Neljäs elokuuta tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta ruotsalaisen Wallenbergin magnaattisuvun kansainvälisesti tunnetuimman jäsenen, Raoul Wallenbergin syntymästä. Odotetusti juhlavuosi palauttaa jälleen mielenkiinnon hänen sukuunsa, lähtökohtiinsa, toimintaansa – ja kuolemaansa, jota monin tavoin ympäröi mystinen hämärä.YLE kertoo viimeisimmän käänteen RW:n kohtalon selvittelytyöstä, joka oli kenties lähimpänä lopullista varmistumista Neuvostoliiton lopun jo häämöttäessä, mutta silloinkin jotkin kynnykset kävivät liian korkeiksi kaikkein salaisimpien papereiden tulla julki. Tämä kaikki on omiaan vain voimistamaan ja kirkastamaan Wallenbergin myyttistä hahmoa historian laajalla kankaalla.
”Vastikään löydetty ruotsalainen asiakirja osoittaa, että Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB esti tutkimasta ruotsalaisen diplomaatin Raoul Wallenbergin kohtaloa vielä aivan Neuvostoliiton viimeisillä hetkillä, kertovat tutkijat. Toisen uuden tiedon mukaan Wallenberg ei ehkä kuollutkaan vuonna 1947, kuten Neuvostoliitto väitti.”
”Venäläinen tutkija Vadim Birstein, yksi alkuperäisen Wallenberg-komitean avustajista, kertoo tutkijoiden ehtineen saada joitakin asiakirjoja ennen kuin arkistot taas suljettiin keväällä 1991. Sensuroitunakin yhdestä ilmeni, että Wallenbergiä ilmeisesti kuulusteltiin kuusi päivää sen jälkeen, kun hänen on väitetty kuolleen.”
Eräs versio Raoul Wallenbergin lopusta
Neuvostoliiton sisäasiainministeriön NKVD:n erikoisoperaatioista ja vakoilusta vastaavana upseerina vuosina 1938-1953 toiminut kenraaliluutnantti Pavel Anatoljevits Sudoplatov kertoo ”Stalinin Erikoistehtävissä – Kiusallisen todistajan muistelmat” -teoksessa, 1994 myös Wallenbergin loppuvaiheista. Sudoplatovin muistelmiin tulee suhtautua kaikella niiden vaatimalla varauksellisuudella.
Liitän tähän ensisijaisesti Sudoplatovin tunnetusti epäluotettavien muistelmien tarjoamista lähtökohdista taannoin kirjoittamani version, josta voisi käyttää nimitystä ”Raoul Wallenberg – mahdollinen kohtalo”.
”He [Suomenkin historiasta tuttu aviopari Boris Jartsev eli Boris Rybkin ja Zoja Rybkina] toimivat aktiivisesti myös salaisissa operaatioissa talouselämän alueella. Vuonna 1942 Rybkin järjesti erään agentin, suositun ruotsalaisen näyttelijän ja satiirikon Karl Earhardtin, avulla sopimuksen vetolujuudeltaan korkealuokkaisen teräksen toimittamisesta Neuvostoliiton lentokoneteollisuudelle. Kaipasimme kipeästi kyseistä terästä, sillä metallurgiset laitoksemme olivat joutuneet vuonna 1941 saksalaisten käsiin ja Siperiasta tulevat toimitukset olivat epäluotettavia. Sopimus rikkoi karkeasti Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa, kun taas Wallenbergin suvun valvoma Enskilda Banken keräsi huomattavia voittoja teräksen vaihtamisesta venäläiseen platinaan.
Wallenbergit olivat kiinnostuneita rauhansopimuksen aikaansaamisesta Suomen ja Neuvostoliiton välille, koska heillä oli suuria pääomasijoituksia Suomessa. Raoulin setä Marcus Wallenberg tunsi läheisesti Karl Earhardtin, joten Keskus ehdotti että Earhardt esittelisi Zoja Rybkinan Marcus Wallenbergille joillakin cocktailkutsuilla.
