Karl Marxin pää

[Tapio Onnela]

Entistä ja nykyistä Chemnitziä, jota vuosina 1953-1990 kutsuttiin Karl-Marx-Stadtiksi koristaa sen tunnetuin nähtävyys vuodelta 1971. Filosofi Karl Marxin päätä esittävä pronssiveistos on neuvostoliittolaisen taiteilijan Lew Kerbelin (1917 – 2003) suunnittelema.

Kaupunkilaiset kutsuvat veistosta tuttavallisesti vain ”Kopftiksi” eli ”pääksi”, kaupunkia luonnehdittiin myös epiteetillä: ”Stadt mit Köpfchen”
Veistoksen kokonaiskorkeus jalustoineen on 13 metriä, 7 metriä korkea Marxin pää valmistettiin pronssivaluna Leningradissa. Veistoksen taakse kiinnitetyssä jättimäisessä pronssikyltissä on useilla kielillä ote Marxin kommunistisesta manifestista: “Proletarier aller Länder vereinigt euch!” (Kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen!”) DDR:n loppuaikoikan kommunistista hallintoa vastustanee mielenosoittajat käyttivät "pään" edustalla olevaa aukioita mielenosoituspaikkana.


Kuva: Tapio Onnela, toukokuu 2010


Kuva: Tapio Onnela, toukokuu 2010


Kuva: Tapio Onnela, toukokuu 2010


Kuva: Wikimedia Commons/Bundesarchiv, Wolfgang Thieme, elokuu 1980.

Chemnitzin "Oberfinanzdirektion" sijaitsee heti "pään" takana.
Kuva: Tapio Onnela, toukokuu 2010
****
* Wikipedia: Chemnitz
* Wikipedia.de Karl-Marx-Monument
* Wikipedia: Lev Kerbel

[Raakinavaara]

“Proletarier aller Länder vereinigt euch!”

Hyviä kuvia ja vielä tuo tietty ironia tuon Finanzamtin kanssa. Enpä ole Chemnizissä sitten kevään 1989 käynyt, mutta pää näkyy olevan paikallaan, hyvä niin. Nyt kun koko Eurooppa on samassa veneessä ja toistensa takaajina samoissa veloissa, tarkemmalle tutustumiselle tuon "Kopfin" ajatuksiin ajallinenkin konteksti olisi juuri oikea. Vekselissä on takaaja, siksi että se takaaja maksaa, näinhän me tänään ajattelemme. Silloin keväällä -89 kaikki oli vielä aivan toisin. Vaikka DDR tuolloin 80-luvun lopussa oli huonossa hapessa, oli sillä vielä ylpeytensä. Itse kiertelin talouspakolaisena Euroopan siirtotyömaita, niin kuin suomalaisista usea tänäänkin tekee. Suomalaiset saattoivat liikkua tuolloin jo ilman viisumia yli rajan, sillä olimme ystävällismielinen kapitalistinen maa. Yritin OSTAA erään työkoneen osaa Karl Marx-Stadista kaksi päivää, ei tullut kauppoja. En saanut osaa ja raha ei ratkaissut vaan preussilainen pyrokratia ja paikallisen "VEB":n johtajan ahneus, eli tavallaan toki raha. Sosialistisen ihmisen kasvatus oli jäänyt kesken. Söimme kuitenkin hyvin Erichin kuvan tarkkaavan katseen alla. Puhelua "länteen" olisi pitänyt odottaa seitsemän tuntia. Sitten syksyllä Mauerfall ja "Bergüssungsgeld" (=100DM), aber das ist schon eine andere Geschichte. Niin, oikeastaan en ole koskaan käynyt Chemnitzissä.