Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksyttyjä pro gradu-tutkielmia

[Tapio Onnela]

Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksyttyjä pro gradu-tutkielmia, jotka eivät ole ilmestyneet verkkojulkaisuina:

Johanna Vuonokari
Työn nimi: Vanhoillislestadiolaisnuorten iltakyläkulttuuri ja kyläilyjen kerronta
Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Marraskuu 2009

Juha Törnikoski: Luotsi ja lääkäri - Ison-Britannian ja Suomen ulkopoliittiset roolit ja asenteet parlamentaaristen ulkoasiainvaliokuntien näkökulmasta 1970- ja 1980-luvun taitteessa.
Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009.

Jenni Rinne
Työn nimi: Arkielämää 1990-luvun Virossa kirjoitetun muistitiedon valossa
Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Marraskuu 2009

Aino Ollila
Työn nimi: Englantilaisten ja alankomaalaisten matkakuvausten vertailu n. 1650 - 1702.
Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009.

Pirita Frigren
Työn nimi: "Kaupungin wierustalla" — Porin kaupungin rajojen ulkopuolella asuneiden kaupunkilaisuus ja alueen aikalaisulottuvuudet vuosina 1852-1864
Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009


**********
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Johanna Vuonokari Työn nimi: Vanhoillislestadiolaisnuorten iltakyläkulttuuri ja kyläilyjen kerronta Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Marraskuu 2009

Tiivistelmä — Abstract Vanhoillislestadiolaisilla nuorilla on vahva ja omalaatuinen kyläilyperinne; nuoret kokoontuvat kyläilemään toistensa luokse ja kutsuvat näitä tapaamisia iltakyliksi. Tutkimuksessa perehdytään iltakyläkulttuuriin ja iltakylien kerrontaan neljän haastattelun ja yli satasivuisen havainnointipäiväkirjan perusteella. Iltakyliä järjestään pääasiassa vanhoillislestadiolaisten hengellisten tilaisuuksien eli seurojen jälkeen, mutta niitä pidetään myös muina iltoina. Informantit sanoivatkin kyläilevänsä toisinaan monta kertaa viikossa. Normaalista kyläilystä iltakylät poikkeavat siinä, että kylään saatetaan mennä ennestään tuntemattomille ja ilman henkilökohtaista kutsua. Iltakylien tarkoitus on ennen kaikkea viettää mukavaa vapaa-aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Myös yksilön vakaurniiksen kannalta iltakylillä on merkityksensä, vaikka keskusteluissa uskonnollisia aihepiirejä ei sivuttaisikaan. Tällöin kyseessä on yhteisöllisyyden kokemus muiden samanlaisten kanssa - yhteisö taas on vanhoillislestadiolaisen opin mukaan merkityksellinen pelastuksen kannalta. Iltakylien keskeisin aktiviteetti onkin juuri keskustelu. Suurin osa siitä on kuulumisten vaihtoa ja ajankohtaisista asioista puhumista. Erityisessä tarkkailussa tässä työssä ovat kertomukset, joita informanttien mukaan ei kerrota, jos kuulijoiden joukossa on eivanhoillislestadiolaisia. Informanttien mukaan kerronta muuttuu heti, jos paikalla on ulkoryhmäläisiä. Sisäryhmäkerronta on tiheää ja viittauksenomaista, ja siksi sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Nämä kertomukset ovat vanhoillislestadiolaisen identiteetin rakentamista arkipäivän vuorovaikutustilanteissa ja heijastavat toiseuden kokemuksia. Vanhoillislestadiolaisuus on sosiaalisesti stigmatisoiva Iiike, ja tämä tietoisuus kuului myös iltakylien kerronnassa. Nuoret kokivatkin iltakylät paikaksi, jossa saattoi puhua vapaasti ja pelkäämättä vakaumuksen tuomista julki.

