Perustuslaeista

[Vetehinen]

Perustuslakivaliokunnan poliitikot päättävät saako rikospoliisi tutkia pääministerin epäiltynä rikoksesta tasavallan presidentin nimittämän oikeuskanslerin toimesta.

Niin, jos Oikeuskansleri sitä esittää. Oikeuskansleri on muuten maan korkein ”riippumaton” (lainatakseni Sinua) syyttäjäviranomainen.

Entä sitten?

Asiasi tuntuu jotenkin jääneen kesken. Sinä vaan enemmittä kommenteitta mainitset eräitä faktoja? Jäi odottamaan.

Jutun lähtökohta on ketjussa VA Koskenniemestä, josta tämä eriytettiin. Lähti liikkeelle USA:n vaikutuksesta Saksan perustuslakiin.

Oma varsinainen pointtini on, että Suomessa tulee olla vahvempi hallinto perustuslain toteuttamiseen oikeasti käytännössä. Poliittinen perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia poliittisesti tarkoituksenmukaisella tavalla ja vastaa tekemisistään eduskunnan poliitikoille ja viime kädessä puolueille ja niiden johdolle. Järjestelmä on altis poliittiselle ajojahdille ja myös poliittiselle suojelulle. Riippumaton perustuslakituomioistuin ratkaisisi mielestäni ainakin osan ongelmasta.

Yhdistän mielessäni ylimmän lain eli perustuslain toteutumisen valvonnan poliittisuuden siihen, että Suomi tuomitaan ihmisoikeuksien rikkomuksista usein, rivivirkamiehet voivat rikkoa perustuslakia melko vapaasti ja käräjäoikeudet voivat mielensä mukaisesti tuomita rikkomalla perustuslakia. Kansalainen voi kannella perustuslain rikkomuksista mm eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, mutta ne kantelut ovat melko merkityksettömiä perustuslain toteutumisen kannalta, koska mitään sanktiota ei ole perustuslain rikkomisesta. Käytännössä ylin laki on rikottavissa ilman seuraamuksia.

Mainitsit oikeuskanslerin "riippumattomaksi syyttäjäksi". Presidentti nimittää oikeuskanslerin, joten on peruste riippumattomuudelle eduskunnasta, mutta tuomarin roolissa on poliittinen perustuslakivaliokunta. Jupakassa on tietääkseni kyse vasta tutkinnan tekemiseksi annettavasta luvasta. Mistään syyttämisestä ei ole edes kyse. Käytännössä perustuslakivaliokunta päättää saako tutkia rikoksen mahdollisuutta. Mielestäni poliitikon suojelu liiallista.

[H Salonen]

... kantelut ovat melko merkityksettömiä perustuslain toteutumisen kannalta, koska mitään sanktiota ei ole perustuslain rikkomisesta. Käytännössä ylin laki on rikottavissa ilman seuraamuksia.

Mainitsit oikeuskanslerin "riippumattomaksi syyttäjäksi". Presidentti nimittää oikeuskanslerin, joten on peruste riippumattomuudelle eduskunnasta, mutta tuomarin roolissa on poliittinen perustuslakivaliokunta. Jupakassa on tietääkseni kyse vasta tutkinnan tekemiseksi annettavasta luvasta.

Miksi luulet, että jokin perustuslakituomioistuin muka olisi avain onneen Suomen maassa. Miksi se tuomitsisi toisin kuin käräjäoikeudet? Suomessa ei ainakaan nimittäin tuomittaisi ripeämmin jos Suomeen perustettaisiin perustuslakitomioistuin – se tapahtuu ao. oikeussäännöksiä muuttamalla, ei säätämällä perustuslakituomioistuimesta - eikä Suomi välttäisi EIT:n tuomioita perustuslakituomioituimen perustamisella elleivät asiat etene, niin kuin tekevätm, liian hitaasti eräissä (poikkeus)tapauksissa..

