Tietokirjailija Jaakko Heinimäki otsikoi kolumninsa 15.2.2011
Kenttäpiispa on Hitlerin lahja Suomen kirkolle. Tulevana lauantaina aiheesta väittelevä Timo Vuori osallistui kolumnin kommentointiin:
Natsikortti näyttää edelleen olevan käyttökelpoinen väline! Kehottaisin kuitenkin Heinimäkeä laittamaan kortin takaisin povitaskuun, koska tässä tapauksessa sen käyttämiseen ei ole mitään aihetta. Sotilaspapiston asemasta oli käyty keskustelua jo ennen talvisotaa. Rengon kirkkoherra K. V. Elovaraa, joka muuten oli entinen sotilaspastori, esitti jo vuonna 1932 sotilaspiispan viran määrittämistä kirkkolakiin. Hänen hahmotelmissaan olisi perustettu myös sotilashiippakunta. Elovaara toivoi, että vahva kirkkolainsäädännöllinen asema olisi parantanut sotilaspapiston asemaa puolustuslaitoksessa. Sotilaspiispuus esiintyi suomalaisissa sotilasasiakirjoissa jo 1920-luvulla. Puolan armeijassa sotilaspiispuus oli tunnettu jo ennen kuin virka perustettiin Kolmanteen valtakuntaan, itse asiassa järjestelmä oli hyvin samankaltainen, jollaista K. V. Elovaara ehdotti Suomeen. Sotarovasti N. A. Malin vieraili Puolassa vuonna 1927, ja käytti tällöin Puolan armeijan katolisesta sotilassielunhoidon johtajasta nimeä kenttä- tai sotilaspiispa. Eikä Puola tai Saksa ole suinkaan ainoita maita, joissa tunnetaan sotilas- tai kenttäpiispan virka.
Tämän lisäksi sotilaspapiston keskuudessa oli pohdittu sotilasseurakuntien perustamista vuosina 1918–1925. Myös sotilaspapiston palkkaus ja asema suhteessa muuhun puolustusvoimien henkilökuntaan oli säännöllinen puheenaihe sotilaspapiston keskuudessa. Kaikki nämä osaltaan vaikuttivat siihen, että talvisodan jälkeen esitettiin nimenomaan sotilaspapiston taholta kenttäpiispan viran perustamista. Mannerheim sen sijaan katsoi, että kenttäpiispuus palveli sekä kirkon että puolustusvoimien etuja.
Kiitos Timo Vuorelle täsmennyksestä. Oletan, että olet sama mies, joka väittelee lauantaina tohtoriksi kenttäpiispan viran synnystä, joten jos tietosi ovat hatusta vetäistyjä, niin ovatpa ainakin tohtorinhatusta.
Mutta kun lukee vuoden 1941 kirkolliskokouksen pöytäkirjoja, ei jää pienintäkään epäselvyyttä siitä, että kirkko ensin selkein sanoin torjui kirkko-opillisin ja virkateologisin perustein Mannerheimin ehdotuksen, ja sitten kun Ryti myönsi Björklundille kenttäpiispan arvonimen ja Mannerheim lahjoitti hänelle piispanristin, otti myös kirkko lusikan kauniiseen käteensä ja toimi juuri vastoin sitä, mitä se oli kenttäpiispan virasta muutamaa kuukautta aikaisemmin päättänyt.
Ensimmäinen oletus on oikea! Muutama täsmennys vielä! Kysymyshän on puolustusvoimien virasta. Talvisodan syttyessä ainoastaan puolustusvoimien asetukset tunsivat sotarovastin viran, kirkkolaissa puhuttiin yksittäisistä sotilaspapeista. Helsinkiin kesäkuussa 1940 kokoontuneet sotilaspastorit (heitä oli yli 200) esittivät kenttäpiispan viran perustamista puolustusvoimiin ja samalla viran määrittämistä kirkkolakiin. Tällöin esillä oli myös sotilashiippakuntamalli, josta mainitsin aikaisemmin. Jatkosodan kynnyksellä 1941 valmistunut kirkkolakikomitean mietintö torjui esillä olleen sotilashiippakuntamallin vedoten liian suurin eroihin verrattuna ns. perinteiseen hiippakuntaan. Kysymys oli tältä osin enemmän tulkinnallisesta mielipiteestä. Mannerheim oli omalta osin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. Hän olisi ylipäällikkönä voinut perustaa puolustusvoimiin kenttäpiispan viran, jos olisi niin halunnut. Se, että Ryti myönsi kenttäpiispan arvonimen Björklundille avasi oikeastaan solmun. Sotilaspapisto sai kenttäpiispan (nimen ja eräiden tehtävien puolesta), mutta sotilashiippakuntaa ei perustettu eikä kenttäpiispasta tullut piispaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Lopputulos oli oikeastaan kompromissi. kenttäpiispanristi lahjoitettiin Björklundille vasta kirkolliskokouksen jälkeen lokakuun 26. päivänä 1941. Sotarovasti Malinin virkapukuun oli muuten aikaisemmin kuulunut sotarovastinristi, joka ulkoiselta olemukseltaan muistutti piispanristiä. Sitten vielä yksi juttu, oletko koskaan miettinyt, miksi piispat ja kenraalit saapuvat presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle Esplanadin puoleisista ovista?
