Kieli, kansallisuus, kansalaisuus

[Jussi Jalonen]

Mainitsemasi "kansallisuudeltaan suomalaisia" tulisi ehkä oikeammin olla kansalaisuudeltaan suomalaisia.

Tämä alkaa nyt mennä jo erikoiseksi. Tiedän kyllä termien "kansallisuus" ja "kansalaisuus" eron ja käytän niitä nimenomaan niiden varsinaisessa tarkoituksessa.

Mahdatko ajatella, että vielä nykyäänkin ruotsinkieliset kutsuvat itseään nimityksellä finnar?

Mitenkähän tämä liittyy käsiteltävään asiaan? Tätä poliittisesti korrektia nimiasiaa olet koko ketjun ajan ruotinut lähinnä itse; aiemmin olen jo ilmaissut, että minua se ei sanottavammin edes kiinnosta. Omaan kyllä riittävästi kontakteja toisen kieliryhmämme edustajiin.

Matts Gustafsson on saattanut käydä ruotsinkielisen koulun, jossa oppinut kirjoittamaan ruotsia ja - jos äidinkieli on suomi...

Äidinkieli ei ilmeisestikään ollut suomi, koska hänen vanhempansakin olivat kirjeaineiston perusteella todistettavasti ruotsinkielisiä. Sitä en tiedä, missä hän suomea oli oppinut - tiedä sitten, vaikka isovanhempien joukossa olisi ollut yksi suomenkielinen; kuten todettu, eiväthän kieliryhmien rajat hermeettisesti suljetut olleet - mutta suomea hän joka tapauksessa osasi. Silti, hänen äidinkielensä oli ruotsi.



Best,

J. J.

[Vetehinen]

Mainitsemasi "kansallisuudeltaan suomalaisia" tulisi ehkä oikeammin olla kansalaisuudeltaan suomalaisia.

Tämä alkaa nyt mennä jo erikoiseksi. Tiedän kyllä termien "kansallisuus" ja "kansalaisuus" eron ja käytän niitä nimenomaan niiden varsinaisessa tarkoituksessa.

Uskon itse, että termillä finnar tarkoitettiin 1900 todennäköisesti kansalaisuutta pikemmin kuin kansallisuutta suomalainen. Nykyruotsiksi käytetty termi olisi finländare.

Jos finnar tarkoittaisi kansallisuudeltaan suomalaista (suomenkielistä), se herättää epäilyksen, että miehet todellisuudessa olivatkin suomenkielisiä, vaikka he tutkimustesi mukaan ovat enimmäkseen ruotsinkielisiä.

Epäilen että olet sekoittanut nykypäivän finnar 'suomenkielinen' entiseen merkitykseen, joka on tietääkseni ollut lähinnä Suomen kansalainen. Mielestäni esittämäsi lehtiotsikot osoittavat tähän suuntaan, koska niissä ruotsinkielisiä kutsutaan finnar-nimellä.

Mahdatko ajatella, että vielä nykyäänkin ruotsinkieliset kutsuvat itseään nimityksellä finnar?

Mitenkähän tämä liittyy käsiteltävään asiaan? Tätä poliittisesti korrektia nimiasiaa olet koko ketjun ajan ruotinut lähinnä itse; aiemmin olen jo ilmaissut, että minua se ei sanottavammin edes kiinnosta.

Tarkentavan kysymykseni syy oli kirjoittamasi ruotsinkieliset kokivat tuolloinkin olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. Halusin tarkentaa, koska tiedän, etteivät he mielellään ole kansallisuudeltaan suomalaisia vaan ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia.

Kirjoitit jo ensimmäisessä viestissäsi nimiasiaa, jonka erikoislaatuisuus herätti mielenkiintoni.

[Klaus Lindgren]

Tarkentavan kysymykseni syy oli kirjoittamasi ruotsinkieliset kokivat tuolloinkin olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. Halusin tarkentaa, koska tiedän, etteivät he mielellään ole kansallisuudeltaan suomalaisia vaan ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia.

