Kuten olettaa saattaa, näin muotoiltu kysymys on aiheuttanut runsaasti vastaväitteitä. "Totuudenmukaisuus" ja "realistisuus" ovat elokuvissa ja kirjoissa samalla tavalla kuin vaikkapa kuvataiteessa ennen kaikkea
retorisia keinoja: niissä on kyse todellisuusilluusion luomisesta. Edes dokumenttielokuva ei välttämättä ole sen totuudenmukaisempi kuin fiktiivinen elokuva; tekijä voi kertoa asioista, joista ei välttämättä tiedä yhtään mitään tai toisaalta hän voi tahallaan vääristellä asioita ja rajata halunsa mukaan jotakin oleellista kuvasta pois.
Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että elokuvista tai romaaneista ei voisi oppia historiasta ja etteivät ne olisi jopa hyvin mielenkiintoisia historiantutkimuksen lähteitä. Joku jo mainitsikin, että ne ovat lähteitä ennen kaikkea
omasta ajastaan: siitä, miten on suhtauduttu "elokuvan tapahtuma-ajan" tapahtumiin ja toisaalta vaikutettu niiden kautta oman ajan tapahtumista käytyyn keskusteluun. Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta elokuvissa ja romaaneissa ovatkin niihin tahallaan tai tahattomasti päässeet virheet ja kaunistelut – yksityiskohdat, jotka ovat ”väärin” tai vääristyneitä suhteutettuna muuhun historialliseen tietoon: mitkä ovat virheiden syyt tai motiivit, ja miten ne ovat vaikuttaneet eri aikojen historiakäsityksiin.
Ennen kaikkea elokuvilla ja romaaneilla on tärkeä tehtävä nimenomaan historiatietoisuuden luojina. Harva loppujen lopuksi lukee tutkimusjulkaisuja, mutta useimmat katselevat elokuvia ja lukevat romaaneja, eikä siinä ole mitään pahaa. Itse aloin historian opiskelun varmasti osittain edellisessä kommentissa haukuttujen Waltarin romaanien takia.
Voisin myös suositella HBO:n Rooma-sarjaa, jonka dvd-versiossa on mahdollisuus saada ruutuun historioitsijoiden faktoja esim. elokuvan tapahtumiin, henkilöihin ja esineisiin liittyen. Sarja on myös harvinaisen laadukkaasti ja ajatuksella tehty, vaikka se on myös toki hyvin viihdyttävä.
Eivät vain fiktiiviset teokset vaadi objektiivista tutkijaa ja katselijaa, vaan myös tutkimusjulkaisut. Mikään tieto ei ole täysin neutraalia: omia ja toisten intentioita ja lähtökohtia on syytä tarkastella kriittisesti ja avoimesti. Elokuvia on tehty vasta noin sadan vuoden ajan: kaikista aikakausista kertoviin elokuviin ovat vaikuttaneet viime vuosisadan tapahtumat ja maailmankuvat. Kenties on hyväkin asia, että monista elokuvista näkyy selkeästi, että ne eivät ole "totta".
Saara Penttinen