Asiasanat — Keywords: vanhoillislestadiolaisuus, kyläilyperinne, henkilökohtainen kerronta, kertomus, ryhmäraja, identiteetti Säilytyspaikka — Depository: Historian ja etnologian laitos Multa tietoja — Additional information


Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Juha Törnikoski: Luotsi ja lääkäri - Ison-Britannian ja Suomen ulkopoliittiset roolit ja asenteet parlamentaaristen ulkoasiainvaliokuntien näkökulmasta 1970- ja 1980-luvun taitteessa.

Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009.

Tiivistelmä — Abstract Tutkielmassa vertaillaan Ison-Britannian ja Suomen ulkopolitiikkaa parlamentaaristen ulkoasiainvaliokuntien näkökulmasta. Tutkielman näkökulma aiheeseen on omaperäinen, sillä ulkoasiainvaliokuntien tutkimus on vielä varsin keskeneräistä aiemman valiokuntatutkimuksen keskittyessä pääasiassa koko valiokuntalaitokseen. Työ selvittää parlamentaaristen ulkoasiainvaliokuntien tuottamaan aineistoon pohjautuen Ison-Britannian ja Suomen ulkopoliittisia asenteita sekä näkemystä maiden asemasta kansainvälisessä politiikassa. Lisäksi tutkimuksen kohteena on ulkoasiainvaliokuntien ja niiden sisäisten poliittisten ryhmien maailmanjäsennys. Aineisto on peräisin vuosilta 1979 — 1980 ja 1982, jolloin erityisesti Suomea koskettava rauhanturvaaminen nousi ulkopoliittiseen keskusteluun. Isossa-Britanniassa puolestaan vakituinen valiokuntalaitos perustettiin vasta 1970-luvun lopulla, mikä tekee sikäläisestä aineistosta mielenkiintoisen. Aikarajus on relevantti myös laajemmilta taustoiltaan tutkielman kysymyksenasettelun huomioiden.

Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin vuoden 1979 joulukuussa. Kylmän sodan aikaisen kaksinapaisen maailmanjärjestyksen poliittinen ilmapiiri oli ollut jännittynyt jo aiemmin, mutta Neuvostoliiton toimet kärjistivät tilannetta entisestään. Samaan aikaan sekä Ison-Britannian että Suomen sisäpolitiikassa oli meneillään suuria muutoksia: saarivaltiossa konservatiivinen puolue Margaret Thatcherin johdolla oli voittanut parlamenttivaalit keväällä 1979, Suomessa presidentti Urho Kekkosen pitkä kausi oli loppumaisillaan.

Tutkielman metodologiassa hyödynnetään kansainvälisten suhteiden teorioita. Teorioiden määrittelmien käsitteiden avulla havainnollistetaan ulkopolitiittista ajattelua. Tutkielmassa etsitään merkityksiä ja sisältöjä kansallisen edun yläkäsitteelle suhteellisen hyödyn, absoluuttisen hyödyn sekä keskinäisen riippuvuuden käsitteiden avulla. Parlamentaaristen ulkoasiainvaliokuntien tuottamat kokouspöytäkirjat keskusteluineen ja raportteineen ovat erittäin antoisa lähteistö, josta valitulla menetelmällä saadaan varsin mielenkiintoisia tuloksia. Puoluetaustan merkitys kansainvälisen poliittisen järjestelmän ymmärryksessä nousi Suomessa merkittävästi suurempaan asemaan kuin Isossa-Britanniassa. Painotuksena Suomessa oli erot oikeisto-vasemmisto — akselilla kun taas Britanniassa sisäpoliittinen jännite oli institutionaalista parlamentin hallituksen välillä. Molemmat maat halusivat esiintyä kansainvälisessä politiikassa sillanrakentajina. Iso-Britannia teki sitä läntisen liittouman sisällä Suomen keskittyessä luomaan siteitä kylmän sodan osapuolten välille. Ulkomaankauppapolitiikka erotti maat selkeästi toisistaan. Suomessa keskityttiin taloudelliseen voitontavoitteluun, kun Isossa-Britanniassa ideologiset ja strategiset seikat saivat enemmän huomiota ulkomaankaupan poliittisessa ohjauksessa.