Kun joku 1900-luvun ruotsinkielinen käyttää itsestään ulkomailla termiä "finne", ei se todista mitään hänen kielestään. Tämä enen kaikkea siksi, että nuo nykyään vakiintuneet termit "finne" ja "finländare" eivät olleet vielä ollenkaan vakiintuneet nykyisiin merkityksiinsä. Säätyläistö keskusteli vielä tuolloin vilkkaasti siitä, olivatko Suomen ruotsinkieliset ikäänkuin etniseltä kansallisuudeltaan "suomalaisia" (finne) vai suomenmaalaisia (finländare) samoin kuin siitä, oliko ryhmän nimi "ruotsalaiset" (svenskar) vai "suomenruotsalaiset" (finlandssvenskar) ja edelleen siitäkin, olivatko he oma "kansallisuutensa" (nationalitet) eli nykysuomeksi sanottuna suunnilleen sama kuin etninen ryhmä, vai olivatko he sama kansallisuutta kuin suomenkieliset suomalaiset? Riikinruotsalaisiin tehtiin toki aina selvä pesäero.

Termien nykyisestä käytöstä ei siis pidä mennä vetämään johtopäätöksiä kun puhutaan sadan vuoden takaisista asioista. Suomen ruotsinkieliset samaistuivat tähän Suomen silloiseen suuriruhtinaskuntaan aivan yhtä voimakkaasti kuin suomenkielisetkin, mistä kertoo myös tuo termin "finnar" käyttö; he olivat Suomen syntyperäisiä asukkaita, jotka rakensivat identiteettinsä suomalaisuuden varaan, joskaan ei välttämättä suomen kielen varaan. Ei se ole sen kummempaa.

[Vetehinen]

Tarkentavan kysymykseni syy oli kirjoittamasi ruotsinkieliset kokivat tuolloinkin olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. Halusin tarkentaa, koska tiedän, etteivät he mielellään ole kansallisuudeltaan suomalaisia vaan ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia.

Kun joku 1900-luvun ruotsinkielinen käyttää itsestään ulkomailla termiä "finne", ei se todista mitään hänen kielestään. Tämä enen kaikkea siksi, että nuo nykyään vakiintuneet termit "finne" ja "finländare" eivät olleet vielä ollenkaan vakiintuneet nykyisiin merkityksiinsä. Säätyläistö keskusteli vielä tuolloin vilkkaasti siitä, olivatko Suomen ruotsinkieliset ikäänkuin etniseltä kansallisuudeltaan "suomalaisia" (finne) vai suomenmaalaisia (finländare) samoin kuin siitä, oliko ryhmän nimi "ruotsalaiset" (svenskar) vai "suomenruotsalaiset" (finlandssvenskar) ja edelleen siitäkin, olivatko he oma "kansallisuutensa" (nationalitet) eli nykysuomeksi sanottuna suunnilleen sama kuin etninen ryhmä, vai olivatko he sama kansallisuutta kuin suomenkieliset suomalaiset? Riikinruotsalaisiin tehtiin toki aina selvä pesäero.

Olen kuta kuinkin samaan käsityksen tullut itsekin. Finne merkitsi kansalaisuutta eikä kansallisuutta ja Jalosen tulkinta on virheellinen.

Termien nykyisestä käytöstä ei siis pidä mennä vetämään johtopäätöksiä kun puhutaan sadan vuoden takaisista asioista. Suomen ruotsinkieliset samaistuivat tähän Suomen silloiseen suuriruhtinaskuntaan aivan yhtä voimakkaasti kuin suomenkielisetkin, mistä kertoo myös tuo termin "finnar" käyttö; he olivat Suomen syntyperäisiä asukkaita, jotka rakensivat identiteettinsä suomalaisuuden varaan, joskaan ei välttämättä suomen kielen varaan. Ei se ole sen kummempaa.

Noin lienee ollut pääosin. Aivan normaalia, että ruotsia puhuva samaistui omaan kotiseutuunsa kuten yleensä ihmiset kaikkialla maailmassa tekevät. He samaistuivat Suomen kansalaisuuteen eivät kuitenkaan suomalaisuuteen kansallisessa mielessä kuten Jalonen käsittääkseni virheellisesti tulkitsee.

