Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620
Lauantaina 26. toukokuuta 2007 kello 12 esitetään Turun yliopistossa
Educariumin luentosalissa 1 (Assistentinkatu 5) julkisesti
tarkastettavaksi fil. maist. Anu Lahtisen väitöskirja "Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620". Virallisena vastaväittäjänä toimii prof. Maiju Lehmijoki-Gardner (University of Loyola, Baltimore) ja kustoksena prof. Hannu Salmi.
Keskiajan naiset oman elämänsä sankareina
Keskiajan ja 1500-luvun naiset ovat usein jääneet tutkimuksen
sivuhenkilöiksi. Anu Lahtisen väitöskirja muuttaa tilanteen: hän analysoi ruotsalaisia aatelisnaisia perheensä ja sukupiirinsä jäseninä. Keskiössä ovat
Flemingin sukupiirin naiset vuosina 1470 - 1620. Huomion kohteena on nimenomaan perhe ja sukupiiri, joka oli aikakauden aatelisnaisille keskeinen toiminta-alue, olivatpa he sitten neitoja, äitejä, naimattomia, leskiä, elättejä – tai kuningattaria tai abbedissoja.
Aikakauden naisista kertovat lähteet ovat lojuneet unohdetuissa
mapeissa, joskus melkein lukukelvottomiksi haalistuneina. Luova ja sinnikäs arkistotyö - ja toisinaan erityiset UV-lukulamput - ovat kuitenkin auttaneet tuomaan esiin menneisyyden naisten moninaiset roolit aviopuolisoina, äiteinä ja tyttärinä, sisarina ja suojatteina. Vaikka löytyneet kirjeet ovat usein hyvin muodollisia, niihin on kirjattu myös värikkäitä kielikuvia, jotka kertovat sekä perhepiirin sisäisistä riidoista että tyvenistä perhetuokioista.
Menneen aikakauden kulttuuri asetti naisten elämälle melko tiukat rajat: heidän paikkansa oli ennen kaikkea kotitaloudessa, vaimoina, äiteinä ja tyttärinä. 1500-luvulla aatelisnaisten mahdollinen elämänpiiri kapeni jossakin määrin, kun uskonpuhdistus vei luostarien toimintamahdollisuudet. Naantalin luostarin abbedissa Valborg Fleming joutui tuolloin luopumaan johtoasemastaan ja viettämään loppuelämänsä veljensä elättinä.
Toisaalta keskiajan ja 1500-luvun kotitalous ja perhe olivat taloudellisesti ja poliittisesti hyvin merkittäviä kokonaisuuksia, joiden piirissä naisilla oli vaikutusvaltaa. Esimerkiksi äidin auktoriteetti oli hyvin merkittävä, ja toisaalta sisarten keskinäiset tukiverkostot olivat tärkeitä sekä naisille itselleen että heidän miespuolisille sukulaisilleen. Perheensä ja sukunsa kautta he näyttelivät merkittäviä osia niin kartanotaloudessa, aateliston suhdeverkostoissa, joskus aikakauden politiikassakin.
Nainen politiikassa
Esimerkiksi Turun linna oli tärkeä valtakeskus, jossa aatelisrouva saattoi ratkoa hallinnonkin asioita miehensä poissaollessa tai tämän kuoltua. Kuuluisin esimerkki lienee rouva Ebba Stenbock. Miehensä, Klaus Flemingin kuoltua vuonna 1597 hän osallistui Turun linnan puolustukseen kruununtavoittelija Kaarle-herttuaa vastaan. Lahtinen korostaa tutkimuksessaan, että politiikkaan osallistuessaankin aatelisrouva toimi avioliiton ja perhepiirinsä kautta saavuttamallaan arvovallalla. Ebba-rouvakin korosti nimenomaan, että hän koki velvollisuudekseen toteuttaa miesvainajansa tavoitteet.
Naiset pyrkivät myös tulkitsemaan yhteiskunnan normeja omien tavoitteidensa mukaan. Tilanteen mukaan he perustelivat toimintaansa aatelislesken arvovallalla, sisaren rakkaudella tai turvattoman naisen oikeudella tulla suojelluksi. Jopa orvoilla suojateilla ja aviottomilla tyttärillä oli paikkansa sukupiirissä. Vaikka naisten toiminnan merkitystä ei tule liioitella, on ilmeistä, että heillä oli tärkeä roolinsa niin vallan käyttäjinä, vallan kohteina kuin vallan vastustajinakin. Tähän viittaa myös väitöskirjan otsikon
FM Anu Lahtinen on syntynyt 1975 Hyvinkäällä ja kirjoittanut
ylioppilaaksi 1994 Pohjoispuiston lukiosta Hyvinkäällä. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2000 Turun yliopistosta. Hän toimii tutkijana Turun yliopistossa. Väitös kuuluu kulttuurihistorian alaan.
Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620
SKS. Bibliotheca Historica 108. ISBN 978-951-746-915-9.