Kuva: Sotalapsia Turun satamassa, Wikicommons Pertti Kavén väittelee Helsingin yliopistossa otsikolla: Humanitaarisuuden varjossa: Poliittiset tekijät lastensiirroissa Ruotsiin sotiemme aikana ja niiden jälkeen (humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos) Väitöstilaisuus järjestetään 18.12.2010 kello 10 osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33, pieni juhlasali. Vastaväittäjänä on professori Maria Lähteenmäki, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena professori Henrik Meinander. Helsingin yliopiston väitöskirja on luettavissa E-thesis-palvelussa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6722-8
Väitöskirjan tiivistelmä:
Lastensiirrot on perinteisesti mielletty puhtaasti humanitaariseksi avustustyöksi. Tämä näkökulma ei riittävästi huomioi asiassa vaikuttaneita taustatekijöitä. Lastensiirtoihin liittyvien erityyppisten poliittisten taustatekijöiden selvittäminen humanitaaristen tekijöiden rinnalla on tämän tutkimuksen tavoite. Keskeinen peruskysymys on, miten poliittiset tekijät vaikuttivat lastensiirtoja koskeneissa päätöksissä sekä Suomessa että Ruotsissa sodan aikana ja sen jälkeen. Tutkimuksessa arvioidaan myös lastensiirroille avustusmuotona asetettujen tavoitteiden tosiasiallista toteutumista sekä lastensiirtojen heijastusvaikutuksia nykyhetkeen.
Tutkimuksen pääasiallinen työmenetelmä on perinteinen arkistotutkimus. Molempien maiden valtiopäiväasiakirjoissa tulevat poliittiset taustatekijät esiin. Valtion tiedotuslaitoksen (VTL) arkistokokoelma sisältää lastensiirtojen arvostelun kieltämiseen ja propagoimiseen liittyviä asiakirjoja. Tärkeitä arkistokokoelmia ovat Ruotsin ja Suomen ulkoasiainministeriöiden Suomen avustamiseen liittyvät erilaiset raportit vuosilta 1939 1950. Myös molempien maiden lehdistössä sodan aikana ja sen jälkeen lastensiirroista käyty keskustelu on auttanut muodostamaan kokonaiskuvaa lastensiirtojen herättämistä tunteista ja ajatuksista molemmissa maissa.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että poliittiset tekijät vaikuttivat yllättävän paljon lastensiirtoja koskevissa päätöksissä sekä Suomessa että Ruotsissa. Talvisota muodosti lastensiirtojen alkusoiton, jonka vaikutus heijastui voimakkaasti jatkosodan päätöksiin. Eduskunnassa v.1942 esitetyt pelot lasten jäämisestä Ruotsiin toteutuivat. Seuraamuksista vaiettiin sodan jälkeen poliittisista syistä, sillä niiden esiin tuominen olisi vahingoittanut suhteita Ruotsiin, joilla oli merkittävä asema Paasikiven linjan toisena peruspilarina.
Lastensiirrot olivat avustusmuoto, joka toteutui Suomen valtion ohjauksessa. Niillä pyrittiin lähinnä väestöpoliittisiin tavoitteisiin. Systemaattista arviota lastensiirroista avustusmuotona ei Suomessa jatkosodan jälkeen tehty. Tässä tutkimuksessa arvioidaan ensimmäisen kerran väestöpoliittista lopputulosta. Ruotsiin jäi pysyvästi n. 7 100 lasta. Lasten saama hoito pelasti n. 2 900 lapsen hengen. Lopputulos merkitsee sitä, että Suomi menetti n. 4 200 lasta siirtojen seuraamuksena. Väestöpoliittinen hyöty jäi saavuttamatta. Kyseessä oli avustusmuotoon liittyvä riskitekijä. Lopputulos oli riippuvainen avustuskohteen eli lapsen syvästä kiintymisen tarpeesta häntä hoitavaan aikuiseen kansallisuudesta riippumatta. Lastensiirtoja voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää laajakantoisena poliittisena erehdyksenä. Väestöpoliittisten lukumäärätietojen rinnalla on huomioitava myös se, että osalle lapsista toimenpiteestä koitui monenlaisia henkisiä haittavaikutuksia ja jälkiseuraamuksia.