[Jussi Jalonen]

Tämähän on tavallaan aika lystikästä. Kommentoidaan nyt kuitenkin.

Kirjoitit jo ensimmäisessä viestissäsi nimiasiaa, jonka erikoislaatuisuus herätti mielenkiintoni.

... kuten jokainen tätä viestiketjua seurannut voi ajatustenvaihtomme uudelleen lukaisemalla havaita, niin en kirjoittanut ensimmäisessä viestissäni tästä kyseisestä terminologiasta yhtikäs mitään. Aiheen otti esille nimimerkki "Vetehinen", joka omassa ensimmäisessä viestissään koki mainitun seikan itselleen sen verran tärkeäksi, että toi sen mukaan keskusteluun ja päätti kysäistä "Kutsuivatko he itseään finneiksi vai finländareiksi?" ja "Epäilen että olet sekoittanut ruotsinkieliset käsitteet finne ja finländare".

Vastasin kysymykseen, koska hän aiheesta kysyi, mutta minulle koko nimiasialla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitystä. Tosiasiassa en ole siis sekoittanut yhtään mitään, koska tuota mainittua terminologiaa en aloituskirjoituksessani edes kommentoinut. Vaikuttaa lähinnä siltä, että nimimerkki "Vetehinen" on väsännyt tästä itselleen syystä tai toisesta tärkeästä sivujuonteesta jonkinlaisen pajusta punotun sijaismaalin. En tiedä, miksi, ja kuten olen sanonut, minulle se on viime kädessä oikeastaan aivan yksi ja sama.

Mitä taas tulee itse asiaan, niin kieltämättä kirjoitin, että vapaajoukon ruotsinkieliset miehet kokivat itsensä kansallisuudeltaan suomalaisiksi. Tätä johtopäätöstä en tehnyt minkään terminologisen seikan perusteella. Siitä on aivan riittävästi aihe- ja suoria todisteita, alkaen siitä faktasta, että miehet muodostivat komennuskunnan sisällä oman suomalaisen joukkueensa. Matts Gustafsson Knutsin taltioimaan joukkueen laulukokoelmaan sisältyvät Porilaisten marssi, Laulu Suomelle ja muut vastaavat viisut ovat ruotsinkielisistä sanoituksistaan huolimatta selkeän suomalaiskansallisia lauluja. Et cetera.

Kyse ei ole pelkästään kotiseutuhengestä tai samaistumisesta kotimaahan. He profiloituivat suomalaisiksi, he käyttivät suomalaiskansallisia symboleita, pitivät omassa joukkueessaan yhtä vähemmistönä olleiden suomenkielisten siirtolaisten kanssa, ja jopa hautamuistomerkkiin hakkautettiin nimi "Suomi", vaikka Runebergin säkeet ruotsiksi kaiverrettiinkin. Ellei tätä voi luonnehtia "suomalaiskansalliseksi" asennoitumiseksi, niin mitä sitten?

Yllämainitun valossa seuraava kommentti...

Finne merkitsi kansalaisuutta eikä kansallisuutta ja Jalosen tulkinta on virheellinen.

... on lähinnä hupaisa, koska siinä annetaan ymmärtää tuon omakseni esitetyn tulkinnan perustuvan vain tuohon yhteen sanaan. Näinhän ei suinkaan ole asia.

Agendaansa ilmeisen vihkiytyneen nimimerkki "Vetehisen" ongelma on ilmeisesti nyttemmin sanassa kansallisuus, jota hän haluaa nähtävästi käyttää yksinomaan jossain mystisessä kieli-veri-ja-maaperä-hengessä. Hän voi toki tehdä niin aivan rauhassa, mutta allekirjoittaneella ei ole velvoitetta häntä seurata.

Nimimerkin esille ottama "kansalaisuus" puolestaan on juridinen termi. Se ei kerro henkilön kansallisuudesta tai kansallisesta taustasta sitä eikä tätä.