Asiasanat: kansainväliset suhteet, kylmä sota, parlamentit, Suomi, ulkoasiainvaliokunta, ulkopolitiikka. Säilytyspaikka — Depository Historian etnologian laitos/ historia Muita tietoja — Additional information

****
Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Jenni Rinne Työn nimi: Arkielämää 1990-luvun Virossa kirjoitetun muistitiedon valossa Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Etnologia. Jyväskylän yliopisto. Marraskuu 2009

Tiivistelmä — Abstract

Viro saavutti vuonna 1991 itsenäisyyden Neuvostoliitosta. Uudelleen saavutettu itsenäisyys ja sosialistisen järjestelmän romahtaminen aiheutti laajoja yhteiskunnallisia muutoksia. Nämä muutokset heijastuivat ihmisten arkielämään. Tutkielmassani selvitän sitä, miten tämä muutos koettiin, sekä miten muutos vaikutti arkikulttuurin ja ihmisten toimintastrategioihin Tarkastelen tätä muutosta kirjoitetun muistitiedon valossa. Muistitieto pohjautuu ihmisen muistiin, joka synnyttää erityislaatuisen näkökulman menneisyyteen. En pyri rakentamaan valokuvamaista totuutta menneisyydestä, vaan ymmärtämään ihmisten kokemuksia, tulkintoja, ja merkityksenantoja muutoksenajasta. 1990-luvun alussa laajat yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat kulttuuristen toimintasääntöjen nuutoksen. Ihmisten tuli opetella uudenlaiset tavat toimia muuttuneessa ympäristössä. Arkielämän muntokset vievät usein pidemmän aikaa kuin poliittiset muutokset, vaikka molemmat tasot ovat yhteydessä toisiinsa. Luon siteitä menneisyyden ja nykyisyyden toimintatapojen välille, vaikka näenkin kulttuurin olevan jatkuvassa muutoksessa. Mikään toimirnatapa ei pysy muuttumattomana ajassa ja paikassa. Sosialismin "perintö" on liian yksinkertaistettu selitys toimintatavoille jälkisosialistisessa maailmassi Ihmiset luovat aktiivisesti uutta kulttuuria yhdistellen vanhaa ja nykyistä. Näen ihmiset aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa, heidän muokatessaan kulttuuriaan omiin tarkoituksiinsa ja olosuhteisiinsa sopiviksi. Ihmiset eivät kuitenkaan toimi yhteisessä kulttuurissa aina samantapaisesti, vaan ihmisten toiminnat ja tulkinnat ympäröivästä vaihtelevat.

Asiasanat — muistitieto, jälkisosialismi, Viro, arkielämä, kulttuurinen muutos Säilytyspaikka — Depository Jyväskylän yliopisto, Historian ja etnologian laitos Muita tietoja — Additional information Tutkielma sisältää vironkielisen tiivistelmän.


****

Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Aino Ollila Työn nimi: Englantilaisten ja alankomaalaisten matkakuvausten vertailu n. 1650 - 1702. Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009.

Tiivistelmä — Abstract Tässä Pro-gradu —tutkielmassa tarkastellaari englantilaisten ja alankomaalaisten matkailijoiden kuvia toistensa maasta ja kansasta matkapäiväkirjojen välityksellä 1650-luvulta vuosisadan loppuun asti. Tarkoituksena on selvittää, millainen kuva englantilaisilla matkailijoilla oli Alankomaista ja millainen kuva alankomaalaisille matkailijoille muodostui Englannista. Mitä cro englantilaisten ja alankomaalaisten kuvista löytyy ja miten ne selittyvät?

