Henrik Arnstadin artikkeli Historiska Tidskriftiin

[Kaisa Kylakoski]

Henrik Arnstadin näkemyksiä Suomen historiasta ja historiankirjoituksesta julkaistaan Historiska Tidskriftin numerossa 3/2010 otsikolla Finland och alliansen med Nazityskland 1941–44. En nordisk Historikerstreit. Artikkelin teksti ilman lähdeviitteitä on luettavissa Arnstadin blogista.

(Arnstad on saanut tekstiänsä äskettäin julkisuuteen myös Ålandstidningissä, jossa otsikkona Mannerheim är troligen Nordens värsta krigsförbrytare.)

[jsn]

Aiemmin Arnstadia kritisoineena on pakko tulevan Historisk Tidskriftin artikkelin tekstin lukemisen jälkeen todeta, että hän tässä selvästikin varoo tekemästä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Pienistä detaljivirheistä huolimatta tekstissä ei ole mitään räikeää tai avoimen harhaista. Tulkinta jää silti ohueksi. Tekstissä ei oikeastaan ole edes mitään uutta, se on vain katsaus tuoreempaan tutkimukseen. Viitteitä ei voi tietenkään päätellä tekstin perusteella. Herääkin kysymys, olisiko tekstiä edes julkaistu, ellei kirjoittaja olisi itse kiistelty Arnstad?

Samaa malttia ei kuitenkaan voi sanoa löytyvän Ålandstidningenin jutusta. Arnstad siis tuskin on muuttanut tai muuttamassa aiempia mielipiteitään.

[Veikko Palvo]

Henrik Arnstad korostaa Ruotsin sodanaikaisen politiikan ansioita juutalaisten suojelemisessa ja pelastamisessa mm. kirjassaan Ruotsin sodanaikaisesta ulkoministeri Christian Gyntheristä.
Ruotsin rooli toisen maailmansodan aikana nähtiinkin pitkään ainoastaan humanitaarisena toimintana, mutta mm.
http://www.archives.gov/research/holoca ... weden.html
kertoo muutakin.

Ruotsin rautamalmin vienti Saksaan oli huipussaan 1943 ja sodan viimeisinä vuosina Saksa maksoi kullalla. SKF:n omisti suurimmaksi osaksi Wallenbergien suvun hallitsema Enskilda Bank. Ja SKF:llä oli kuulalaakeritehdas myös Saksan Schweinefurthissa ja tehdas täytti 93 % Saksan kuulalaakeritarpeesta.
Yli sadalla ruotsalaisyrityksellä kirjoitetaan olleen yhteistoimintaa natsien kanssa.
Ruotsin hallitus
asetti 1997 komitean tutkimaan natsien Ruotsille maksamaa ryöstettyä kultaa maksuna malmista, laakereista jne. ( Levande-projekti mainitaan samassa yht. )
EU:n avulla toteutetun Baltic-Sea-Academyn Gruntvig-ohjelmassa mainitaan tuo sama 38 000 kilon kultamäärä. ( EU ei ota kantaa sisältöön, eikä vastuuta siitä )
Mutta
Ruotsin natseilta maksuksi saama kulta on ollut esillä jo sodan jälkeen ja Ruotsi on joutunut palauttamaankin siitä osan.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Tekstissä ei oikeastaan ole edes mitään uutta, se on vain katsaus tuoreempaan tutkimukseen.

...jonka hän esittää tuoneen aivan käänteentekeviä uutuuksia. Kuitenkin (pääasian mainitakseni) keskustelu jatkosodasta ei alkanut vasta 2000-luvulla.

On tässä isompikin asia kyseessä kuin pelkkä Suomi, nimittäin se että eri Euroopan maiden kokemukset toisesta maailmansodasta olivat erilaiset. Pitäisikö Itä-Euroopan noin vain hyväksyä Länsi-Euroopan versio vai pitäisikö edellisen saada oma kokemuksensa kuulluksi lännessä?

