Pro gradu: Augustuksen hengessä - Ideologia ja arkkitehtuuri fasismin ajan Roomassa 1920-1930-luvuilla

[Tapio Onnela]

Pro gradu -tutkielma

Augustuksen hengessä - Ideologia ja arkkitehtuuri fasismin ajan Roomassa 1920-1930-luvuilla
HIRVONEN,HENRI
Humanistinen tiedekunta / Historiatieteen ja filosofian laitos / Historia
Hyväksytty 2.06.2010
Kieli: fin
Laajuus: 109 sivua, (101 tekstis. + 3 liites.)
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04470.pdf

Tiivistelmä:
Pro gradu –tutkielma käsittelee vuonna 1922 alkanutta fasismin aikakautta Italiassa kaupunkihistorian kautta. Laajemmassa mielessä tutkimus on aate- ja poliittista historiaa. Tutkimuskohteena on Rooman kaupunki, joka Italian pääkaupunkina ja hallinnon keskuksena mutta myös historiallisesti merkittävänä kaupunkina oli luonnollisesti keskeisessä asemassa fasistien kaupunkisuunnittelussa. Tutkielmassa käydään läpi Rooman keskusta-alueen rakennusprojekteja fasistien valtaannoususta lokakuussa 1922 toisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1939. Lisäksi tarkastellaan fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin henkilökohtaista vaikutusta kaupunkikuvan muutokseen yhdessä fasismin koko ideologian muotoutumisen kanssa.

Työn tutkimuskysymyksenä on, minkälaiseksi Rooman keskusta-alue muuttui ja muotoutui fasismin valtakauden aikana ja erityisesti miksi valittuihin ratkaisuihin päädyttiin. Yhtä lailla tarkastellaan ketkä olivat toiminnan taustalla ja millaista kädenvääntöä eri suuntausten, kuten futurismin ja klassismin, välillä käytiin. Näiden kysymysten taustoittamiseksi työssä selvitetään myös fasismin luonnetta ja ideologiaa sen omien ajatusten pohjalta. Kaupunkihistoriallisten hankkeiden selvittäminen on vaatinut tutkimuskirjallisuuden rinnalle fasistien arkkitehtuurisen kuukausittain ilmestyneen aikakauslehden, Capitoliumin, läpikäyntiä. Lisäksi on hyödynnetty aikalaislähteitä, kuten Benito Mussolinin puheita ja julistuksia koskien tutkimusajankohdan hankkeita sekä yleistä suhtautumista valtaviin Rooman kaupungissa tehtyihin muutoksiin.

Tutkielmassa tullaan tulokseen, että Rooman kaupunkikuva muuttui varsin voimakkaasti lähes 20 vuotta kestäneenä fasismin aikakautena ja monet tunnetuimmista monumenteista ja historiallisista kohteista ovat fasismin ajan muokkaamia. Kaupunkikuvasta on nähtävissä, että lopulta klassiset ihanteet saavuttivat yhä enemmän suosiota. Klassismin suosio selittyy roomalaisuuden ihannointina, romanitàn kulttina, josta ammennettiin jatkuvasti elementtejä fasismin omiin tarpeisiin. Yksi fasismin olemuksen peruskysymyksistä koski suhdetta menneisyyteen ja liikkeen ääriainesten mielestä menneisyyteen katsominen oli vahingollista mutta toisaalta fasismi halusi edustaa todellisuutta, joka ei ollut syntynyt tyhjästä. Fasismin kaltaiselle massaliikkeelle täydellinen irtautuminen menneestä olisi ollut tuhoisaa.

Arkkitehtuurin tuli olla fasistisessa Italiassa symbolista ja arkkitehtien tuli muuttaa poliittinen retoriikka arkkitehtuurisiksi elementeiksi antiikin Rooman innoittamina samanaikaisesti luoden kuvaa uudesta, dynaamisesta fasismista vailla edeltäjiä. Arkkitehtuurin tuli myös luoda selvä kuva Roomasta uuden imperiumin pääkaupunkina ja korostaa fasismin aikaa Rooman suuruuden päivien suorana jatkumona. Augustus oli se keisari, johon Mussolini halusi samaistua. Fasistien historiakäsityksellä ei ollut mitään tekemistä nostalgian kanssa vaan menneisyyden muistaminen oli välineellistä: sillä pyrittiin legitimoimaan politiikkaa ja vahvistamaan kansallista identiteettiä. Menneisyyden merkitys fasisteille oli heidän halunsa sitoa itsensä historialliseen perinteeseen, ja näin ollen kyseessä oli pikemminkin menneisyyden tarve kuin sen kaipuu.

Mussolinin kaupunkisuunnittelulla oli kaksi erisuuntaista tavoitetta. Hän halusi jälkipolvien muistavan hänet sekä suurena rakentajana että suurena tuhoajana, joka hävittäisi epäfasistiset rakennukset rappion vuosisadoilta. Mussolinille historiallinen rakennuskanta oli tärkeä silloin kun se muistutti antiikin Rooman imperiumin kunniakkaista vaiheista ja se kyettiin liittämään osaksi fasistien omaa ideologiaa tai identiteettiä. Mussolinia itseään lainaten, hän ehti lähes 20-vuotisen valtakautensa aikana jättämään taakseen luovuutensa tuhoutumattoman dokumentaation.

Asiasanat: Fasismi, Benito Mussolini, poliittinen historia, kaupunkihistoria, arkkitehtuuri, uusklassismi, klassismi, futurismi, Rooma, antiikki, Italia, Augustus, keisarit, Marinetti, Piacentini, 1920-luku, 1930-luku