Maat olivat poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia kilpailijoita, vihollisia mutta myös liittolaisia. Nämä moninaiset suhteet tarjoavat hedelmällisen lähtökohdan tutkimukselle. Tutkimus koostuu tapaustutkimuksista: viiden englantilaisen ja neljän alankomaalaisten matkasta toistensa maihin. Lähteenä käytetään englantilaisten ja alankomaalaisten matkailijoiden tuottamia matkapäiväkirjoja tai Uuden ajan alussa kontaktit kansojen välillä lisääntyivät ja matkustuksesta tuli osa kokonaisvaltaista oppia maailmasta. Tutkimuksen kannalta tärkeä käsite on "Grand Tour" eli opintomatkailu, joka merkitsi nuorille varakkaille miehille opiskelun, kulttuurin, terveyden vaalimisen ja vapaa-ajan yhdistämistä matkailuun. Matkailusta tuli yhä julkisempaa ja matkapäiväkirjojen avulla opittiin eri maista. Matkapäiväkirjoista kasvoi oma kirjallinen genrensä ja ne olivat suosittua lukemistoa. Niillä oli tärkeä merkitys kulttuurisen tiedon levittäjänä uudella ajalla ja sen vuoksi ne matkapäiväkirjat muodostavat hyvän lähdeaineiston tutkia kuvanmuodostamista toisesta maasta.

Matkailijat eivät tehneet useinkaan spontaaneja havaintoja matkakohteistaan, vaan matkakirjat paljastavat kulttuuristen konventioiden ja stereotypioiden varsin pysyvän ja hitaasti muuttuvan luonteen. Kuvanmuodostaminen vieraasta kansasta liittyy yhtä lailla käsitykseen muiden kansojen luonteesta kuin kuvaan omasta itsestään eli kansallisesta identiteetistä. Englantilaisten ja alankomaalaisten matkailijoiden matkat eivät olleet pelkästään vierauden kohtaamista vaan myös tuttuuden. Alankomaat näyttäytyi englantilaisille uskonnollisesti monimuotoisena, taloudellisesti toimeliaana ja kulttuurisesti rikkaana valtiona, joka sai osakseen ihastusta ja hämmästystä. Aineistoni matkailijat eivät esittäneet juurikaan negatiivisia arvioita tasavallasta. Espanjan Alankomaissa englantilaiset törmäsivät heille vieraaseen katolilaiseen kulttuuriin, joka aiheutti epäluuloja. Alankomaalaisille Lontoo oli matkan keskus, josta tehtiin lyhyitä retkiä usein "pieniin" kyliin. Alankomaalaiset kohtasivat englantilaiset tärkeissä historiallisissa käännekohdissa 1Commonwealth, restauraatio), joiden seurauksia englantilaiset mielellään valottivat alankomaalaisille. ' Asiasanat — Keywords 1600-luku, Englanti, Alankomaat, matkailun historia, Grand Tour, kansallinen identiteetti, kuvanmuodostaminen Säilytyspaikka — Depository Historian ja etnologian laitos Muita tietoja — Additional information 'Öppiaine — Subject Yleinen historia Aika — Month and year


****

Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston verkko-osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201005261936 .

Pirita Frigren Työn nimi: "Kaupungin wierustalla" — Porin kaupungin rajojen ulkopuolella asuneiden kaupunkilaisuus ja alueen aikalaisulottuvuudet vuosina 1852-1864 Pro gradu-tutkielma. Historian ja etnologian laitos/Suomen historia. Jyväskylän yliopisto. Joulukuu 2009

Tiivistelmä — Abstract Tutkimus käsittelee Porin kaupungin rajojen ulkopuolella niiden välittömässä tuntumassa asuneita henkilöitä sekä itse aluetta 1800-luvun puolivälissä. Pori paloi vuonna 1852, ja monet kaupunkilaiset pystyttivät tilapäisasunnon kaupungin mailIe jälleenrakennetun kaava-alueen ulkopuolelle. Asutuksesta tuli kuitenkin ilmiö, joka kesti aina 1800-luvun lopulle asti. Asuntoina käytettiin maakuoppia ja muita mökkejä. Työssä osoitetaan, että ilmiö liittyi palon jälkeiseen hätäasumiseen vain osittain, sillä rajojen ulkopuolelle asetuttiin pitkin 1850-ja 1860-lukua ja osittain myöhemminkin. Vastaavanlaisia kontrolloimattomasti eriytyneitä asuinalueita syntyi muissakin suomalaisissa kaupungeissa vuosisadan puolivälistä alkaen. Maakuoppien kaltaisissa asumuksissa oli asuttu samoilla alueilla jo 1800-luvun alussa. Pro gradun tarkastelema ajanjakso on rajattu palovuodesta 1852 vuoteen 1864, mutta kontekstin muodostamiseksi on liikuttu jonkin verran näiden vuosien ulkopuolella.