Mutta, siis mitkä tapaukset olisivat mielestäsi sellaisia, joissa perustuslakituomioistuin olisi käytettävissä? Ja kuka olisi oikeutettu saattamaan asian käsiteltäväksi perustuslakituomioistuimeen – syyttäjäkö, vai itsekukin? Penäätkö tuomioistuinta virkamiehiä varten. Vai missä asioissa tarvitaan maassamme jotain ilmeiseststi kovin juhlavaa peräti perustuslakituomioistuinta?

En itse näe mitään syytä perustaa perustuslakituomioistuinta ainakaan jonkun nettikirjoittajan päähänpiston johdosta. Sellaisen perustaminen ei nähdäkseni ratkaisisi ainoatakaan ongelmaa massamme, ainakaan, ainakaan ei sellaen ole tarpeellinen ellei sitä yksilöidä tarkasti.

Muuten, tietääkseni KRP tutkii alustavasti - oikeuskanslerin toimeksiannosta - valtion päämiehen pääministeri Matti Vanhasen tekemisiä. Jonkinasteinen parlamentaarinen immuniteetti kuulunee joka tapauksessa myös Suomen valtion päämiehelle. Vanhasta koskeavan jutun eteneminen osoittaa kuka on “poliitikkojen”
valvoja, nimittäin neljäs valtiovalta, eli lehdistö, eli nykyisin “media” (niine haittavaikutuksineen, jotka sen(kin) vallalla on).

Edustuksellinen demokratia edellyttää edunvalvojia, politiikoita. Heitä ei mielestäni nykyisellään suojella “liikaa”. He tekevät varsin hyvin työnsä yleensä. Poikkeuksia toki on.

koska mitään sanktiota ei ole perustuslain rikkomisesta. Käytännössä ylin laki on rikottavissa ilman seuraamuksia.

Niin, miksei ole?. Onko eduskunta muka erehtynyt tökerösti säätäessään perustuslain, "unohtanut" sanktioida perustuslain? Vai tarkoitetaanko tässä ehkä “purukumiasäännlksiä”, siis ns. poliittisia oikeuksia, jotka eduskunta vain julistuksenomaisesti vahvisti jättäen ne tietoisesti sanktioimatta?

[Vetehinen]

... kantelut ovat melko merkityksettömiä perustuslain toteutumisen kannalta, koska mitään sanktiota ei ole perustuslain rikkomisesta. Käytännössä ylin laki on rikottavissa ilman seuraamuksia.

Mainitsit oikeuskanslerin "riippumattomaksi syyttäjäksi". Presidentti nimittää oikeuskanslerin, joten on peruste riippumattomuudelle eduskunnasta, mutta tuomarin roolissa on poliittinen perustuslakivaliokunta. Jupakassa on tietääkseni kyse vasta tutkinnan tekemiseksi annettavasta luvasta.

Miksi luulet, että jokin perustuslakituomioistuin muka olisi avain onneen Suomen maassa. Miksi se tuomitsisi toisin kuin käräjäoikeudet? Suomessa ei ainakaan nimittäin tuomittaisi ripeämmin jos Suomeen perustettaisiin perustuslakitomioistuin – se tapahtuu ao. oikeussäännöksiä muuttamalla, ei säätämällä perustuslakituomioistuimesta - eikä Suomi välttäisi EIT:n tuomioita perustuslakituomioituimen perustamisella elleivät asiat etene, niin kuin tekevätm, liian hitaasti eräissä (poikkeus)tapauksissa..

Sinulla on paljon kysymyksiä, joihin sinulla itselläsi tuntuu olevan ennakkoon selvä vastaus.

Mainitset käsityksenäsi, ettei perustuslakituomioistuin nopeuttaisi oikeuskäsittelyä. Varmaan näin, mikäli perustuslakituomioistuin toimisi yhtä laiskasti ja välinpitämättömästi perustuslain toteuttamisessa kuin poliitikkojen miehittämä perustuslakivaliokunta.

