Olisiko USA voinut vetäytyä sodasta?

[Emma-Liisa]

Todettakoon tässä yhteydessä että sodan todellinen ja lopullinen käännekohta ajoittui Kurskin taistelujen ja Italian maihinnousun saumakohtaan.

Tarkoitatko, että Saksalla muka oli todellinen mahdollisuus voittaa sota sen jälkeen, kun se ei 1941 onnistunut kukistamaan NL:osa ja USA liittyi sotaan?

[jsn]

Saksan lopullinen tappio alkoi häämöttää vasta vuonna 1944, Normandian maihinnousun ja itärintaman tappioiden jälkeen, jolloin myös upseerikunnassa alkoi nousta epäilyksiä. Samalla sotateollisuustuotanto ajautui vaikeuksiin.

Jos USA:n tappiot olisivat nousseet liian suuriksi, se olisi hyvin saattanut vetäytyä pelistä. Tämän kaikki sodan osapuolet tiesivät. Ilmasodalla ei ollut sellaista vaikutusta kuin toivottiin. Tuolloin, kuten myöhemmissäkin sodissa, amerikkalaisten ilmapommituksilla on ollut vastustajan taistelumoraalia vahvistava vaikutus.

[Emma-Liisa]

Jos USA:n tappiot olisivat nousseet liian suuriksi, se olisi hyvin saattanut vetäytyä pelistä. Tämän kaikki sodan osapuolet tiesivät.

Tarkoitat, ettän Hitler ja häneen uskovat toivoivat niin.

USA:lla oli tekeillä atomipommi, joten periaatteessa sen ei ei olisi tarvinnut muuta kuin odottaa, että se valmistuu. Silti USA oli valmis tekemään maihinnousun ja nimenomaan Churchill sitä lykkäsi peläten tappoita.

Sellaiset myöhemmät sodat kuin Vietnam, Afghanistan ja Irak eivät ole vertailukelpoisia, sillä Saksa oli voitettavissa konventionaalilla sodalla. "Keskustan valtakunntana" maata oli mahdoton puolustuaa, kun vihollisia oli kaikilla rajoilla. Ja kun maa oli vallattu, saksalaiset alistuivat miehitykseen eivätkä ryhtyneet sissisotaan.

[jsn]

Sellaiset myöhemmät sodat kuin Vietnam, Afghanistan ja Irak eivät ole vertailukelpoisia, sillä Saksa oli voitettavissa konventionaalilla sodalla. "Keskustan valtakunntana" maata oli mahdoton puolustuaa, kun vihollisia oli kaikilla rajoilla. Ja kun maa oli vallattu, saksalaiset alistuivat miehitykseen eivätkä ryhtyneet sissisotaan.

Nykypäivän näkökulmasta epäilemättä näin. Mutta tiesivätkö amerikkalaiset todella tämän kaiken tuolloin? He nimenomaan pelkäsivät maihinnousun vaativan isoja uhrauksia he vielä joutuisivat tekemään. Sitäpaitsi atomipommi ei ollut vielä käyttövalmis vuonna 1943.

[jsn]

Ja kun maa oli vallattu, saksalaiset alistuivat miehitykseen eivätkä ryhtyneet sissisotaan.

Vielä sodan loppuvaiheessa Werwolf-organisaatiota pelättiin liittoutuneiden taholla aidosti. Samoin Alppilinnoitusta, joka todellisuudessa taisi olla saksalaisten oman propagandan luomus. Pelkäsihän Neuvostoliittokin Suomessa paljastuneita koulupoikien vastarintaryhmiä ja näiden Saksa-yhteyksiä. Vai oliko USA:n tiedustelulla tosiaan niin aukottomat ja varmat tiedot asioista, ettei mitään vastarintaa tule? Sodan pitkittymiseen tai väestön vastarintaan sisältyi isoja riskejä.