[Emma-Liisa]

Samaa malttia ei kuitenkaan voi sanoa löytyvän Ålandstidningenin jutusta. Arnstad siis tuskin on muuttanut tai muuttamassa aiempia mielipiteitään.

Luinpa viikonloppuna Hannu Raittilan romaanin Marsalkka. Raittila onnistui sanomaan aiheesta jotain uuttakin. No ei ihan (Screen - Meinander, ja suhteesta valkoisiin venäläisiin emigrantteihin on Leonid Vlasovin kirja), mutta populaaritasolla.

Paitsi että Raittilan romaani on kirjallisesti korkeatasoinen, se tarjoaa vielä lisäkoukun: mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

[jsn]

On tässä isompikin asia kyseessä kuin pelkkä Suomi, nimittäin se että eri Euroopan maiden kokemukset toisesta maailmansodasta olivat erilaiset. Pitäisikö Itä-Euroopan noin vain hyväksyä Länsi-Euroopan versio vai pitäisikö edellisen saada oma kokemuksensa kuulluksi lännessä?

Ongelmakohtia on Suomea paljon enemmän mm. Baltian mailla, joissa SS-joukoissa palvelleet on nähty kansallisina vapaustaistelijoina. Se istuu holocaust-diskurssiin vielä paljon erillissotaa huonommin.

Koska amerikkalainen ja brittiläinen näkemys sodasta on ollut niin hallitseva, että se vaikuttaa moneen suomalaiseenkin (muista puhumattakaan), toiveesi lienee melko mahdoton toteuttaa. Edes venäläinen näkemys ei ole kovin hyvin levinnyt länteen päin, vaikka he sentään olivat länsivaltojen kanssa samalla puolella. Mutta toivottavaa olisi tuulettaa vanhoja käsityksiä missä tahansa. Siinä suhteessa Arnstad on oikeassa.

[nylander]

Pari seikkaa Arnstadin blogissa kiinnitti huomiota:

Arnstad lainaa Jyväskylän yliopiston tutkijaa Antero Holmilaa, jolta tänä syksynä ilmestyy kirja holokaustista. Näin Holmila:

Detta har placerat ”den finska historieskrivingen på defensiven” eftersom ”finsk historieskrivning är överfull [overloaded] av nationalistiska tolkningar”.

Lisäksi Arnstad itse luonnehtii Agricola-keskustelupastallakin suuresti ylistettyä prof. Henrik Meinanderia epiteetillä "en konservativt sinnad historiker".

Onkohan tämä nyt jotain panettelua; onhan Agricola-verkossakin toistuvasti ja moniäänisesti todisteltu, ettei suomalaisessa historiankirjoituksessa kerta kaikkiaan voi olla jälkeäkään mistään "kansallisoikeistolaisuudesta"?

[Jussi Jalonen]

Lisäksi Arnstad itse luonnehtii Agricola-keskustelupastallakin suuresti ylistettyä prof. Henrik Meinanderia epiteetillä "en konservativt sinnad historiker".

Olipa yllätys.

Onkohan tämä nyt jotain panettelua; onhan Agricola-verkossakin toistuvasti ja moniäänisesti todisteltu, ettei suomalaisessa historiankirjoituksessa kerta kaikkiaan voi olla jälkeäkään mistään "kansallisoikeistolaisuudesta"?

Väärin. Täällä on oikaistu sitä omalaatuista harhakäsitystä, että suomalainen historiankirjoitus olisi muka jollain tavalla suorastaan täysin ja absoluuttisesti jonkinlaisen "kansallisoikeistolaisen" suuntauksen dominoima ja hallitsema. Suuntauksen olemassaoloa sellaisenaan ei ole kiistetty, sen sijaan se on esitetty vain yhtenä muiden joukossa.

Taas uuden Pohjantähti-filmatisoinnin pyöriessä elokuvateattereissa voisi tässä lainata Janne Kivivuoren sanoja toveri Hellbergille: Älä sekota äläkä sekoo.


Best,

J. J.

[nylander]

Niin aina. "Älä sekota äläkä sekoo", vaikka kyseessä sitten olisi itse emeritus Ylikangas (viittaan varhempiin tämänpäiväisiin postauksiisi).