Tarkentavan kysymykseni syy oli kirjoittamasi ruotsinkieliset kokivat tuolloinkin olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. Halusin tarkentaa, koska tiedän, etteivät he mielellään ole kansallisuudeltaan suomalaisia vaan ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia.

Aivanko totta? Meilläpäs on sitten erilaisia kokemuksia maamme toisen kieliryhmän edustajista. Henkilökohtaiseen kokemuspohjaan nojaavan tiedon kun nyt olet tuonut tueksesi, niin kerro kaikin mokomin lisää.

He samaistuivat Suomen kansalaisuuteen eivät kuitenkaan suomalaisuuteen kansallisessa mielessä kuten Jalonen käsittääkseni virheellisesti tulkitsee.

Käsityksesi tulkintani virheellisyydestä kaipaisi huomattavasti vankemmat perusteet kuin mitä olet esittänyt.

Ylläpidolle heittäisin sellaisen ehdotuksen, että koska tämä viestiketju on ilmeisesti muuttumassa semanttiseksi peitsen taittamiseksi "kansallisuus"-sanan todellisesta merkityksestä ja sen käyttämisen mielekkyydestä maamme suomenkielisten ja ruotsinkielisten yhteydessä, niin tämän aiheen voi puolestani sulkea ja erottaa seuraavan debatin kokonaan omaan ketjuunsa.


Best,

J. J.

[jsn]

Olen kuta kuinkin samaan käsityksen tullut itsekin. Finne merkitsi kansalaisuutta eikä kansallisuutta ja Jalosen tulkinta on virheellinen.

Sen enempää haluamatta jatkaa tätä vain lyhyt kommentti. Vielä 1900-luvun alussa "kansalainen" termiä huomattavasti enemmän mm. viranomaisyhteyksissä käytettiin maassamme termiä "alamainen", "undersåte" siinä merkityksessä kuin nykyisin, olihan maamme monarkia. Mutta v. 1912 yhdenvertaisuuslaissakin puhuttiin Suomen kansalaisista ja Venäjän alamaisista: "Venäjän alamaisille, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, annetaan Suomessa samat oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla on."

[Klaus Lindgren]

Tuohon Vetehisen kommenttiin vielä se selvennys, että tarkoitin siis sitä, että jos nuo ruotsinkieliset suomalaiset kertoivat olevansa suomalaisia, he nimen omaan kokivat olevansa suomalaisia ja siis olivat suomalaisia.
Se, olivatko Suomen ruotsinkieliset "suomalaisia" (finne) vai "suomenmaalaisia" (finländare) "suomenruotsalaisia" (finlandssvensk) oli asia, josta riitelivät tuohon aikaan säätyläiset molemmilla kielillä. Jonkinnäköinen vallitseva näkemys muotoutui vasta myöhemmin, siis se, että suomenruotsalaiset EIVÄT ole kansallisuudeltaan (nationalitet) suomenruotsalaisia vaan suomalaisia ja että suomenruotsalaiset eivät ole esim. etninen ryhmä vaan kieliryhmä. He siis katsovat olevansa eräänlainen suomalaisuudne alalaji.
Sivumennen sanoen C. G. E. Mannerheim ei tietääkseni koskaan hyväksynyt termiä "finlandssvensk", vaan katsoi nimen omaan olevansa suomalainen, "finne". Edelleen on hyvä huomata, ettei näistä asioista ole olemassa mitään kulloinkin kyseessä olevasta ryhmästä riippumatonta totuutta, vaa nuo luokittelut ja määritelmät riippuvat ensisijaisesti kyseisestä ryhmästä ja heidän identifikaatiostaan sekä toisekseen ympäröivästä väestöstä.

[jsn]

Sivumennen sanoen C. G. E. Mannerheim ei tietääkseni koskaan hyväksynyt termiä "finlandssvensk", vaan katsoi nimen omaan olevansa suomalainen, "finne". Edelleen on hyvä huomata, ettei näistä asioista ole olemassa mitään kulloinkin kyseessä olevasta ryhmästä riippumatonta totuutta, vaa nuo luokittelut ja määritelmät riippuvat ensisijaisesti kyseisestä ryhmästä ja heidän identifikaatiostaan sekä toisekseen ympäröivästä väestöstä.

