. Ruotumiesten yhteydessä kyllä usein mainittiin ruodun numero ja rykmentin nimi. He palvelivat yleensä niin kauan kuin tolpillaan pysyivät.
Toinen vaihtoehto on sitten värvätty väki. Heitä käytettiin nimenomaan linnoitusten varusväkenä. Ja niitähän oli Loviisassa sekä maalla että Svartholman saarella.
Tuo käyttötarkoitus linnoituksiin tai kruununtöihin viittaa värvättyihin miehiin. Löytyisikö avainta tekstistä, jossa manataan maanmittaria, joka ei kanna vastuutaan? Olisiko siis miehet saaneet töitä kruunun maanmittarilta ja siksi anoneet eroa? Sekin viittaisi värvättyihin. Maanmittarin puollosta olisi ero ensin saatu, tai ainakin luvattu ja sitten herätty huomaamann, että herranen aika, sotahan jatkuu ja kuningas tarvitsee sotilaansa? Maanmittari toisaalta saattoi hyvinkin tehdä töitä armeijalle, mikä selittäisi jo saadun vapautuksen.
En tiedä, onko tästä apua, mutta ehkäpä ajatuksia herää...