Oma toiveeni on, että poliitikoista riippumattomampi ja itsenäisempi perustuslakituomioistuin vahvistaisi perustuslain mukaisten ihmisoikeuksien toteutumista. Ne on säädetty heikoimman suojaksi voimakkaamman mielivaltaa vastaan. Heikko taho on yksi yksilö ja voimakas taho on hallintokoneisto, jolla on käytössä suuret resurssit itsensä puolustamiseksi.

Käytännössä yksilö voi kannella perustuslain rikkomuksesta oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeudelle. Mikään niistä ei tuomitse sanktioita. Vasta EIT:ssä voi rikoksen tekijä tulla tuomituksi korvauksiin.

Perustuslain toteutuminen on sanktioiden osalta samalla tasolla kuin pyöräilijöiden kypäräpakko ja poliitikkojen vaalirahoitus. Pieni ylinopeus on voimakkaammin sanktioitu kuin perustuslain ihmisoikeusrikos.

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tuomioiden velvoittavuus on olematon. Eduskunnan oikeusasiamies antaa lausunnon, joka ei kumoa virkamiehen tai oikeuden päätöstä. Oikeuskansleri antaa huomautuksen rikoksen tekijälle.

[jsn]

Muuten, tietääkseni KRP tutkii alustavasti - oikeuskanslerin toimeksiannosta - valtion päämiehen pääministeri Matti Vanhasen tekemisiä. Jonkinasteinen parlamentaarinen immuniteetti kuulunee joka tapauksessa myös Suomen valtion päämiehelle. Vanhasta koskeavan jutun eteneminen osoittaa kuka on “poliitikkojen”
valvoja, nimittäin neljäs valtiovalta, eli lehdistö, eli nykyisin “media” (niine haittavaikutuksineen, jotka sen(kin) vallalla on).

Pieni mitätön korjaus, Vanhanen ei kai sentään ole valtionpäämies eli tasavallan presidentti, vaan pääministeri.

Perustuslakituomioistuin voisi kyllä hyvinkin ajan oloon keventää byrokratiaa, jos se antaisi selkeitä linjauksia, mutta aluksi toiminta voisi melkoisesti hidastua. Valituksia kyllä tulisi lisää.

Suomi, joka aikanaan piti vanhoja perustuslakejaan niin suuressa arvossa arvossa mm. Venäjän valtaa vastaan, ei enää ole entisensä. Perustuslain merkitys rapautuu kun sitä ei enää pidetä tärkeänä. Tämähän näkyy jo lainsäädäntöprosessissa, kun useita lakeja joudutaan palauttamaan uudelleen kirjoitettavaksi. Samalla 2000 perustuslaista on jo tulossa alennustavaraa, kun siihen esitetään milloin mitäkin muutosta. Perustuslakituomioistuin toisi perustuslaille arvovaltaa ja merkitystä, jotka sille kuuluvat. Samalla poliittinen järjestelmämme kaipaisi tiettyä arvokkuuden palautusta.

[Jussi Jalonen]

Suomi, joka aikanaan piti vanhoja perustuslakejaan niin suuressa arvossa arvossa mm. Venäjän valtaa vastaan, ei enää ole entisensä. Perustuslain merkitys rapautuu kun sitä ei enää pidetä tärkeänä. Tämähän näkyy jo lainsäädäntöprosessissa, kun useita lakeja joudutaan palauttamaan uudelleen kirjoitettavaksi. Samalla 2000 perustuslaista on jo tulossa alennustavaraa, kun siihen esitetään milloin mitäkin muutosta.

Tuorein perustuslakihan on tavallaan valtaapitävien perustuslaki. Parhaiten se ilmenee siinä, että perustuslain kirjaimeen ja henkeen ei vaikkapa Lex Nokiaa tai yliopistolakia säädettäessä kiinnitetty juuri mitään huomiota ennen kuin vasta loppusuoralla. Aselain kohdalla on ilmenemässä samanlaisia ongelmia.

Kansalaisten tai yhteiskunnan toimintaan suoranaisesti vaikuttavat perustuslain kohdat eivät siis näyttäisi olevan aivan päällimmäisinä lainsäätäjien mielessä. Sen sijaan perustuslain maininnat presidentin valtaoikeuksista tai niiden soveltaminen johonkin niinkin triviaaliin kuin EU-edustukseen, herran tähden, niistä jaksetaan taittaa peistä, koska kysymys on vallasta.

