Heikki_Tala kirjoitti:Ne ovaqtkin hyvin mielenkiintoisia kielipolitiikan ja suomenruotsalaisuuden kannalta, sillä heti vuoden alussa julkaistiin ruotsinkielisten vaatimuksesta asetetun kielirauhakomitean mietintö (1:1945). Siinä sovittiin pelisäännöistä, jotta rauha suomen- ja ruotsinkielisten välillä voitaisiin saada aikaan. Nyt vain kävi niin, että suomenruotsalaiset ovat viis veisanneet komiteassa sovitusta. Lukekaapa, niin ehkä jopa hämmästytte.
Asia, jonka professori Meinander sujuvasti unohtaa on myös RKP:n ja Svenska vänsternin kansanedustajien liittoutuminen kommunistien ja SKDL:n kanssa vaatimaan poliittisia puhdistuksia ja ankaria sotasyyllisyystuomioita. Myöhemmin allekirjoittajiksi saatiin muutama hassu demari ja jopa yksi maalaisliittolainen.
Olikohan maalaisliittolainen allekirjoittaja Yrjö Schildt, jonka muistelmien katkelmia sisältyy Ylikankaan kirjaan sisällissodasta 1918.
Onko mainitsemasi komiteamietintö saatavissa jostain linkistä?
Heikki_Tala kirjoitti:Viime sotien aikaisista ja heti niiden jälkeen sattuneista tapahtumista johtuu, että tutkimusten mukaan huomattava osa suomalaisista pitää suomenruotsalaisia edelleen epäisänmaallisina (folktinget 1996, Civic-tutkimus 2000, Virrankoski 2003).
Tuokin voi osaltaan vaikuttaa käsityksiin, mutta havaitsin myös, että ruotsalaisen kansanpuolueen henkisen isän Axel Freudenthalin halu oli erottaa Suomi Venäjästä ja liittää Ruotsiin, joka ei ole Suomen kannalta varmaankaan isänmaallista, mutta saattaa olla sitä Ruotsin kannalta.
Sisällissotaan liittyy myös Ruotsiin liittämisen alavire, jota ilmeni ainakin eräissä sisällissotaan osallistuneissa ruotsalaisissa, joka toki vaikuttaa kohtuullisen utopistiselta idealta, mutta sellaista kuitenkin ilmeni.
Heikki_Tala kirjoitti:Nyt RKP ajaa pakkoruotsin aikaistamista ja lisäämistä kuin käärmettä pyssyyn
Kahden kansalliskielen tilanne on aika ongelmallinen koska toinen niistä on niin vähäpätöinen vähemmistökieli reaalimaailmassa eli todellisuudessa. Ruotsinkielisiä on hyvin vähän ja jos ruotsinkielisiksi lasketaan vain ne, joilla ruotsi on parempi kieli, on osuus aika olematon.
Mutta lait on laadittu niin, että ruotsi on enemmistökieli.
On melkoinen ristiriita voimassa olevien lakien ja todellisuuden välillä ja siitä syystä hallinto, eli poliitikot, ainakin eräät, pyrkivät muuttamaan todellisuuden lakeja vastaaviksi. Todellisuuden muutos edellyttää pakkoruotsia, kielikiintiöitä ja muuta positiivista syrjintää, jolla pyritään ylläpitämään illuusiota, että ruotsi on enemmistökieli.
Kun puhutaan ruotsin enemmistökielen aseman muuttamisesta vähemmistökieleksi, esitetään väitteitä, että pyritään sortamaan vähemmistöä, vaikka todellisuudessa kyse on siitä, että vähemmistöllä olisi vähemmistökielen asema, joka vastaa elävää todellisuutta.