Muutama kommentti "heehakin" ajatuksiin.
heehak kirjoitti:Tosiasia on aika hankala käsite varsinkin kun kyseessä ovat teloitukset. Tietääkseni tutkimuksen perusvaatimus on, että täytyy olla vähintään kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä, että voisi esittää perustellun väitteen.Esim. teloitusasiakirjat lähetetetään tiettyyn jakeluun, mutta ei jakelun kohteiden asiakirjoja voi pitää toisistaan riippumattomina lähteinä
Teloituksia toimeenpani vain armeijan sotilasoikeudenhoito voimassa olevien lakien ja toimintaohjeiden mukaisesti. Alustavan tutkimuksen jälkeen rikkomuksen tarkemman selvittelyn ja syytteeseenpanon määräsi yhtymän komentaja sotilashallinnollisen toimiston päällikön ( yleensä lakimies) esityksestä.
Tuomion antoi kenttäoikeus riippumattomana tuomioistuimena. Tosin oli komentajia, jotka pyrkivät vaikuttamaan ennalta päätöksiin. Jotkut puheenjohtajat taipuivat niihin, useimmat eivät.
Lisäksi kurinpitoa valvoi Päämajan erillinen valvontalinja. Siis periaatteessa tiedot teloituksista tulivat kolmesta suunnasta ( yhtymä, tuomioistuin ja valvontaosasto) ja ne taltioitiin ainakin Päämajan järjestelyosastolle, kaatuneiden keskuskortistoon ja oikeusministeriöön sekä valvontaosastolle. Koska teloituksista vastasi vain armeija, ei ole toista lähteeksi sopivaa organisaatiota olemassa. Armeija ei ole laatinut asiakirjoja jälkikäteen keksityistä teloituksista.
heehak kirjoitti:Jos tutkimuksen lopputulos esitetään esim. yhden sotapoliisiyksikön sotapäiväkirjan perusteella, ei perusvaatimus täyty. Usein ei jäljitetä asiakirjuketjua alkuperäiseen saakka.
Kukaan tutkija ei nojaa vain yhteen sotapäväkirjaan. Niitä täytyy tarkastella laajalti ja lisäksi esimerkiksi suunnitelmat, ohjeet, käskyt, taistelukertomukset, tilanneilmoitukset, mukana olleiden tiedot jne. Vasta sitten syntyy kokonaiskuva, jota voidaan tarjota tutkimuksen lopputuloksena.
Todettakoon vielä, että sotapoliisilla ei ollut oikeutta määrätä teloituksia, eikä mitään muitakaan rangaistuksia. Näin tiedot teloituksista löytyvät ihan muualta. Jos sotapoliisi joutui käyttämään aseita, oli tapahtumista aina ilmoitettava.
heehak kirjoitti:Kiinnitin huomiota "Teloitettu totuus"-kirjan lähteisiin. Siinänäyttäisi olevan juuri tällainen puute. Esim. on harhauttavaa viitata menehtyneet tiedostoon, koska se perustuu muihin asiakirjoihin, eikä siis ole riippumaton lähde.
Mikähän organisaatio olisi ollut armeijaa pätevämpi kirjaamaan taisteluissa kaatunet ja kadonneet?
Olen käynyt aika paljon läpi samaa lähdeapparaattia. Kritisoidahan aina voi, mutta se on kyllä mitä laajin ja kattavin myös teloitusten osalta. Jo se, että se nojaa kahteen väitöskirjaan, antaa laajaa pohjaa.Lisäksi kesän -44 asiakirja-aineisto on käyty uudelleen läpi mitä perusteellisimmin. Olen tuolla edellä antanut näytteitä. Asiakirjoissa ei tietenkään selvitetä jälkikäteen keksittyjä tapahtumia.Lisäksi asiakirjojen tulkinta vaatii asiantuntemusta, joka juuri näillä tutkijoilla on maan parasta.