Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -työ on
nyt luettavissa E-thesis-palvelussa:
Jussi Junttila: Thomsenista Kalimaan. Vanhimpien
itämerensuomalais-balttilaisten kielikontaktien tutkimushistoria
vuoteen 1936
(humanistinen tiedekunta, suomalais-ugrilainen laitos)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071167
Opinnäytteen tiivistelmä:
"Itämerensuomalaisissa kielissä esiintyy suuri joukko sanoja, jotka
muistuttavat balttilaisten kielten sanoja sekä muotonsa että
merkityksensä puolesta. Yhtäläisyyksiä oli yritetty selittää eri tavoin
1700-luvulta lähtien, kunnes Vilhelm Thomsen vuonna 1869 osoitti
tämän sanastokerrostuman olevan lainaa jostakin muinaisbalttilaisesta
kielimuodosta nykyisten itämerensuomalaisten kielten yhteiseen
kantakieleen. Vuonna 1890 Thomsen julkaisi aiheesta laajemman
tutkimuksen, jossa hän esitti noin 200 muinaisbalttilaista
lainaetymologiaa ja käsitteli lainojen äännevastaavuuksia sekä
kielellisten kontaktien paikkaa, aikakautta ja kulttuurikontekstia.
Nykykäsitys itämerensuomalaisten kielten vanhoista balttilaisista
lainasanoista perustuu tähän Thomsenin esitykseen, ainoastaan
kontaktien ajoituksia on arkeologian tulosten myötä siirretty
taaksepäin.
Thomsen sovelsi ensimmäisenä suomalais-ugrilaisten kielten
tutkimukseen aikakautensa uusinta kielitieteellistä metodia,
nuorgrammatiikkaa. Nuorgrammatiikka keskittyi kielihistoriaan ja
antoi eksaktit välineet etymologialle. Suomeen nuorgrammatiikan
toi E. N. Setälä, jonka johdolla metodi uudisti nopeasti koko
fennougristiikan ja nosti Suomen tutkimuksen kärkeen.
Suomalaistutkijat tarkensivat myös Thomsenin luomaa kuvaa
vanhoista balttilaisista lainoista. Setälän ohella keskeisiä etymologeja
olivat J. J. Mikkola ja Heikki Paasonen. Muualla tutkimus ei ollut yhtä
intensiivistä: vain liettualainen Kazimieras Būga perehtyi mainittavasti
aiheeseen, ja hänenkin tutkijan uransa jäi lyhyeksi.
Vasta 1910-luvun puolessa välissä Thomsenin ja Setälän teesejä alettiin
kritikoida. Torsten Karsten ja K. B. Wiklund esittivät vanhimmille
balttilaiskontakteille paljon kauemmas menneisyyteen ulottuvia
ajoituksia kuin Thomsen. Setälän auktoriteetti kuitenkin torjui uudet
teoriat, jotka on vasta paljon myöhemmin yleisesti hyväksytty. Sotien
välinen kausi oli erittäin vilkkaan etymologisen tutkimuksen aikaa, ja
balttilaisiakin lainoja esitettiin kymmeniä lisää. Ajan uutterimmat tutkijat
olivat Heikki Ojansuu, Yrjö Toivonen ja Jalo Kalima. Luonnollisesti myös
monet Thomsenin balttilaiset etymologiat korvattiin paremmin sopivilla
lainaetymologioilla tai rinnastuksilla sukukielistä. Mikkola arvosteli hyvin
voimakkaasti Thomsenin lainaetymologioita. Mikkolan kritiikki osoittautui
pääosin pätemättömäksi, mutta on päässyt epäsuorasti vaikuttamaan
myöhempään tutkimukseen. Eino Nieminen taas esitti vuonna 1934
hypoteesin, jonka mukaan ainakin osa vanhoista balttilaislainoista voisi
olla peräisin muinaiskuurin kielestä, jota baltologit olivat parin
vuosikymmenen ajan pyrkineet rekonstruoimaan.
Jalo Kalima julkaisi vuonna 1936 oppikirjan itämerensuomalaisten
kielten vanhoista balttilaislainoista. Kalima pyrki antamaan kattavan
kuvan aiheesta, mutta ei onnistunut kovin hyvin. Kaliman tiedot
balttilaisista kielistä eivät olleet ajan tutkimuksen tasolla, ja hän jätti
kirjassansa käsittelemättä suuren osan uudempaa tutkimusta, mm.
Thomsenin ajoituksia kohtaan osoitetun kritiikin sekä kymmenittäin
niin Thomsenin kuin myöhempienkin tutkijoitten esittämiä etymologioita.
Kaliman kirja on kuitenkin selkeästi laadittu ja sisältää uusia,
ansiokkaitakin etymologioita. Kaliman jälkeen kukaan ei ole
kirjoittanut yleisesitystä aiheesta.
Tämän tutkielman tavoite on antaa kattava kuva vanhimpien
itämerensuomalais-balttilaisten kielikontaktien tutkimuksesta
ennen Kaliman oppikirjaa. Näin se voisi tasoittaa tietä uudelle alan
yleisesitykselle."