Siirsitkö muuten Antero Holmilan mukavuussyistä siististi pois ampumalinjalta?

[Emma-Liisa]

Lisäksi Arnstad itse luonnehtii Agricola-keskustelupastallakin suuresti ylistettyä prof. Henrik Meinanderia epiteetillä "en konservativt sinnad historiker".

Tarkoittanee, että Meinander ei suostnutu ottamaan vastaan "opetuksia" Arnstadilta, vaan näkee toisen mailmansodan myös muusta kuin hookaustivinkkelistä.

[Emma-Liisa]

Mutta toivottavaa olisi tuulettaa vanhoja käsityksiä missä tahansa. Siinä suhteessa Arnstad on oikeassa.

Tjaa, maailman jakaminen sankareihin, uhreihin ja roistoihin tuskin on kovin uutta.

Espoon Cinessä näytettiin elokuussa dokkkari Die Frau mit 5 Elefanten. Se kertoi naisesta, joka eläkeiässä oli kääntänyt Dostojevskin romaanit (= elefantit) saksaksi.

Naisen tarina oli tällainen: hän oli syntynyt ja kasvanut Kiovassa. Isä vangittiin 30-luvun lopulla mutta päästettiin jostain syystä saraana vapaaksi ja hän eli vielä vähän aikaa. Tytär oli 1941 18-vuotias ylioppilas, joka osasi hyvin kieliä. Miehityksen aikana hän pelasti itsensä ja äitinsä kuolemasta nälkään ryhtymällä saksalaisten tulkiksi. Esimies huolehti muistaakseni rakennustöistä armeijalle.

Puna-armeijan lähestyesssä hän seurasi Wehrmachtia, koska oli selvää, ettei hänellä ollut mitään onnellista tulevaisuutta odotettavissa NL:ssa. Esimies piti hänestä niin paljon, että yrittivät saada hänet arjalaiseksi, mutta hän vastasi kysymyksiin liian rehellisesti. Sodan loppupuolelta alkaen hän on elänyt Saksassa ja meni siellä naimiisiin ja sai lapsia ja nyt hänellä on jo lapsenlapsia.

Samanlaisia valintoja joutuivat monet sodan aikaan tekemään.

[nylander]

Lisäksi Arnstad itse luonnehtii Agricola-keskustelupastallakin suuresti ylistettyä prof. Henrik Meinanderia epiteetillä "en konservativt sinnad historiker".

Tarkoittanee, että Meinander ei suostnutu ottamaan vastaan "opetuksia" Arnstadilta, vaan näkee toisen mailmansodan myös muusta kuin hookaustivinkkelistä.

Täysin turha oletus, mielestäni. Kansalliskonservatiivisuuden määre täyttynee jo sillä, että aina ja kaikkialla näkee Neuvostoliiton pyrkineen "valloittamaan" Suomen, tähän tapaan:
(Meinander 2009 s. 249)

Aseveljeys oli ainoa keino estää Neuvostoliittoa miehittämästä Suomea. Suomen päättäjät pitivät miehitystä itsestään selvänä uhkana keväällä 1941, ja monissa historiantutkimuksissa se on sittemmin vahvistettu.

Täysin käsittämätöntä tekstiä, suoraan sanoen.

[Jussi Jalonen]

Niin aina. "Älä sekota äläkä sekoo", vaikka kyseessä sitten olisi itse emeritus Ylikangas (viittaan varhempiin tämänpäiväisiin postauksiisi).

Viitteitä kannattaa täsmentää, mielellään tietysti niille kuuluvassa ketjussa. Ylikankaan esitelmä on helppo nähdä jatkumona eräälle hänen vuosi pari sitten laatimalleen kiukkuiselle blogikirjoitukselle, jonka hän sittemmin poisti verkosta.

Siirsitkö muuten Antero Holmilan mukavuussyistä siististi pois ampumalinjalta?