Työssä kysytään, miten alue ja siellä asuminen näyttäytyivät eri lähteissä paIon jälkeisenä vuosikymmenenä ja miten siellä asuneista on mandollista saada tietoa. Aikaisemman tutkimuksen mukaan kaupunki jätti asukkaat oman onnensa nojaan ennen 1860-lukua ja uuden halpoja tontteja tarjonneen VI kaupunginosan rakentamista. Työssä osoitetaan, että alue ja sen asukkaat eivät jääneet 1850-luvulla ja 1860-luvun alussa täysin vailIe paikallishallinnon ja seurakunnan huomiota. Vapaamuotoiseen asumiseen puututtiin etenkin, kun yksityisillä kaupunkilaisilla oli etuja ajettavanaan. Aikalaisarvio alueella asuneiden määrästä oli jopa 500 henkeä, joten tutkimuksessa selvitetään myös, minkälaista osaa kaupunkilaisväestöstä nämä asukkaat edustivat eli keitä he olivat. Vuonna 1860 kaupungin maistraatti hääsi joukon alueella asuneita perhekuntia. He olivat kaupungin suojelustyöväkeä, merimiehiä ja entisiä ammatinharjoittajia perheineen. Häädettyjen maaherralle osoittaman valituksen kautta on päästy yksittäisten asukkaiden jäljille. Kaiken kaikkiaan heitä on tavoitettu koko tarkastelujaksolta joitakin satoja.

Tutkimuksen lähteinä on käytetty Porin kaupungin maistraatin aineistoa, pöytäkirjoja, tuomiokirjoja, häädettyjen maaherralle osoittamaa valitusta, syyteluetteloita, henkikirjoja ja poliisijärjestystä sekä seurakunnan köyhäinhoitoa koskeneita asiakirjoja. Kirkonkirjatietoja on saatu Suomen sukututkimusseuran Hiski -tietokannasta. Lisäksi työssä on tutkittu porilaisissa sanomalehdissä (Björneborgs Tidning, Porin kaupungin sanomia ja Lännetär) julkaistuja ilmiötä käsitteleviä kirjoituksia. Menetelmänä on ollut yhdistellä eri lähteitä ja poimia niistä tietoja johtolankaparadigman tapaan. Mikrohistoriallista metodia on hyödynnetty yksittäisistä asukkaista lähtevässä kontekstinmuodostuksessa ja asettamalla ristivalotukseen eri lähteiden negatiiviset ja neutraalit kuvaukset alueesta.

Kaupungin rajojen ulkopuolinen alue oli monine funktioineen osa luonnollista kaupunkitilaa. Siellä asuneiden elämä muistutti paljon kaupunkilaisten elämää. Ajankohta osui esimodernin ja modernin ajan kynnykselle, mikä iImeni muun muassa muutoksena köyhiin ihmisiin suhtautumisessa.

Asiasanat —Keywords: kaupunkihistoria, marginaalihistoria, mikrohistoria, kaupungit, kaupunkitila,kaupunkilaisuus, esikaupungit, köyhyys, sosiaaliset ongelmat, huono-osaisuus, vuorovaikutus Säilytyspaikka — Depository Historian ja etnologian laitos Muita tietoja — Additional information

[hela-harjoittelija]

Seuraava Jyväskylän yliopistossa Historian ja etnologian laitoksella hyväksytty pro gradu-tutkielma on luettavissa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen (H-rakennus) laitoskirjastossa:

Nieminen, Kirsi, Työväenpuolueen ja työläisnaisten puolesta. Women's Labour League vuodesta 1906 vuoden 1918 loppuun. Pro gradu -tutkielma. Historian ja etnologian laitos / Yleinen historia. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2010.