Zoja hurmasi Wallenbergin, ja he sopivat uudesta tapaamisesta Wallenbergien Saltsjöbadenissa Tukholman ulkopuolella omistamassa loistohotellissa. Zoja Rybkina vietti viikonlopun Marcus Wallenbergin kanssa pohtien, miten Neuvostoliiton ja Suomen diplomaatit saataisiin tapaamaan toisiaan, jotta erillisen rauhansopimuksen ehdoista voitaisiin päättää. Rybkinan mielestä Wallenbergin tuli saattaa suomalaisten tietoon ennen muuta se seikka, että neuvostoliittolainen osapuoli oli valmis takaamaan Suomen todellisen puolueettomuuden vastineeksi siitä, että maa suostuisi Neuvostoliiton rajoitettuun sotilaalliseen läsnäoloon Porkkalan alueella sijaitsevissa Suomen Itämeren-satamissa.
Ei kestänyt kuin viikon, kun Marcus Wallenberg oli järjestänyt Zoja Rybkinan ensimmäisen tapaamisen Suomen Tukholman-suurlähettilään ja tulevan presidentin Juho Kusti Paasikiven kanssa. Aleksandra Kollontai, Neuvostoliiton Ruotsin-suurlähettiläs ja ensimmäinen naisdiplomaattimme, osallistui neuvotteluihin Stalinin ja Molotovin antamien ohjeiden mukaan. Konsultaatiot jatkuivat koko kesän 1944, ja sopimus solmittiin syyskuun 4. päivänä. Uutistoimisto Tass tiedotti Suomen luopuneen liitosta Hitlerin kanssa ja allekirjoittaneen Neuvostoliiton kanssa sopimuksen aselevosta.
Raoul Wallenbergin pidättäminen Budapestissa vuonna 1945 ei siis ollut mikään sattuma. Stalin ja Molotov halusivat kiristää Wallenbergin sukua ja käyttää hyväkseen sen suhteita solmiakseen edulliset sopimukset lännen kanssa. Vuonna 1945 Neuvostoliiton johto pelasi ”juutalaiskysymyksellä” ja levitti liittolaistamme Englantia rauhoittaakseen kyynisesti huhuja Krimille – ei siis Palestiinaan – perustettavasta juutalaisvaltiosta. Sain Berijalta suullisesti ohjeen levittää tämänsuuntaisia tietoja neuvotteluissa, joita vuonna 1945 kävin Yhdysvaltain suurlähettilään Averall Harrimanin kanssa Matvejevin peitenimellä. Kuvittelin Stalinin halunneen värvätä Wallenbergin auttamaan kansainvälisen pääoman hankkimisessa jälleenrakentamisen vauhdittamiseksi sodan jälkeen ja käyttäneen tässä juutalaisvaltiota syöttinä.
Raoul Wallenberg järjesti parhaillaan intensiivisesti Saksan ja Unkarin juutalaisia Palestiinaan, kun puna-armeija pidätti hänet Budapestissa. Tiesimme maailman juutalaisyhteisön johtajien pitävän häntä sankarinaan. Wallenbergiä ei olisi voitu pidättää ilman Moskovan suoraa käskyä. Ja vaikka hänet olisi pidätetty vahingossa, kuten Budapestin kiivaiden taistelujen keskellä joskus tapahtui, Smersin viranomaisilla oli velvollisuus tiedottaa tapahtuneesta Moskovaan. Nyt tiedetään, että määräyksen Wallenbergin pidättämisestä Unkarissa vuonna 1945 oli allekirjoittanut silloinen puolustuskomissaarin sijainen Nikolai Bulganin, joka myös toimitti sen edelleen Smersin johtajalle Abakumoville.