Ja miksi esim. USA:n sotapropagandan ylipäätään kannatti ehdoin tahdoin korostaa Saksan vaarallisuutta, jos kerran voitto oli niin varma ja vastustaja jo lyöty? Paralleeli tässä suhteessa löytyy 1. Persianlahden sodasta, jossa ensin liioiteltiin äärimmäiseen asti vastustajan asevoimia, jotka sitten luhistuivat nopeasti. Vasta tämän jälkeen alkoi julkinen naureskelu irakilaisille, joiden hallitus silti lopulta jätettiin ennalleen.

[Jussi Jalonen]

Vielä sodan loppuvaiheessa Werwolf-organisaatiota pelättiin liittoutuneiden taholla aidosti. Samoin Alppilinnoitusta, joka todellisuudessa taisi olla saksalaisten oman propagandan luomus. Vai oliko USA:n tiedustelulla tosiaan niin aukottomat ja varmat tiedot asioista, ettei mitään vastarintaa tule? Sodan pitkittymiseen tai väestön vastarintaan sisältyi isoja riskejä.

Ja miksi esim. USA:n sotapropagandan ylipäätään kannatti ehdoin tahdoin korostaa Saksan vaarallisuutta, jos kerran voitto oli niin varma ja vastustaja jo lyöty?

Tässä mennään nyt hieman eri aluevesille, eivätkä nuo pohdintasi kyllä millään tue tuota aiempaa väittämääsi, joka siis kuului "Jos USA:n tappiot olisivat nousseet liian suuriksi, se olisi hyvin saattanut vetäytyä pelistä. Tämän kaikki sodan osapuolet tiesivät".

Vai oletko nyt otaksumassa, että Yhdysvallat olisi kenties pakannut lomakassinsa ja poistunut Euroopasta jonkin saksalaisen natsihenkisen sodanjälkeisen sissiliikkeen vuoksi? Varsin epäluultavaa. Siinä tapauksessa olisi tietysti tuettu länsimielistä Bonnin hallitusta taistelussa vanhoja natseja vastaan, ja voitto olisi edelleenkin ollut varma. Mikäli nyt haemme vertailukohtia, niin sodan jälkeen Yhdysvallat menetteli osapuilleen näin Filippiineillä, missä Truman oli valmis tukemaan Magsaysayn hallintoa Hukbalahap-sissejä vastaan kahdeksan pitkän vuoden ajan, käyden siinä samalla yhden isomman sodan myös Koreassa.

Eli toistamiseen: mistä se käsitys siitä, että Yhdysvallat "olisi saattanut vetäytyä pelistä" oikein tulee? En nyt kyllä oikein keksi yhtään ainutta esimerkkiä Vietnamia edeltävältä ajalta, ellei nyt jotain Punaisen Pilven sotaa halua laskea sellaiseksi.

Kommenttisi ilmasodan vaikutuksista on nähdäkseni myös hieman epätäsmällinen, etenkin jos siihen tosiaan liittää sen mahdollisuuden, että pitkittyneet operaatiot olisivat tosiaan johtaneet myös Saksan atomipommittamiseen.


Best,

J. J.

[jsn]

Vai oletko nyt otaksumassa, että Yhdysvallat olisi kenties pakannut lomakassinsa ja poistunut Euroopasta jonkin saksalaisen natsihenkisen sodanjälkeisen sissiliikkeen vuoksi? Varsin epäluultavaa.

Tarkoitin, että USA otti nämäkin vaihtoehdot aivan tosissaan ja vakavasti, eikä sulkenut niitä pois. Osin syynä oli mm. natsitiedustelun kaksoisagenttien disinformaatio. Jos sota olisi pitkittynyt, liittolaisten keskinäisten suhteiden kannalta seuraukset olisivat voineet olla arvaamattomat. Sotaa käytiin täysillä loppuun saakka, eikä läpihuutojuttuna. Saksan voitto ei tietenkään ollut enää kummoinenkaan mahdollisuus. Sissiliikkeistä saadut tiedot sen sijaan olivat hyvin epätäsmällisiä.

Tähän hätään en löytänyt wikipediaa kummempaa, mutta jo siellä löytyy mm. pari kiinnostavaa lainausta, joissa ei valitettavasti ole tarkkaa lähdettä:

Kenraali Omar Bradleyn mukaan Alppilinnoitus
"grew into so exaggerated a scheme that I am astonished we could have believed it as innocently as we did. But while it persisted, this legend of the Redoubt was too ominous a threat to be ignored."

