Jouko Heyno kirjoitti:Keskustelu suomettumisesta näyttää edelleen vaivaavan joidenkin mieltä. Tämä on osin ymmärrettävää. Itse 60- ja 70- luvuilla koulua käyneenä ja historiaan jo tuolloin innostuneena en voi olla ihmettelemättä YYA-sopimuksen osuutta tässä keskusteluaa. On aivan kuin YYA olisi jonkinlainen mantra, joka yhdistetään Straussin ilkeyteen, "Finnlandisierung", ymmärtämättä mitään mainitusta sopimuksesta tai jopa lukematta sitä.
Siis teille kaikille "YYA-antifaneille": Mikä tuossa sopimuksessa oikein on ongelma SUomen kannalta? Asialliset analyysit olisivat paikallaan, vieläpä näinkin myöhään.
Ei tulisi unohtaa ensimmäistä YYA- sopimusta,joka kuten tuo toinenkin
määrättiin - tehtiin Moskovassa.
Kummatkin olivat Stalinin diktaatteja.
YYA- aikana oli ainakin minulle vastenmielisintä jatkuva hokeminen
ystävyydestä ja yhteistyöstä ja
"sopimuksen" olevan aina ensimmäisenä taustalla.
YYA- Sopimus oli esillä julkisuudessa jatkuvasti, oli se kummallista kun sitä ystävyyttäkin piti jatkuvasti niin kovasti vakuutella.
Nyt 2007 ei enää hoeta, mutta elääköhän muisto YYA- ystävyydestä ?
Sen ensimmäisen YYA- sopimuksen allekirjoittivat Moskovassa 2 / 12 1939 Otto Wilhelmovitsh Kuusinen ja Vjateslav Molotov.
Otto Ville Kuusisen YYA:n 7. artikla:
"Tämä sopimus astuu voimaan sen allekirjoituspäivästä ja on myöhemmin ratifioitava.
Ratifiointi- asiakirjain vaihtaminen tullaan suorittamaan mahdollisin lyhyen ajan kuluttua Suomen pääkaupungissa Helsingissä."
Ratifioiminen siirtyi muutamalla vuodella ja olihan siinä 6/4 1948 Moskovassa allekirjoitetussa pieniä erojakin verrattuna 1939 tehtyyn
"sopimukseen" ystävyydestä ja yhteistyöstä.
V.Palvo