Kansanvaltaisessa maassa perustuslain pitäisi kuitenkin olla ensisijaisesti kansalaisten perustuslaki. Tietysti, jos kansalaiset itse ovat passiivisia eivätkä sanottavammin asiasta piittaa, niin minkäs sille voi?

Totta kai perustuslakia silti muuttaa tai täydentääkin voi. On jotenkin absurdia, kun presidentti esittää vetoomuksen, että perustuslakia ei sopisi muuttaa, ennen kuin sitä on "kokeiltu muidenkin presidenttien alaisuudessa". Ylläolevaa vertausta jatkaakseni, entäs se kansa jota varten koko laki on säädetty? Mikäli perustuslaki ei aivan toimi, olisiko presidentin mielestä sitten vastaavasti aihetta odotella kansalaistenkin vaihtumista ja kokeilla jos perustuslaki toimisikin paremmin seuraavan ja sitä seuraavan sukupolven aikana?


Cheers,

J. J.

[H Salonen]

Sinulla on paljon kysymyksiä, joihin sinulla itselläsi tuntuu olevan ennakkoon selvä vastaus...

Pitää paikkansa Sinun mielipiteesi tuntuvat olevan sen verran yksityiskohtien hiomista vailla, että katson parhaammaksi kysyä oletko tullut ajatelleeksi eri yksityiskohtia.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tahtoisit, että joku muu kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta (joka on roistoiksi mieltämiesi “poliitikkojen” (minusta etujemme valvojat) peräti “miehittämä – (kuka siihen muuten kuuluisi ellei kansanedustaja, se taitaa olla perutuslaissa asetettu vaatimus kelpoisuudelle eduskunnan valiokuntiin) tekisi sen työn, minkä perustuslakivaliokunta tekee. Kun arvelet että edustuksellinen demokratiamme on kelvoton (tai vast.) en voi ymmärtää että olisit ideologisesti luettavaksi muuksi kuin anakistiksi. Et kuitenkaan itse ainakaan ilmeisesti katso olevasi anarkisti – mutta puhut kuitenkin individualistiseen tapaan niinkuin anarkistit tapasivat asettamalla vastakkain “yksilöt” vastaan “organisaatiot – niin kuin nämä olisivat asetettavissa vastakkain. Olen siis mitä ilmeisimmin erehtynyt jotenkin, mutta ainakin minusta esityksesi on kovin ristiriitainen.

[H Salonen]

Pieni mitätön korjaus, Vanhanen ei kai sentään ole valtionpäämies eli tasavallan presidentti, vaan pääministeri.

Perustuslakituomioistuin voisi kyllä hyvinkin ajan oloon keventää byrokratiaa, jos se antaisi selkeitä linjauksia, mutta aluksi toiminta voisi melkoisesti hidastua. Valituksia kyllä tulisi lisää.

Suomi, joka aikanaan piti vanhoja perustuslakejaan niin suuressa arvossa arvossa mm. Venäjän valtaa vastaan, ei enää ole entisensä. Perustuslain merkitys rapautuu kun sitä ei enää pidetä tärkeänä.

On tietysti totta, ettei Suomen pääministeri (oik. valtionneuvoston puheenjohtaja) ole muodollisesti tasavallan ensimmäinen, vaikka käytännössä on. Mielessäni kyllä oli tämä tosisia mutta katsoin että viittaukseni parlamentaariseen immuniteettiin – jonka Vetehinen unohtaa täysin – edellytti mutkien oikoimista tältä osin. Kuitenkin, tietysti olet oikeassa ja huomautuksesi on paikkansapitävä.