Mannerheim myös Suomen valtionhoitajana toimiessaan signeerasi nimensä jonkin aikaa "Kustaa Mannerheim". Ennen vuotta 1918 hän luultavasti olisi luonnehtinyt itsensä ennen muuta keisarin alamaiseksi ja siten venäläiseksi. Useimmille ihmisille niin ennen kuin nykyäänkin kieli on vain kommunikaation väline. Kielellisiä identiteettejä voi olla samalla yksilöllä useita.

[Emma-Liisa]

Ennen vuotta 1918 hän luultavasti olisi luonnehtinyt itsensä ennen muuta keisarin alamaiseksi ja siten venäläiseksi.

No ei varmasti. Venäjähän oli monikansallinen imperiumi, jossa nimenomaan osattiin erottaa kansallisuus ja kansallisuus.

Vrt. sanojen russkie ja rossiskie tai russijane merkitys. Edellisessä korostetaan etnistä venäläisyyttä, jälkimmäisessä venäjänmaalaisuutta (sisältää muutkin kansat).

Mannerheim saattoi toki kokea itsensä venäjänmaalaiseksi, mutta ei venäläiseksi.

[jsn]

jsn kirjoitti: Ennen vuotta 1918 hän luultavasti olisi luonnehtinyt itsensä ennen muuta keisarin alamaiseksi ja siten venäläiseksi.

No ei varmasti. Venäjähän oli monikansallinen imperiumi, jossa nimenomaan osattiin erottaa kansallisuus ja kansallisuus.

Vrt. sanojen russkie ja rossiskie tai russijane merkitys. Edellisessä korostetaan etnistä venäläisyyttä, jälkimmäisessä venäjänmaalaisuutta (sisältää muutkin kansat).

Mannerheim saattoi toki kokea itsensä venäjänmaalaiseksi, mutta ei venäläiseksi.

Suomeksi russki, rossiskie tai russijane eivät käänny joten ainoa mitä voidaan käyttää on "venäläinen". Mannerheim, kuten muutkin monikansallisen keisarillisen Venäjän monikansallisen eliitin jäsenet, piti itseään venäläisenä. Tämä ei koskaan ollut käytännön tasolla niin ahdasmielinen määritelmä kuin jälkikäteen ja jo tuolloinkin haluttiin esittää. Hänen oli mahdollista olla "suomenmaalainen" aivan kuten baltiansaksalainen sotilaskollegansa oli esim. "liivinmaalainen". Etninen identiteetti oli eri kuin poliittinen. Poliittiselta identiteetiltään Mannerheim oli vallankumoukseen saakka venäläinen. Ellei vallankumousta olisi tullut, hän tuskin olisi poliittista identiteettiään vaihtanut. Äidinkielellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

[Emma-Liisa]

jsn kirjoitti: Ennen vuotta 1918 hän luultavasti olisi luonnehtinyt itsensä ennen muuta keisarin alamaiseksi ja siten venäläiseksi.

No ei varmasti. Venäjähän oli monikansallinen imperiumi, jossa nimenomaan osattiin erottaa kansallisuus ja kansallisuus.

Vrt. sanojen russkie ja rossiskie tai russijane merkitys. Edellisessä korostetaan etnistä venäläisyyttä, jälkimmäisessä venäjänmaalaisuutta (sisältää muutkin kansat).

Mannerheim saattoi toki kokea itsensä venäjänmaalaiseksi, mutta ei venäläiseksi.

Suomeksi russki, rossiskie tai russijane eivät käänny joten ainoa mitä voidaan käyttää on "venäläinen". Mannerheim, kuten muutkin monikansallisen keisarillisen Venäjän monikansallisen eliitin jäsenet, piti itseään venäläisenä. Tämä ei koskaan ollut käytännön tasolla niin ahdasmielinen määritelmä kuin jälkikäteen ja jo tuolloinkin haluttiin esittää. Hänen oli mahdollista olla "suomenmaalainen" aivan kuten baltiansaksalainen sotilaskollegansa oli esim. "liivinmaalainen". Etninen identiteetti oli eri kuin poliittinen. Poliittiselta identiteetiltään Mannerheim oli vallankumoukseen saakka venäläinen. Ellei vallankumousta olisi tullut, hän tuskin olisi poliittista identiteettiään vaihtanut. Äidinkielellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

Käännös, joka johtaa harhaan, ei ole puolustettavissa. Varsinkin kun asia voidaan ilmaista myös pitemmällä termillä, vaikkapa "Venäjän/keisarin alamainen".

