Veikko Palvo
Viestit: 853
Liittynyt: 12.10.09 13:13

Portugalin neilikkavallankumous 25.4.1974

A.Salazar´n ja M.Caetanon yksinvallan aikana Portugalin bkt kasvoi jatkuvasti, mutta
1/3 siitä kului siirtomaasotiin mm. Angolassa ja Mosambikissä ja
Caetanokin näyttäisi olleen kykenemätön uudistuksiin.
BKT neilikkavallankumouksen aikaan oli kuitenkin vain n. 50-55 %:a EC-12 -maiden keskiarvosta ja "kapteenien" vallankumouksen jälkeen sama bkt-taso näytetään saavutetun vasta 1986 tienoilla.
( siirtomaasotien kustannuksia ei tietystikään 1986 enää ollut, mutta Portugal oli köyhä maa eurooppalaisittain )

Kapteeni Otelo Saraiva de Carvalho´lla oli keskeinen rooli neilikkavallankumouksessa
http://en.wikipedia.org/wiki/Otelo_Saraiva_de_Carvalho
25.4.1974.
( naapurimaa Espanjan Franco kuoli 1975 ja silläkin lienee ollut vaikutusta Portugalissakin )
Yhtiöitä kansallistettiin ja säädettiin maareformi n. 900 000 hehtaarista, mutta tuota maata alettiin palauttaa niiden omistajille jo 1978 alkaen.
Miten lienee tapahtunut kansallistettujen yhtiöiden osalta?
Talousromahdus ja työttömyys hallitsivat.

Neilikkavallankumouksessa
kadonneista siirtomaista muutti n. 600 000 ( miljoonastakin kirjoitetaan ) Portugaliin ja sotilaitakin jäi työttömiksi siirtomaasotien loputtua.
Poliittinen valta näyttäisi olleen vuorotellen oikeisto- ja vasemmistososialisteilla omina puolueinaan?

José Manuel Barroso http://en.wikipedia.org/wiki/Jos%C3%A9_Manuel_Barroso
( kats. mm. wikin alaviite 16. )
katsoo tässä 2007 käytyään Grönlannissa
http://euobserver.com/9/24356
"ilmastonmuutoksen olevan EU:n keskeisimmän poliittisen kysymyksen"
Äskettäin
Barroso tosin jo arvosteli luottoluokituslaitoksiakin,
mutta
olisikohan niin etteivät entiset itä-blokin EU - maat alhaisien luottoluokituksien johdosta olisi pystyneetkään ylivelkaantumaan?
Ja luottoluokitukset olisivat siten suojanneet noita EU-maita omilta poliitikoiltaan?
Virokin
muistaakseni joinakin vuosina ei pystynyt käyttämään kaikkia saamiaan eu-tukia, koska on oltava omarahoitusosuuskin?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”