Voidaan tietysti kirjoittaa kauniita korulauseita ja ylistyksiä perustuslakituomioistuimelle, mutta faktaksi jää käteen, ettei Suomessa tarvita erikseen sellaista, Mihin sitä käytettäisiin. Rattjuoppojenko tuomitsemiseen? Ellei rattijuoppoihin, niinkuin toki tietysti vastaat, niin mihin? Eikö eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminta ole riittävää. Vai tulisiko perustuslakivaliokunnan nimi muuuttaa kalskahtavaksi “perustuslakituomioistuin”. Ei kait nimi miestä paranna, jos ei mies nimeäkään...

On ehkä totta, että perustuslain kunnioitus on vähentynyt ajan mittaan. On kuitenkin syytä panna merkille, että meillä perustuslaki on suurimmilta osiltaan pelkkä julkisen vallan hallinnon järjestämistapaa koskeva, sinänsä vähämerkityksetön ja -päyöinen laki. Suurin osa ihmisistä varmaan mieltää “perustuslaiksi” sen osan perustuslakia, jolla säännellään muuta kuin esim. ministeriöiden lukumäärää tai korkeimpien virkamiesten nimitysjärjestystä, ja tällöin lähinnä kansalaisten ns. poliittisia oikeuksia.

Tällöin katsotaan, että (esimerkiksi) suomalaisten “sananvapaus” tai “mielipiteen vapaus” ankkuroituu perustuslakiin. Oikeampaa on mielestäni ankkuroida ns. poliittiset oikeudet ja vapaaoikeudet ideologisiksi tavoitteiksi (siksi, mitä me yhteisesti tahdomme ja tavoittelemme), eikä poliittisiksi “oikeuksiksi “ (mitä me (jo) olemme oikeutettuja edellyttämään). ” Jos poliittinen ns. “oikeus” olisi todella “oikeus”, niin missä on silloin sitä vastaava velvollisuus (kuka on velvoitettu sietämään vaikka sananvapauttani)? Tämä on kuitenkin vain sivuhuomautus.

Saattaa toki olla, että se "ase", johon täällä tartuttiin sortovuosina - laki - on jäänyt mieliimme jonkinlaisena ylivertaisena perinnekuvana. Kosmeettisesti voisi Suomellakin varmaan olla perustuslakituomioistuin. Ilman sitä kosmetiikkaakin pärjätään enkä näe mitään syytä perustaa perustuslakituomioistuinta pelkästään (tai lähinnä) kosmeettisista syistä.

[Vetehinen]

Sinulla on paljon kysymyksiä, joihin sinulla itselläsi tuntuu olevan ennakkoon selvä vastaus...

Pitää paikkansa Sinun mielipiteesi tuntuvat olevan sen verran yksityiskohtien hiomista vailla, että katson parhaammaksi kysyä oletko tullut ajatelleeksi eri yksityiskohtia.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, tahtoisit, että joku muu kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta (joka on roistoiksi mieltämiesi “poliitikkojen” (minusta etujemme valvojat) peräti “miehittämä – (kuka siihen muuten kuuluisi ellei kansanedustaja, se taitaa olla perutuslaissa asetettu vaatimus kelpoisuudelle eduskunnan valiokuntiin) tekisi sen työn, minkä perustuslakivaliokunta tekee. Kun arvelet että edustuksellinen demokratiamme on kelvoton (tai vast.) en voi ymmärtää että olisit ideologisesti luettavaksi muuksi kuin anakistiksi. Et kuitenkaan itse ainakaan ilmeisesti katso olevasi anarkisti – mutta puhut kuitenkin individualistiseen tapaan niinkuin anarkistit tapasivat asettamalla vastakkain “yksilöt” vastaan “organisaatiot – niin kuin nämä olisivat asetettavissa vastakkain. Olen siis mitä ilmeisimmin erehtynyt jotenkin, mutta ainakin minusta esityksesi on kovin ristiriitainen.

Olet ymmärtänyt väärin. Provosoivasta tyylistä päätellen tahallisesti liioitellen naurettavuuksiin saakka.