Arvid Järnefeltin Vanhempien romaanista käy iömi, että Aleksanteri J:tä kutsuttiin 1850-luvun Pieterissa ruotsalaiseksi juuri äidinkielen mukaan eikä hän itsekään identifioitunut venäläiseksi edes tuossa laajemmassa merkityksessä.

[Emma-Liisa]

Timo Vihavainen huomauttaa katsontatavan erosta Suomessa ja venäjällä teoksessaan Länsimaiden tuho: "Käsityksemme Suiomen kansasta on kuitenkin peräisin Runebergilta ja Toepiukselta. heidän teoksissaanhan sijoitettiin samaan kansaan niin ylhäinen aateli kuin talonpojatkin, puhumastaan kielestä riippumatta. Tämä tapa ei ole käytössä kaikkialla. Esimerkiksi venäläiselle puhe Mannerheimin suomalaisuudesta vaatii erityisen esipuheen tullakseen ymmärretyksi, eikä idean läpimeno ole siitä huolimatta taattu. Venäjällä on pwerinteisesti totuttu siihen, että kansalaiset edustavat eri kansallisuuksia, mikä seikka on myös heidän passeihinsa kirjattu. Niinpä Mannerheim - Gustav Karlovits - on heidän mielestään ilman muuta ruotsalainen paroni, yksi niistä rajamaiden toisuskoisista, joita palveli upseereina Venäjän armeijassa."

Vihavainen huomauttaa myös, että Mannerheimilla on nykyään Venäjällä ihailijoita. Tämä perustuu siihen, että hän edustaa - oikeastaan ainoana - venäläisen aristokraattisen kulttuurin jatkuvuutta. Tähän voi lisätä, että aristokratiahan oli hyvin kansainvälinen. Esim. Englannin laivaston palveluksessa oli korkea-arvosiia saksalaisia, mistä tuli ongelma vasta ensimmäisen maailmansodan sytyttä. Samaten Mannerheim pystyi seurustelemaan Puolan aristokratian kanssa.

[jsn]

Kiitos, Emma-Liisa, tarkennuksestasi. Mannerheim oli keisarin lojaali alamainen ja vannonut tälle uskollisuudenvalan. Suomalaisuus oli alisteinen laajemmalle isänmaalle, eivätkä nämä ominaisuudet olleet toinen toisiaan poissulkevia ja kilpailleet keskenään. Hän ei toiminut Suomen perustuslaillisen aseman hyväksi tai tukenut aktivisteja.

Tosin Venäjällä esiintyi kovaäänisiä tahoja, jotka valittivat muukalaisten etuoikeutetuista asemista etnisiin venäläisiin nähden, mutta yhdelläkään keisarilla ei ollut tällaisia näkemyksiä, vaikka he ajoittain sympatiaa kansallismielisille osoittivatkin. Venäläisen kansallisvaltion rakentamistyö oli 1900-luvun alussa edelleen kesken. Mitään yhtenäistä määritelmää venäläisestä kansalaisesta, siten kuin asia ymmärretään nykyisin, ei ollut vielä olemassa. Venäjän säätyjärjestelmäkin pysyi voimassa loppuun saakka.

Venäjän armeijassa oli perinteisesti palvellut paljon ulkomaalaisia koko Euroopasta. Heihin verrattuna suomalaiset ja baltit edustivat "kotimaisuutta". Mannerheimille Suomen ja Itämerenmaakuntien kuuluminen Venäjään oli itsestäänselvyys. Vasta vuonna 1917 hänen maailmankuvansa romahti.