Yleissivistykseni on rajallinen, joten en sanottavammin tiedä Antero Holmilasta tai hänen tuotannostaan yhtään mitään. Sen voisi tietysti sanoa, että "kansallisia tulkintoja" on monenlaisia, puolin ja toisin, ja yksisilmäistä Suomi-keskeisyyttä on esiintynyt myös esimerkiksi yllämainitun emeritusprofessori Ylikankaan tulkinnoissa.

Kansalliskonservatiivisuuden määre täyttynee jo sillä, että aina ja kaikkialla näkee Neuvostoliiton pyrkineen "valloittamaan" Suomen, tähän tapaan.

"Aina ja kaikkialla"? Oletatko, että Meinander otaksuu Neuvostoliiton pyrkineen Suomen valloitukseen myös noottikriisin aikana?

Aiemmin muuten on huomautettu, että tuossa kohtaa on kyseessä todennäköisesti ollut huolimattomuuden aiheuttama kirjoitusvirhe, mille professoritkaan eivät ole immuuneja. Meinanderin tarkoituksena on ollut todennäköisemmin viitata syksyyn 1940 tai vuodenvaihteen nikkelikriisin aikoihin.


Best,

J. J.

[Emma-Liisa]

Siirsitkö muuten Antero Holmilan mukavuussyistä siististi pois ampumalinjalta?

Yleissivistykseni on rajallinen, joten en sanottavammin tiedä Antero Holmilasta tai hänen tuotannostaan yhtään mitään.

Holmila näkyy väitelleen Englannissa:
http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... ija_id=271

Sen voisi tietysti sanoa, että "kansallisia tulkintoja" on monenlaisia, puolin ja toisin

Aivan. Aikoinaan Paavo Haavikko ivaili Anthony Uptonia jotenkin siihen tyyliin, että pieni valtio on kuin vanki, joka koko ajan miettii karkaamista, ja suurvalta kuin vanginvartija, ja että Upstonin mielestä jälkimmäinen näkökulma on se tärkeämpi. (Nykyään Haavikon närkästys tuntuu huvittavalta ja Upton varsin asialliselta kaverilta.)

[Jussi Jalonen]

Holmila näkyy väitelleen Englannissa:
http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... ija_id=271

Huomasin. Samoin tuosta Talvisota-kirjasta muistan kuulleeni, kun se joskus viime vuonna ilmestyi, mutta toimittajien nimet eivät aina painu mieleeni. En ole lukenut opusta, mutta vaikuttaa kiinnostavalta.

Mutta kommentoidaan nyt Holmilan lausahduksiakin ohimennen. Herää tietysti kysymys, että minkä sortin "puolustuskannalle"? Arnstad kohottaa itsensä ja nämä teemat - ilmeisesti Holmilan välityksellä - liian suurelle jalustalle. Ei ruotsalaista journalistiamme kovinkaan moni varteenotettava historiantutkija ole noteerannut "puolustuksellisesti". Lähinnä on hämmästelty sitä, että miksi hän on niin kovin järkyttynyt ja yllättynyt sellaisista asioista, jotka ovat olleet jo kauan useimmille ammattitutkijoille itsestäänselviä.

Holmilan kommentti suomalaisen antisemitismin marginaalisuudesta on mielestäni liian vähättelevä, ja Silvennoisen kommentti on aiheellinen oikaisu.

Mitä tulee Silvennoisen mainitsemaan suomalaisen toista maailmansotaa koskevan historiankirjoituksen "eristäytyneisyyteen", niin aiheesta on tekeillä suhteellisen kattava englanninkielinen artikkeliteos, jossa Silvennoinenkin on - monen muun suomalaisen ja kansainvälisen tutkijan ohella - tietääkseni eräänä kirjoittajana. Nähtäväksi jää, missä määrin se saa laajempaa lukijakuntaa tai edistääkö se tietoisuutta asiasta.

Muuten tekisi mieleni piruilla, että taannoisen vaalituloksen seurauksena Arnstad saattanee saada tulevaisuudessa aiheen olla huolissaan sekä ajallisesti että paikallisesti paljon lähempänä olevista ja paljon uhkaavammista natsikytköksistä.


Best,

J. J.