jsn kirjoitti:Nimenomaan näin. [Vetehinen, olet] sijoittanut sortoa koskevat väitteesi väärään aikakauteen. Keskustelu suomen kielen sorrosta alkoi vasta paljon myöhemmin. Joten olet paasannut sivutolkulla asiasta, joka on anakronismi.
Aivan. Voidaan todeta, ettei ns. Ruotsi-Suomessa aina vuoteen 1809 esiintynyt suomenkielisten 'sortoa' suomenkielisten puhuman kielen vuoksi vaan, kuten olen huomauttanut, näiden yhteiskunnallisesta asemasta johtuen. Poliittinen työväenliike – joka oli vakavasti otettava yhteiskunnallinen ilmiö vajaa sata vuotta myöhemmin – perustuikin pyrkimykseen parantaa vähävaraisten sosiaalista ja taloudellista asemaa. Sellaisen edessä ovat ja olivat tuolloin kieltä koskevat näkemykset toissijaisia.
Vetehinen kirjoitti:Mikä on Ruotsin vallan aikainen termistö, joka kuvaa Suomea, suomalaisia...
Vastatessani tähän oli siis Vetehisen toivomasti kysymys ”ruotsin vallan” ajasta. Vetehinen kuitenkin saatuaan vastaukseni, oli jonkinasteisen vimman vallassa (päätellen tämän toisiaan seuraavista viesteistä) ja arvatenkin suuttumuksesta pakahtumaisillaan havaittuaan omat virheensä, ja vastasi erilaista tyyliin”[Janssonin] säkenöivän älykkäästä vastauksestasi välittyy vaikutelma, että todella tunnet historian.(Heh, kiitoksia vain, Vetehinen :) )”
Tämänkaltaisen jälkeen Vetehinen vaihtoi vielä varmemmaksi vakuudeksi puheenaihetta ja alkoi puhumaan muusta, kuten kirjahyllyssään olevan Suomen historian pikkujättiläisen viljelemistä anakronismeista ja Snellmanin erehtymättömyydestä ym. hermostunutta. Vetehinen on siis, vaihtaen puheenaihetta, ryhtynyt puhumaan Venäjän vallan ajasta perääntyen täten alun perin esittämistään kannanotoista. Voin siis siirtyä puhumaan Venäjän vallan ajasta ja 1800-luvun alkupuoliskolle, josta Vetehinen nyt tahtoo puhua.
Vetehinen kirjoitti:esittää todistusta aikalaisen suusta. Kirjoittaja on Johan Matinpoika Isotalo, rushollari Lempäälän pitäjästä vuonna 1845.
Tällöin – vuonna 1845 - on Johan Matinpoika kirjoittanut Vetehisen esittelemän anomuksen Nikolai I:lle. Johan Matinpoika oli talollinen - tiedossani ei tosin ole onko tämä ollut suurtalollinen vai minkä kokoinen tämän omistama ”Isotalo”-niminen talo Lempäälän Vaihmalassa oli. Talollisena tämä ei tietenkään edustanut mitenkään köyhälistöä, vaan sijoittunee vankasti porvaristoon tai maamme suurtalonpoikiin). Rusthollari Matinpoika oli arvattavasti poliittisilla kartalla Väinö Linnan kuvaamaan talollisen, valkoisten yhtenä nokkamiehenä tunnetun isäntämiehen Kalle Töyryn tapainen. Tämä oli rusthollari kuten Matinpoikakin. Linnan kuvaamat tapahtumat ajoittuvat tosin aikaan noin 70 vuotta myöhemmin.
Matinpoika on ollut varhaisfennomaaninen aktivisti. Tämän aktiivisuus fennomaanina ilmenee muun ohessa siinä, että tämä oli kerännyt nimiä kirjoittamaansa adressiin ja saanutkin kokoon 17 muuta allekirjoittajaa ”Korkeelle Keisarille” osoitettuun adressiin. Keitä muut allekirjoittajat olivat ei ole tiedossani mutta arvattavasti he olivat enimmäkseen Lempääläisiä isäntämiehiä joita kaikkiaan oli adressin mainitsemat 176.
Tyypillistä onkin, että nimim. Vetehinen kiihkokansallisena aktivistina ei ole suinkaan maan köyhälistön asialla. Köyhälistöltä puuttui luku- ja kirjoitustaito, eivätkä he kirjoittaneet adresseja keisarille siitä, kuinka paljon pitäjältä säästyisi rahaa, jos he saisivat kirjoittaa (osaamatta edes lukea) kirjoituksensa suomeksi. Heidän kosketuksensa esivaltaan eivät koostuneet kirjeistä Nikolai I:lle tai ruotsinkielisistä raporteista viranomaisille (ainakin osa Matinpojan mainitsemasta näkyy olevan Matinpojan omia keksintöjä) vaan rajoittuivat enintään syytteeseen joutumisesta käräjillä toilailuista viinapäissään tms. Toki oli puukotuksiakin ja muita vakavampia rikkeitäkin niin kuin myös tietysti rikkeettömiä (joilla ei ollut juuri yhtään mitään kosketusta lailliseen esivaltaan).
Vetehisen siteeraama kirje ei ole tietenkään mikään aikalaistodiste suomenkielisen rahvaan oloista, vaan poliittisen fennomaaniaktivistin toiminnasta ja siitä, miten tämä (ja muut allekirjoittajat) kokivat asiansa. Sellaisena on adressilla keisarille ja Matinpojan toimeliaisuudella sen kirjoittamisessa ja aktiivisuudella nimienkeruussa tietysti oma mielenkiintonsa.
Suuriruhtinaskuningaskunnassa vallitsi varsin merkillinen tilanne: täällä ei puhuttu juuri lainkaan valtakunnan enemmistön kieltä, venäjää, vaan enemmistö täällä asuvista puhui suomea, melko piskuisen vähemmistön kieltä koko venäjällä, ja toisaalta eliitti täällä ei puhunut edes tuon piskuisen vähemmistön kieltä vaan ruotsia.
Aleksanteri I:n antaman hallitsijanlupaukseen ei sisältynyt tietenkään vielä tuolloin ruususenuntaan nukkuvaa suomen kieltä joten voi todeta, että suomalaisista olivat suomenkieliset joutuneet kielen suhteen ikään kuin ojasta allikkoon: ruotsin oltua maan valtakieli oli venäjästä tulossa sellainen seuraavaksi. Ruotsinkieliset suomalaiset olivat puolestaan jäämässä pientä vähemmistökieltä puhuvien asemaan. Näistä asemista kehkeytyi kieliriita. Kehitys tosin keskeytyi maailmanpoliittisen tilanteen, ja sisällissodan vuoksi. Lopullisesti asetelma muuttui bolsevikkien annettua Suomelle sen itsenäisyyden vuonna 1917. Kieliolot maassamme olivat tuolloin vakiintumassa ja vakiintuivat sitten viimeistään vuosisadan toiselle puoliskolle tultaessa. Tietääkseni ei suomenkielisiä ole koko historiallisena aikana kohdeltu kaltoin näiden puhuman kielen vuoksi mutta kylläkin yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Nähdäkseni avauksessa mainittu pamfletti ei mitenkään tue vastakkaista käsitystä. Pasmfletissa käytetään vähintäänkin omalaatuista historiankäsitystä aiheettomasti lyömäaseena.
Että semmottii...