[Vetehinen]

Tuohon Vetehisen kommenttiin vielä se selvennys, että tarkoitin siis sitä, että jos nuo ruotsinkieliset suomalaiset kertoivat olevansa suomalaisia, he nimen omaan kokivat olevansa suomalaisia ja siis olivat suomalaisia.

Jalonen ei ole vielä esittänyt, että he olisivat kertoneet olevansa suomalaisia vaan hän käytti esimerkkeinä ruotsinkielisiä kirjoituksia, joissa esiintyi sana finne.

Minun tietojeni mukaan finne merkitsi Suomen asukasta. Jo Ruotsalaisen puolueen (josta tuli Ruotsalainen kansanpuolue) henkinen isä Freudenthal korosti Suomen ruotsalaisten omaa kansallisuutta.

Terminologia oli tietääkseni horjuvaa. Käyttiin eri nimityksiä kuten jo aikaisemmin kirjoitin.

Se, olivatko Suomen ruotsinkieliset "suomalaisia" (finne) vai "suomenmaalaisia" (finländare) "suomenruotsalaisia" (finlandssvensk) oli asia, josta riitelivät tuohon aikaan säätyläiset molemmilla kielillä. Jonkinnäköinen vallitseva näkemys muotoutui vasta myöhemmin, siis se, että suomenruotsalaiset EIVÄT ole kansallisuudeltaan (nationalitet) suomenruotsalaisia vaan suomalaisia ja että suomenruotsalaiset eivät ole esim. etninen ryhmä vaan kieliryhmä. He siis katsovat olevansa eräänlainen suomalaisuudne alalaji.

Näkemyksesi on omituinen, että äidinkieli ei merkitsisi kansallisuutta lainkaan. Suomessa elää kansallisuudeltaan romaneja ja saamelaisia, joiden erillistä kansallisuutta tuskin kukaan kyseenalaistaa.

Mielestäni ihmiset saavat kuulua omaan kansalliseen identiteettiinsä ja valita sen itse ja käsittääkseni suomenruotsalaiset katsovat olevansa historiallisen nostetun kansallisuuskiihkon vuoksi enimmäkseen ruotsalaisia kansallisuudeltaan ja suomenmaalaisia kansalaisuudeltaan. Uskon että useimmat suomensomalit ja suomenvenäläiset katsovat samalla tavalla olevansa kansallisuudeltaan somaleita ja venäläisiä. En itse kieltäisi sitä heiltä.

[Vetehinen]

Tarkentavan kysymykseni syy oli kirjoittamasi ruotsinkieliset kokivat tuolloinkin olevansa kansallisuudeltaan suomalaisia. Halusin tarkentaa, koska tiedän, etteivät he mielellään ole kansallisuudeltaan suomalaisia vaan ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia.

Aivanko totta? Meilläpäs on sitten erilaisia kokemuksia maamme toisen kieliryhmän edustajista. Henkilökohtaiseen kokemuspohjaan nojaavan tiedon kun nyt olet tuonut tueksesi, niin kerro kaikin mokomin lisää.

Voin kertoa, että historiankirjoista löytyy tietoa suomenruotsalaisten kansallisuusaatteesta.

Myös wikipedian ruotsinkielisestä artikkelista Finlandssvenskar löytyy tietoa.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Finlandssvenskar

Artikkelissa mm mainitaan, että suomalaiset haluavat kieltää suomenruotsalaisen kansallisuuden olemassaolon: The Finnish majority tries to deny the existence of a Swedish nationality

Lisäksi Vissa uppfattar inte enbart finlandssvenskarna som en etnisk minoritet utan som en nationalitet. Suomeksi tuo tarkoíttaa, että tietyt suomenruotsalaiset katsovat muodostavansa kansallisuuden eikä vain etnistä vähemmistöä. Mikä ero heidän mielestään termeillä sitten onkaan, eivät kumpikaan - etnisyys ja kansallisuus - ole suomalaista vaan suomenruotsalaista.

Mielestäni he saavat olla mitä haluavat. En lähde itse määrittämään, että he eivät ole oma kansallisuutensa tai etnisyytensä, kun he itse kuitenkin katsovat sellaisia olevansa.