Ronald Reagan (1911-2004) Yhdysvaltain 40. presidentti ei oikein ole huudossa Suomessa. Hänen 100-vuotismuistonsa (kynttilänpäivänä 6.2.2011) ohitettiin täällä melko vähäisin kommentein. Virossa hänen kunniakseen järjestettiin elokuvafestivaali ja puuhataan patsasta ja nimikkopuistoa symbolisesti vahvalle paikalle, Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean pihamaalle Tallinnaan.
***
Reaganismi, uusliberaalinen amerikanismi ja ideologinen rodeotyyli ei kieltämättä oikein ”istu” pohjoismaiseen ajatusmaailmaan, ei se istunut 1980-luvulla, ja kenties vielä vähemmän nykyään, 09/11:n, erämaasotien ja finanssikuplan ym. jälkeen. Tuo ratsastava takatukka istui presidenttinä Valkoisessa talossa 1981-1989. Sen jälkeen kaksinapainen kylmän sodan maailma on kokenut paljon; jotain Reaganistakin johtuen, paljon hänestä riippumatta. USA:sta tuli ensin maailman ainut supervalta, mutta jotenkin se tänä väliaikana menetti kansainvälisen luottamuspääomansa, taloudellisen ykkösasemansa ja kansainvälisen politiikan johtajuutensa.
Kieltämättä paljon ja moninaista tapahtui sen pohjalta, mitä Reagan valtakaudellaan kynti ja kylvi. Ideologinen yksisilmäisyys, päällekäyvyys, diplomatian alistaminen voimalle, amerikkalaisen vapauden ideologian alistaminen maailmanherruuden tavoittelulle, rauhan alistaminen sodalle, kansakunnan hyvinvoinnin toissijaistaminen valtiollisen mahdin ylläpidolle, taloudellisen nomenklatuuran etujen vaaliminen. Tietenkin USA:n terhentely ja tämän suuntainen liikkumavara syntyi olennaisesti Neuvostoliiton post-Breshneviaanisen kollapsian seurauksena. Kehityskulun voi nähdä näinkin. Reagan sai pelitilan ja tilauksen, ja käytti sen. Siinäkin mielessä on oli ”ajan mies”, aika kysyi häntä ja hän vastasi ajan tarpeisiin.
Maailman talousmahti bkt:nsa puolesta USA yhä on. Kiina ohittanee sen tuotantovoimassa joskus 2025-2030. Mutta maa jonka valuuttavaranto vielä ei niin kauan sitten oli maailman suurin, on nyt maailman suurin velallinen. Nouseva Kiina on amerikkalaisen pörhistelyn myötävaikutuksella saanut 30-40 vuotta tasoitusta matkalla maailman ykköseksi. Ei Reagan tästä kaikesta vastuussa ole; mutta kuten sanottu hän se kynti ja kylvi, ja Bushit seurasivat. Ehkä Länsi ei ole koskaan ollut niin vahva kuin Reaganin aikana, ehkä se ei koskaan enää tule olemaan juuri niin vahva kuin silloin. Lasken vahvuuteen olemassa olevan absoluuttisen voiman lisäksi suhteellisen aseman, sekä näköpiirissä olevien potentiaalien merkityksen. Maailman mahtius, joka kerran lähti Aasiasta palaa, Euroopan ja Yhdysvaltain ohimenevien valtakausien jälkeen, takaisin parhaillaan Aasiaan. Reagan omalta osaltaan kiihdytti tätä suurta painopisteen muutosta.
Joidenkin mielestä Reagan kaatoi Neuvostoliiton. Hänellä on omat kannattajansa nimettäessä 1900-luvun suurinta vaikuttajaa maailmassa, eivätkä he kaikki ole Amerikan republikaaneja. Tietysti tällaisen on varsin pinnallinen näkemys. Tuhon ja luhistumisen siemenet olivat paljon syvemmällä; sekä ideologisessa että yhteiskunnallisessa rakenteessa. Pakkokollektivisoinnit, omien kansalaisten tuhoaminen, keskusjohtoisuuden aloitteellisuutta ja kehittämistä lamaava vaikutus, maailmansodan tuhot, tuotantopanosten hillitön tuhlaaminen, ideologisen stagnaation kokovartalohalvaus. Reaganin ”Tähtien sota” –kilpavarustelun loppuhuipennus vain joudutti lopullista umpikujaa. Järjestelmän lopulta nopeasti tapahtunut luhistuminen ja uuteen järjestykseen siirtyminen tapahtui lähes verettömästi: sanoisin sitä 1900-luvun suurimmaksi ihmeeksi. Reaganin vastapeluri kriittisinä vuosina 1986-1988 oli Gorbatshov. Jos R. lopulta tyrkkäsi jättiläisen lomoamaan, G. oli se, joka johti tätä luhistuvaa taloa. Reaganin slogan oli ”Pahan valtakunta”, Gorbatshovin ”Eurooppalainen koti”. Kumpi on suurempi, se joka on näkyvästi kaatamassa naapurin systeemiä, vai se, joka systeemin sisällä tekee kaikkensa, ettei ruuti palaisi ja veri virtaisi? Imperiumien historian näkökulmasta kumpikin suurvalta, Neuvostoliiton marksismi-leninismi-panssarivaunismi (Hannu Taanilan termi) ja Yhdysvaltain plutokratismi ja yhteiskunnan alistaminen rahantekotehtaaksi ovat jonkinlaisia peilikuvia järjestelmistä, joissa yksilö, kansalainen ja suuressa mitassa kansakunta on alistettu ideologialle, sen dogmeille ja lujasti lukituille tavoitteille.
Eräs tähtihetki hänen urallaan: Presidentti Reagan puhui 12. kesäkuuta 1987 Berliinissä Brandenburgin portin edustalla ja viitaten muuriin haastoi avoimesti Gorbatshovin toimintaan: ”Herra Gorbatshov, avatkaa tämä portti. Herra Gorbatshov, purkakaa tämä muuri”. Vajaat 29 kuukautta myöhemmin portti aukeni ja muuri kaadettiin. Eikä Gorbatshov lähettänyt tankkeja Berliiniin, eikä muuallekaan rautaesiripun rajoille.
On perusteltua kysyä, voiko mies, joka kahdesti vapailla vaaleilla valittuna on johtanut suurvaltaa kahdeksan vuotta, olla täysi kupla?