Jälkikäteen voidaan tietenkin todeta, että kyllähän se Saksan kukistuminen oli jo vuonna 1941 täysin selvää ja natsisissiliikkeet naurettava ajatus. Mikä sitten olisi ollut atomipommin vaikutus Euroopassa? USA olisi hyvinkin voinut saada yleisen mielipiteen vastaansa että sen olisi ollut pakko lähteä.

[Jussi Jalonen]

Tarkoitin, että USA otti nämäkin vaihtoehdot aivan tosissaan ja vakavasti, eikä sulkenut niitä pois.

Se on kuitenkin eri asia, millä ei ole mitään tekemistä tuon aiemmin esittämäsi Yhdysvaltain mahdollisen sodasta vetäytymisen kanssa, jos "tappiot olisivat nousseet liian suureksi". Lähinnä se todistaa vain tuota aiempaa kommenttiasi vastaan, koska nuo kertaamasi vaihtoehdothan osoittavat, että Yhdysvallat oli jo lähtökohtaisesti varautunut vielä paljon rajumpaan ja pitkitetympään sotaan Euroopassa.

Mikä sitten olisi ollut atomipommin vaikutus Euroopassa? USA olisi hyvinkin voinut saada yleisen mielipiteen vastaansa että sen olisi ollut pakko lähteä.

Minkä ihmeen yleisen mielipiteen? Vuoteen 1945 tultaessa meininki oli lähinnä se, että saksalaisten päälle sai pudottaa lentokoneesta melkein mitä tahansa kaasua lukuunottamatta, ja mitä enemmän, sen parempi. Saksan siirryttyä V-aseisiin olisi atomipommi ollut markkinoitavissa samanlaisena käypänä kostoaseena; koska kerran Hitler oli siirtynyt käyttämään kuolettavimpia aseitaan, olisivat länsiliittoutuneet totta kai katsoneet itsensä oikeutetuiksi toimimaan samoin.

Kuolemanleirien ovien avauduttua sodan jälkeen ja joukkotuhonnan mittakaavan tultua havainnollisesti selväksi olisivat liittoutuneet luultavasti tunteneet kaikki Saksaan pudotetut atomipommit täysin oikeutetuiksi, kenties vieläpä toivoneet tipauttaneensa niitä enemmänkin.

Mikäli nyt spekulaatio sallitaan, niin Saksan atomipommituksen mahdolliset psykologiset vaikutukset olisivat tuntuneet vasta vuosia sodan jälkeen. Toisin kuin Japanissa, missä uhrit edustivat "vierasta" sivilisaatiota - sopii muistaa, että Tyynenmeren sodassa oli rotusodan elementti - olisi saksalaisiin uhreihin ollut helpompi ajan mittaan samaistua. Erityisen helppoa tämä tietysti olisi ollut muille eurooppalaisille, ja amerikkalaisten atomipommien käyttö Euroopan sydänmailla olisi myös epäilemättä laukaissut omanlaisensa kulttuurisen pessimismin maanosassa. Ajan mittaan tämä olisi kohdistunut maanosan ulkopuolisia suurvaltoja vastaan. Yleinen pasifismi sekä ydinaseiden ja myös ydinvoiman vastustaminen olisi melko varmasti ollut kertaluokkaa voimakkaampaa Euroopassa.

Tietysti on hyvä muistaa sekin, että pommien laskeumavaikutusten tuntuessa Japanissa lähinnä merialueilla, olisi se Euroopassa luultavasti levinnyt Puolaan ja Tanskaan. Olettaen siis, että pommit olisi tiputettu esimerkiksi Berliiniin sekä Hampuriin. Seuraukset olisivat kuitenkin tulleet selväksi vasta myöhemmin.