[Vetehinen]

Oikeampaa on mielestäni ankkuroida ns. poliittiset oikeudet ja vapaaoikeudet ideologisiksi tavoitteiksi (siksi, mitä me yhteisesti tahdomme ja tavoittelemme), eikä poliittisiksi “oikeuksiksi “ (mitä me (jo) olemme oikeutettuja edellyttämään). ” Jos poliittinen ns. “oikeus” olisi todella “oikeus”, niin missä on silloin sitä vastaava velvollisuus (kuka on velvoitettu sietämään vaikka sananvapauttani)? Tämä on kuitenkin vain sivuhuomautus.

Kuulostaa hyvin autoritääriseltä järjestelmältä.

Olen kamalan utelias. Kerro esimerkki perustuslaista, missä joku on velvoitettu sietämään sananvapauttasi.

[jsn]

Ei perustuslakituomioistuimen koostumuksen tarvitsisi olla kuten perustuslakivaliokunnan, vaan riippumattomampi elin eduskunnan voimasuhteista kuten muutkin tuomioistuimet.

[Vetehinen]

Ei perustuslakituomioistuimen koostumuksen tarvitsisi olla kuten perustuslakivaliokunnan, vaan riippumattomampi elin eduskunnan voimasuhteista kuten muutkin tuomioistuimet.

Olen samaa mieltä. Vallan kolmijako-opin mukaisesti on lain säätäjä (eduskunta) ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Kolmijako-oppia on haluttu edistää mm siten, että tuomarin voi erottaa vain oikeuden päätöksellä.

On väitetty, että 90-luvun laman pankkioikeudenkäynneissä poliitikot painostivat tuomioistuimia tuomitsemaan oikeudenkäynnit pankkien eduksi.

Yksi perustuslain toteutumista hankaloittava seikka on, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle sellaisessa tapauksessa, jossa sen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Käytännössä sana "ilmeisessä" merkitsee sitä, että tulkinnanvaraisissa tapauksissa perustuslakia alempi laki voittaa aina. Tämä lienee yksi syy siihen, että Suomen perustuslaki ihmisoikeuksien osalta on aika merkityksetön paperi.

[jsn]

Yksi perustuslain toteutumista hankaloittava seikka on, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle sellaisessa tapauksessa, jossa sen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Käytännössä sana "ilmeisessä" merkitsee sitä, että tulkinnanvaraisissa tapauksissa perustuslakia alempi laki voittaa aina.

Periaatteena on ollut, että tuomioistuinkäytäntö muokkaa perustuslain käytäntöön. Tuomioistuimet ovat kuitenkin liian työllistettyjä jotta ne ehtisivät paneutua tähän puoleen. Oikeusasteissa käsittely venyy. Juuri tässä on Suomen ongelma, josta sataa eniten moitteita ihmisoikeustuomioistuimista.

Perustuslain pitäisi olla perustuslaki, vaikkei sille ole enää paljon painoa annettu. Sen pitäisi olla aidosti ylempänä. Muutos voisi vielä pelastaa poliittisen järjestelmämme, joka on ajautunut kriisiin. Erillinen tuomioistuin parantaisi lainsäädännön laatua. Aiemmat määrävähemmistösäädökset tekivät perustuslaista poliittisen jarrun, joka poistui uudistetulla perustuslailla. Tämä on johtanut siihen, että lainsäädäntö menee nykyisin eduskunnassa läpi lähes heittämällä.

[Vetehinen]

Periaatteena on ollut, että tuomioistuinkäytäntö muokkaa perustuslain käytäntöön. Tuomioistuimet ovat kuitenkin liian työllistettyjä jotta ne ehtisivät paneutua tähän puoleen. Oikeusasteissa käsittely venyy. Juuri tässä on Suomen ongelma, josta sataa eniten moitteita ihmisoikeustuomioistuimista.

Oikeuskäsittelyjen pitkittymistä pidän oireena ja varsinainen syy on hallitusten velttoilu ja välinpitämättömyys nopean ja luottamusta herättävän oikeusprosessin aikaansaamisessa. Hallitus toisensa jälkeen jättää puuttumatta asiaan. Vaikuttaa hallintokulttuurin ominaisuudelta ja ehkä perimää 1800-luvun autonomiasta. Silloin suomalaiset valittivat tsaarille ja nyt Euroopan tuomioistuimiin.

