(
Huomio: jos ette ole vielä katsoneet Koivusalon "Pohjantähti"-filmiä ja haluatte yllättyä, niin älkää lukeko pitemmälle.)
Emma-Liisa kirjoitti:Kyllähän Aune kuuluu ydinkertomukseen sikäli, että hän näyttää Akselista aivan toisen, vähemmän sankarillisen puolen, ja ennen kaikkea siksi, että hänen poikansa Valtu näyttää, mitä Ilmarin geeneistä tulee heikoissa olosuhteissa. Ja talvisodan ensimmäisenä sankarivainajana hän sito yhteen ylhäiset ja alhaiset.
Niin,
romaanissa. Sekä tietysti myös Laineen vanhassa filmissä, missä Aune oli keskeinen, hyvin ohjattu, hyvin dramatisoitu ja ennen kaikkea erinomaisesti näytelty roolihahmo, jolla tosiaan oli myös merkitystä tarinan etenemisen kannalta.
Koivusalon filmatisoinnissa näyttelijävalinta Aunen rooliin oli varmastikin hyvä, mutta roolihahmo oli kässärissä ja dramatisoinnissa vesitetty ja marginalisoitu siinä määrin torsoksi, ettei sillä tuntunut olevan enää mitään merkitystä tarinan kannalta. Aune oli vain statisti, ja sitä myötä Akselin lemmenseikkailu oli täysin yhdentekevä ja päälleliimatun oloinen; samoin Ilmarin.
Koivusalo olisi tosiaan mielestäni voinut aivan yhtä hyvin leikata Aunen pois kuvioista, mikäli hän ei Leppäsen perheen tytärtä tuon paremmin aikonut käsitellä. Ei se hänen versionsa siitä olisi kärsinyt, paremminkin päinvastoin. Sitä paitsi, eiväthän Kiviojat ja Kankaanpäätkään, saati sitten Töyryn perheen pojat Arvoa lukuunottamatta, tässä filmissä sanottavammin esiintyneet.
Sen sijaan Laurilan Elmaa hän oli käsitellyt hyvin. Ei tosin kovinkaan kekseliäästi; ohjaustyö oli taas lähes täysin Laineelta plagioitu, mutta nuori näyttelijätär oli sekä lahjakas että kiinnostava, ja hänet oli nostettu käsikirjoituksessakin esille tärkeänä naishahmona.
Muutamista harvoista kekseliäistä ja omintakeisuutta osoittaneista kohtauksista voi mainita kohdan, jossa Elina komennetaan puhdistamaan työväentalon käymälöitä. Tätä romaanin kohtaustahan Laineen elokuvassa ei ollut. Mielestäni se oli tässä mainiosti toteutettu, ja käsikirjoittajilta oli luova ja kekseliäs ratkaisu laittaa romaanissa Kylä-Pentin isännän lausumat vuorosanat Yllön isännän pojan suuhun. Nuori Yllö joutui tässä kohtauksessa nokitusten Arvo Töyryn kanssa, ikään kuin suojeluskuntalaisten sisäisiä erimielisyyksiä ja säröjä enteillen. Myös Koivusalon ohjaus tuntui kyseisessä kohtauksessa toimivan kohtalaisen hyvin.
Toinen hyvä ohjaustyö oli teloittajien järkyttyneiden kasvonilmeiden kuvaaminen Halmeen, Koskelan veljesten ja muiden ampumisen jälkeen. Samaten kohtauksessa, jossa kirkkoherran on uuden lainsäädännön vuoksi tunnustettava, että Jussilla on oikeus päättää itse, kenelle pojista torppa jää, täydentävät Koivusalon ohjaus ja Risto Tuorilan roolisuoritus hyvin toisiaan. Ensimmäisen kerran elämässään Jussilla on
auktoriteettia vuokraisäntäänsä nähden, ja kaikessa vaiteliaisuudessaankin hän uskaltaa myös tiedostaa tämän valtansa ja oikeutensa.
Mutta nämä ovat tosiaan vain hetkittäisiä onnistumisia muuten rutiininomaisessa, massatuotetulta tuntuvassa elokuvassa. Seuraavassa leffassa Koivusalon on syytä parantaa ja paljon. Tosin vanha "Akseli ja Elina" ei ollut sekään niin onnistunut elokuva, joten rima ei ole sikäli kovin korkealla.
Cheers,
J. J.