David Irvingin tapaiset historiantutkijat olisivat voineet relativisoida natsien sodanaikaista toimintaa verrattomasti tehokkaammin viittaamalla liittoutuneiden atomipommituksiin ja toteamalla "oliko mikään natsien teoista lopulta yhtään sen pahempaa kuin mitä me teimme heille?". Mahdollisuuksien rajoissa on myös, että erilaiset revisionistiset ääriliikkeet olisivat saaneet Saksassa tuulta purjeisiinsa, erikoisen atomipommiin perustuvan "tikarinpistolegendan" seurauksena. Siinä, missä ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaiset olivat uskotelleet lähes voittaneensa sodan ja hävinneensä vain kotirintaman pettämisen seurauksena, olisi toisen maailmansodan lopputulosta nyt ollut mahdollista puolustaa toteamalla "me miltei voitimme sodan, mutta hävisimme vain tämän yhden keksinnön vuoksi".

Saksalaiset kaupungit olivat myös suunnittelultaan tukevampaa tekoa kuin rimasta sekä paperista kasatuista, tiiviisti rinnatusten sijainneista pientaloista rakennetut japanilaiset rannikkokaupungit, missä tulimyrsky kaikkine seurauksineen oli moninkertaisesti tuhoisa. Mahdollista on, että liittoutuneiden olisi siis pitänyt pudottaa Saksaan useampiakin atomipommeja kuin vain kaksi. Tämä tietysti olisi saattanut hieman himmentää omassa historiassamme syntynyttä uskoa ydinaseiden ylivoimaisesta tehokkuudesta ja tuhoisuudesta, ja vastaavasti madaltaa niiden käyttökynnystä sodanjälkeisissä konflikteissa, kuten vaikkapa Koreassa.
Best, J. J.

[jsn]

jsn kirjoitti:
Tarkoitin, että USA otti nämäkin vaihtoehdot aivan tosissaan ja vakavasti, eikä sulkenut niitä pois.

Se on kuitenkin eri asia, millä ei ole mitään tekemistä tuon aiemmin esittämäsi Yhdysvaltain mahdollisen sodasta vetäytymisen kanssa, jos "tappiot olisivat nousseet liian suureksi". Lähinnä se todistaa vain tuota aiempaa kommenttiasi vastaan, koska nuo kertaamasi vaihtoehdothan osoittavat, että Yhdysvallat oli jo lähtökohtaisesti varautunut vielä paljon rajumpaan ja pitkitetympään sotaan Euroopassa.

Jos sota Euroopassa olisi kestänyt vielä pitkään, olisi tullut vain tappioita eikä enää loistavia voittoja, sodan suosio olisi alkanut vääjäämättä laskea. Juuri tämän estämiseksi atomipommi haluttiin käyttöön. Miksi sitten käyttää atomipommia, jos kerran konventionaaliset aseet olisivat pienellä vaivalla tuoneet saman tuloksen. -Atomipommin tarkoitus oli taata nopea voitto juuri omien tappioiden ehkäisemiseksi, jotta sitä vaaraa ei olisi ollut, että sota olisi venynyt liian pitkäksi.

Mutta sekään ei ollut aivan yksinkertaista. Atomipommi Euroopassa olisi voinut saada aikaan monenlaisia seurauksia, kuten itsekin tunnut ajattelevan. Lopulta sitten mm. Tokiota ei poliittisista syistä haluttu pommittaa, vaikka se olisi ollut sinun logiikallasi se ensimmäinen kohde Japanissa. Jopa amerikkalaiset olivat realisteja.

[Jussi Jalonen]

Jos sota Euroopassa olisi kestänyt vielä pitkään, olisi tullut vain tappioita eikä enää loistavia voittoja, sodan suosio olisi alkanut vääjäämättä laskea.

Tässä vaiheessa sitä kyllä alkaa kaivata pientä tarkennusta sille, miten ihmeessä loppuaan kohti edennyt sota olisikin tuottanut "vain tappioita". Amerikkalaisetkin tähtäsivät sitä paitsi lopulliseen voittoon, riippumatta siitä olisiko se kestänyt vuoden tai pari kauemmin. Mikäli vaikkapa tuo fantasiaksi jäänyt "Kansallinen linnoitus" olisi ollut olemassa, niin sekin olisi tietysti valloitettu samalla tavoin kuin Suribachi-vuori.