Pro gradun tiivistelmä:

Käsittelen pro gradu -työssäni Women's Labour League -järjestön (WLL) näkemyksiä ja suhdetta työtätekeviin naisiin, kotiäiteihin sekä työväenpuolueeseen järjestön perustamisesta v. 1906 siihen asti, kun se vuoden 1918 lopulla liittyi virallisesti osaksi työväenpuoluetta. Tutkin, miten yo. ryhmien etujen ajaminen ja näkemykset heijastuivat WLL:n toiminnassa sekä sitä, minkä ryhmän intressit olivat järjestölle tärkeimpiä. Lisäksi pohdin, vaikuttivatko erilaiset aikakaudelle tyypilliset yhteiskunnalliset tekijät (sosialismi, keskiluokan näkemykset työväenluokasta ja etenkin työväenluokkaisista naisista, suffragetit) WLL:n ajatuksiin ja toimintaan.

Pääasiallisina alkuperäislähteinä käytän WLL:n johtokunnan vuosiraportteja sekä sen ja muutaman järjestön keskeisen komitean kokouspöytäkirjoja, minkä lisäksi täydentäviä tietoja sain WLL:n johtohenkilöiden saamasta ja lähettämästä kirjeenvaihdosta. Koska itse järjestöstä on saatavilla varsin vähän kirjallisuutta Christina Colleten kirjoittamaa For Labour and for Women -historiikkia lukuun ottamatta, tutkimuskirjallisuuteni koostuu pääasiassa järjestöön tiiviisti liittyviä asioita (mm. työväenpuolue, Iso-Britannian naisjärjestöt, naisten asema ja työssäkäynti) käsittelevästä kirjallisuudesta. Tutkimukseni keskeisessä osassa olevat naisten asema sekä WLL:n toiminta ja tavoitteet liittyivät tavalla tai toisella moniin muihin aikakauden yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Työni kuuluu aatehistorialliseen tutkimukseen. Aatehistorian tehtävänä on käsittää asioiden käsittämistä ja ymmärtää niille luotuja merkityksiä. Erityisen tärkeää tässä tehtävässä on kontekstoida tutkittavat asiat, mitä suorittaessa on syytä tukeutua aikalaisteksteihin sekä historia- ja lähitieteiden julkaisemiin erilaisia konteksteja käsitteleviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tätä kautta etsiä tutkimuskysymykseen sopiva konteksti. Toteutan tämän työssäni tutkimalla WLL:n vuosiraporteissa, pöytäkirjoissa ym. ilmi tulevien ajatusten ja toiminnan pohjalta sitä, miten järjestö suhtautui esim. naisten työntekoon ja pohtimalla, kuinka WLL:n suhteet työväenpuolueeseen ja naisten asemassa vuosisadan vaihteessa tapahtuneet muutokset mahdollisesti vaikuttivat sen näkemyksiin.

Työni metodologiseen perustaan liittyy tutkimuksessa usein esiin nousevien käsitteiden, kuten ideologian, merkityksen tarkempi määrittely. Ymmärrän tämän symbolisesti latautuneiden uskomusmallien ja perusteluiden kokonaisuutena, mikä pyrkii muotoilemaan, järjestämään ja oikeuttamaan tiettyjä toimintatapoja sekä vastustamaan toisia. Lähestyn työssäni WLL:n näkemyksiä laajemmasta näkökulmasta käsin vertaamalla niitä yhteiskunnassa yleisesti vallalla olleisiin käsityksiin naisten sukupuolesta, asemasta ja yhteiskunnallisista kyvyistä sekä lainsäädännön muokkaamaan asemaan eri yhteiskuntaluokissa. Koska perusnäkemykset ihmisten ja erityisesti naisten kyvyistä vaikuttivat ideologioiden taustalla omien näkemysten muotoutumiseen, otan nämä huomioon järjestön näkemyksiä ja toimintaa tarkasteltaessa.

Asiasanat: työläisnaiset, työväenpuolue, kotiäidit, Women's Labour League, naisten äänioikeus, sosialismi