Oikeustapausten määrän kasvu on selviö, koska lakeja tehtaillaan koko ajan lisää ja tapaukset monimutkaistuvat.

[Trilisser]

Vetehinen on oikeassa. Suomeen tarvittaisiin ehdottomasti riippumaton perustuslakituomioistuin jonka tehtävänä olisi päättää onko jokin laki tai sen tulkinta ristiriidassa perustuslain kanssa. Mikäli laki tai sen tulkinta olisi ristiidassa perustuslain kanssa, olisi se hylättävä.

Tosiasia on, että perustuslakivaliokunta on vain kumileimasin. Sen jäsenet ovat viime kädessä poliittisessa vastuussa, eivät juridisessa vastuussa. On myös syytä pohtia, onko kuolemantuottamuksesta tuomittu henkilö sopiva johtamaan perustavaa laatua olevaa lansäädännöllistä valtaa. Etenkin kun sama henkilö toteaa, että kansalaisoikeudet on voitava lakkauttaa pelkällä eduskunnan päätöksellä.

Mikäli perustuslakivaliokunta todella edustaa perustuslakia eikä hallituksen iltakoulua, on sen syytä torpata hallituksen "iltakoulussa sovittu" aselakiesitys. On siinä niin paljon törkeitä perustuslain vastaisuuksia ja kansalaisoikeuksien poljentaa (esim. yhdistysmisvapaus, omaisuudensuoja ja viranomaisvallan siirtäminen yksityisille tahoille).

[Cornelius]

Perustuslakituomioistuimen ideana olisi tosiaan vallanjaon vahvistaminen, "vallan pistäminen valtaa vastaan". On parempi, että "herrat" tappelevat keskenään kuin että ovat kansalaisten kimpussa yhteistuumin.

Perustuslain yhtenä tarkoituksena on kirjata ylös yhteiskunnan perustavat arvot, joita eduskunnankin olisi noudatettava lakeja säätäessään. Suomessa perustuslain ylimmäisenä tulkinta-auktoriteettina on kuitenkin kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta. Tämä tarkoittaa sitä, että perustuslain tulkinta on puhtaasti poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys, eikä perustuslaki välttämättä rajoita millään tavalla eduskunnan lainsäädäntövaltaa. Valiokunta kuulee kyllä valtiosääntöasiantuntijoita, mutta sillä ei ole velvollisuutta noudattaa näiden yksimielistäkään mielipidettä esimerkiksi siitä, että jokin ehdotettu säännös on ristiriidassa perus- tai ihmisoikeuksien kanssa.

Tuomioistuimet voivat yksittäistapauksessa sivuuttaa perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa olevan lainsäännöksen. Näin tapahtuu kuitenkin äärimmäisen harvoin jo siksi, että edes KHO tai KKO eivät voine todeta perustuslain vastaiseksi säännöstä, jonka perustuslakivaliokunta ylimpänä tulkinta-auktoriteettina on arvioinut perustuslain mukaiseksi.

Suomessa perustuslailla on perinteisesti ollut varsin heikko asema kansainvälisesti katsoen hyvin omituisen poikkeuslaki-instituution vuoksi. Kunhan poliittinen konsensus on saavutettu kulisseissa tehdyillä lehmänkaupoilla, eduskunta on voinut helposti säätää perustuslain vastaisia lakeja. Jonkinlainen aallonpohja poikkeuslakien käytössä oli vuoden 1973 laki, jolla Kekkosen valtakautta jatkettiin ilman vaaleja kehitysmaatyyliin. 1990-luvun perusoikeusuudistus ja ehkä vielä enemmän Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyminen ovat kuitenkin tarkoittaneet sitä, että lakien sisältö on enenevässä määrin riippuvainen muustakin kuin poliittisista valtasuhteista. Perustuslakituomioistuin vahvistaisi tätä kehitystä.