Sitä paitsi sopii muistaa, että sotaonni oli vielä vuosina 1944-1945 muutenkin vaihteleva, ja mielialat sen mukana. Esimerkiksi vaikkapa Normandian maihinnousu aiheutti hurjan sensaation, mutta seurannut pensasmaastoissa käyty taistelu synkisti mielialoja ja herätti välittömästi pelon siitä, että uusi rintama juuttuisi taisteluhautoihin kuten ensimmäisessä maailmansodassa. Tästäkään huolimatta kukaan ei vakavissaan harkinnut peräytymistä Euroopasta, mitä kohden tuossa itse aiemmin sommailit. Päinvastoin amerikkalaiset korottivat panoksia ja lisäsivät resursseja. Takaiskut eivät olennaisesti vaikuttaneet sodan suosion laskemiseen, enemmänkin ne vain lisäsivät määrätietoisuutta.

Mutta sekään ei ollut aivan yksinkertaista. Atomipommi Euroopassa olisi voinut saada aikaan monenlaisia seurauksia, kuten itsekin tunnut ajattelevan.

Listaukseni oli omaa spekulaatiotani mahdollisista pitkäaikaisista vaikutuksista, jollaisia amerikkalaiset tai muut liittoutuneet eivät vuosina 1944-1945 osanneet aavistella. Tarkensin myös sen, ettei atomiaseen käyttämiselle Euroopassa tuolla hetkellä ollut juuri mitään estoja. Miksi olisi ollutkaan? Strategisille pommituksille yleensäkään ei ollut tuolloin mitään estoa, ja atomipommi oli loppujen lopuksi vain vähän isompi pommi.

Ainoa poissuljettu ase oli kaasu. Yhdysvallat siis ei ollut itse asiassa liittynyt vuoden 1925 kemiallisten aseiden käyttökieltoon - triviana mainittakoon, ettei Yhdysvallat liittynyt siihen ennen kuin 1975 - mutta Roosevelt oli vuonna 1943 tehnyt julkisen linjauksen, ettei Yhdysvallat käyttäisi kaasuasetta, elleivät akselivallat tekisi niin ensiksi.

Lopulta sitten mm. Tokiota ei poliittisista syistä haluttu pommittaa, vaikka se olisi ollut sinun logiikallasi se ensimmäinen kohde Japanissa.

Mistäköhän tämmöisen eriskummallisen käsityksen logiikastani oikein lienet saanut?

Tokiohan ei ollut ensimmäinen kohde minkään logiikan mukaan. Päätös poistaa pääkaupunki atomipommien kohteista oli osaksi poliittinen, totta kyllä. Taustallahan oli se hieman erikoinen - sekä paljolti stereotypioihin perustunut - huoli siitä, että keisari Hirohiton surmaaminen saattaisikin ajaa japanilaiset mielipuolisen raivon valtaan ja tehdä antautumisen mahdottomaksi. Toisaalta tähän vaikuttivat myös käytännön syyt, sillä Japanin pääkaupungissa ei tuolloin ollut enää paljon mitään pommittamisen arvoista. Maaliskuussa 1945 oli LeMay tappanut jo satatuhatta tokiolaista laajalla palopommihyökkäyksellä. Hiroshima valittiin, koska sitä ei oltu pommitettu, ja oli mahdollista nähdä millaista jälkeä atomipommi saisi aikaiseksi.

Kumpikaan näistä estoista ei olisi pätenyt vaikkapa Berliinin atomipommituksessa. Hitlerin ja johtavien natsien tappaminen olisi ollut länsiliittoutuneista - ja aika monesta muustakin - yksinomaan mieluisaa, koska natsithan eivät olleet mitään stereotyyppistä kulttuurirelativistista hienotunteisuutta ansaitsevia kansakuntansa jumalolentoja. Sen lisäksi Berliinissä oli vielä vuonna 1945 aivan riittävästi ehjiä rakennuksia, joten sikälikin se olisi ollut kelpo maali.
Best, J. J.

[jsn]

Atomipommia ei ollut vielä vuonna 1944 käytettävissä. Aikaisemmin totesin, että sodan varsinainen käänne ajoittuu vuoteen 1944. Saksan kyky käydä konventionaalista sotaa alkoi heiketä vakavasti syksystä lähtien.

sotaonni oli vielä vuosina 1944-1945 muutenkin vaihteleva, ja mielialat sen mukana. Esimerkiksi vaikkapa Normandian maihinnousu aiheutti hurjan sensaation, mutta seurannut pensasmaastoissa käyty taistelu synkisti mielialoja ja herätti välittömästi pelon siitä, että uusi rintama juuttuisi taisteluhautoihin kuten ensimmäisessä maailmansodassa. Tästäkään huolimatta kukaan ei vakavissaan harkinnut peräytymistä Euroopasta

Jos pelätty sissisota Saksassa olisi jatkunut vielä Berliinin ja muiden suurkaupunkien valloituksen jälkeen, niin olisiko se yritetty kukistaa atomipommilla vai jääty odottamaan sen kukistumista yhdessä neuvostojoukkojen kanssa? Vai kenties haluttu päästä eroon tilanteesta konfliktin välttämiseksi Neuvostoliiton kanssa, jolle olisi voinut tulla houkutus käyttää tilannetta hyväkseen. USA:n päätös jäädä pysyvästi Eurooppaan ei käsittääkseni ollut tuolloin itsestäänselvyys.

[Jussi Jalonen]

Atomipommia ei ollut vielä vuonna 1944 käytettävissä.

Ei tietenkään, mutta tuossa aiemmassa viestissänihän mainitsinkin selkeästi, että "pitkittyneet operaatiot olisivat johtaneet myös Saksan atomipommittamiseen".

Pitkittyneet operaatiot tietysti olivat se, mitä liittoutuneet odottivatkin. Sopii muistaa, että länsiliittoutuneet laskivat alunperin saavuttavansa Saksan rajan vasta vuosi Normandian maihinnousun jälkeen, eli kesäkuussa 1945. Alamogordossa tehtiin ensimmäinen koeräjäytys kuukautta myöhemmin.

Lähdeviitettä kaipaaville mainittakoon, että tuo liittoutuneiden pessimistinen arvio on mainittu vaikkapa tuossa aiemmin mainitsemassani van Creveldin Supplying War-kirjassa, sivulla 213: "... the logistic plans for 'Overlord' had been based on the assumption that the Wehrmacht would fight a systematic defensive campaign, putting up resistance along one river line after the other. This in turn was expected to result in an Allied advance almost as slow and deliberate as that of 1918. [...] Operating in this way, the Allies hoped to reach the Seine by D+90, and the German border by D+360".

Tätä myötä palaammekin niihin kommentteihisi, joihin olen puuttunut. Aiemminhan olit siis tässä ketjussa spekuloinut "Jos USA:n tappiot olisivat nousseet liian suuriksi, se olisi hyvin saattanut vetäytyä pelistä" sekä "Jos sota Euroopassa olisi kestänyt vielä pitkään, olisi tullut vain tappioita eikä enää loistavia voittoja, sodan suosio olisi alkanut vääjäämättä laskea". Yritän tässä nyt muistuttaa toistamiseen, että amerikkalaiset olivat jo lähtökohtaisesti varautuneet siihen, etteivät he saavuttaisi edes Saksan rajaa ennen kuin kesäkuussa 1945, ja eteneminen Saksan sydämeen voisi alkaa vasta tämän jälkeen. He odottivat tappioita ja pitkää sotaa, ja olivat valmistautuneet siihen.

Tosiasiassahan länsiliittoutuneet onnistuivat saavuttamaan nämä tavoitteet parissa kuukaudessa. Kesäkuussa 1945 olikin sota jo ohitse ja amerikkalaisten joukkojen kärki oli Reinin sijasta Tšekkoslovakiassa. Tämä oli totta kai myönteinen yllätys liittoutuneiden kannalta. On siis hankala kuvitella, miksi ihmeessä Yhdysvallat olisi alkanut pohtinut vetäytymistä mikäli operaatiot olisivat venyneet, koska niidenhän oli siis jo alun alkaenkin odotettu vievän paljon kauemman aikaa. Miksi harkita vetäytymistä sodasta silloin kun sota menee niiden ennusteiden mukaan?

Atomipommin käyttäminen nyt on tässä keskustelussa ollut lähinnä sivujuonne, mutta Saksaa vastaan käytettäväksihän se oli alun alkaenkin rakennettu. Mikäli sotaretki Euroopassa olisi edennyt yhtä hitaasti kuin länsiliittoutuneet arvioivat alkuperäisissä ennusteissaan, epäilemättä sitä olisi myös käytetty syyskesällä 1945.

Jos pelätty sissisota Saksassa olisi jatkunut vielä Berliinin ja muiden suurkaupunkien valloituksen jälkeen, niin olisiko se yritetty kukistaa atomipommilla vai jääty odottamaan sen kukistumista yhdessä neuvostojoukkojen kanssa?

On hankala kuvitella, ettei Yhdysvallat olisi ollut valmis menettelemään mahdollisten natsisissien kanssa samalla tavoin kuin Kreikan kommunistikapinallisten tai noiden yllämainitsemieni Filippiinien Hukbalahap-partisaanien kanssa. Sekä suoriutunut siitä tietysti paljon nopeammin. Halukkaita yhteistoimintamiehiä ei Saksasta olisi tuossa vaiheessa varmaankaan puuttunut, saatiinhan Bonnin hallitus pystyyn tapahtuneessa historiassakin.

USA:n päätös jäädä pysyvästi Eurooppaan ei käsittääkseni ollut tuolloin itsestäänselvyys.

Minun käsittääkseni taas AMGOT-organisaatio oli kasassa ja valmiina toimintaan jo Euroopan sotaretken alkaessa, ja sitä myöten Yhdysvallat kyllä aikoi pysytellä vanhan maanosan kamaralla ainakin kohtuullisen ajan. Vaikkakaan ei tietysti välttämättä pysyvästi, se on kyllä totta.



Best,

J. J.

[jsn]

Jätät Neuvostoliiton ja poliittisen tekijän laskuista. Etenemistä Saksaan oltiin valmiit jopa hidastamaan sen hyväksi, silloin kun eteneminen jo alkoi sujua. Sissisota olisi voinut muuttaa poliittista kuviota, jos se olisi kestänyt pitkään. Kreikka ja Filippiinit olivat vielä tässä vaiheessa sivunäyttämöitä. Saksa taas oli alkavan kylmän sodan ytimessä ja samalla vielä käynnissä olevan sodan päävastustaja.

[Emma-Liisa]

Ajatus siitä, että USA "harkitsi" sodasta vetäytymistä, on puhdasta fantsiaa. Silloinhan USA olisi vapaaehtoisesti luopunut maailmanvallasta, joka edellytti merten herruutta ja siten ainakin Euroopan rannikkovaltioita (sen sijaan Itä-Eurooppa oli vähemmän tärkeä).

Tämän rinnalla tappiot olivat kestettävissä. Kun vielä moraalinen oikeutus sotaan oli selvä, ihmiset olivat valmiit uhrautumaan maansa hyväksi. Individualistinen ajattelu ei ollut vielä lyönyt itseään läpi USA:ssakaan.

Sitä paitsi, onko ylipäänsä tapana etukäteen pohtia sodan häviämistä? Varsinakan kun siihen ei ollut USA:n voimavaroilla mitään syytä. Ja se voimahan kasvoi vastustajiin verrattuna koko ajan.

[jsn]

Nyt olen nähtävästi aiheuttanut jonkinasteista väärinkäsitystä. En tarkoita, että USA oli etukäteen päättänyt luopua sodasta, vaan tarkoitan, että sellainen mahdollisuus oli olemassa, jos sota olisi mennyt toisin kuin sitten meni. Tilanteessa vaihtoehdot ovat aina avoimia ja ne vaikuttavat lopputulokseen. Isolationismi ei ollut kokonaan kadonnut.