KGB-virkailijat ja lehtimiehet ovat tutkineet Wallenbergin tapausta tuloksetta melkein puoli vuosisataa, mutta hänen tietojensa väitetään salaperäisesti kadonneen. Aleksandr Belkin, yksi entisistä työtovereistani ja Smersin silloinen varapäällikkö, sanoo nähneensä kansiot ennen niiden katoamista. Hän kertoo Smersin kaikkien asemapaikkojen saaneen 1945 orientirovkan eli yhteenvedon, jossa Wallenbergiä luonnehdittiin Saksan, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian tiedustelupalvelujen vanhaksi tutuksi. Ohjeiden mukaan Wallenbergistä liikkeistä oli koko ajan raportoitava Moskovaan ja hänen yhteyksiään Saksan valtion edustajiin ja paikallisviranomaisiin oli valvottava ja tutkittava.
Muistan Kutuzov-nimisen agenttimme, Budapestissa asuneen venäläisemigrantin ja kaksikymmenluvulla värväämämme ruhtinas Kutuzovin sukulaisen, antaneen raporteissaan Wallenbergin työstä Unkarissa hyvin kyseenalaisen kuvan. Kutuzov työskenteli Punaisen Ristin Budapestin-toimistossa ja piti silmällä Wallenbergin liikkeitä. Hän väitti Wallenbergin auttavan Saksan tiedustelupalvelua. Wallenbergin työ juutalaisten vapauttamiseksi oli erittäin vaarallista, ja hänen oli pakko neuvotella usein Saksan turvallisuusvirkailijoiden kanssa. Kutuzov tulkitsi tämän niin, että Wallenberg pelasi kaksoispeliä. Raoul Wallenberg ei ollut suojautunut pakkovärväystämme vastaan ja oli joutunut vallinnan eteen: ellet liity meihin, paljastamme sinut saksalaisten agentiksi. Tällä tavalla hänet nähtävästi oli ollut tarkoitus värvätä ja sitten hänen avullaan edistää Wallenbergin suvun ja Neuvostoliiton Skandinaviassa olevien edustajien [= residentti Rybkina & miehensä Rybkin] välistä yhteistyötä”.
Rafal Krolikowski, puolalainen ohjaaja, ohjasi 2002 elokuvan toisen maailmansodan loppuvaiheista keski-Euroopassa, päähenkilöinä ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg ja neuvostotiedustelun agentti Zoja Rybkina. Muita keskeisiä henkilöitä neuvostoagentti Kutuzov, joka työskenteli Punaisen Ristin Budabestin toimistossa ja ”paljasti” Moskovalla, että Wallenberg, juutalaisia pelastaessaan toimi kaksoisagenttina, sekä ruotsalainen lehtimies Viktor Brand. Asiakirjojen ja muun muassa Sudoplatovin esittämän version pohjalta jää arvailtavaksi, oliko Rybkinalla ja Wallenbergilla intiimi suhde, aineksia siihenkin esiintyy.
x x x
Ruotsin historia toisen maailmansodan ajalta on vielä loppuunkirjoittamatta. Ruotsin puolueettomuuspolitiikka, Ruotsin suhteet taistelevaan Suomeen ja miehitettyihin veljesmaihin Norjaan ja Tanskaan, Ruotsin suhteet Saksaan ja Neuvostoliittoon sekä muihin kolmansiin maihin, Ruotsin malmivarat ja kuulalaakerit sopuilun välineinä. Siinä aiheita vaikkapa suomalaisille tutkijoille. Vähiten kiinnostavia eivät ole sellaiset aiheet kuin Tukholma sodan ajan tiedustelu-, vakoilu-, juonittelu- ja sabotaasikeskuksena. Tai Raoul Wallenbergin toiminta ja kohtalo.
Ruotsalainen Stefan Lindgren arvosteli 9.1.2003 ankarin sanoin tutkija Vilhelm Agrellin silloin tuoretta tutkimusta ”Venona – spåren från ett underättelselkrig” [Venona – tiedustelusodan jäljillä, 2002] lähdekritiikin puutteista ja ennen kaikkea keskeisten lähteiden hyödyntämättä jättämisestä.
Lindgren kirjoitti:
Löperöstä alan käytännöstä Lindgren esittää muutamia esimerkkejä, mm. ilmeisen houreväitteen [hjärnspöke] siitä, että entinen armeijakomentaja Carl-Erik Almgren olisi ollut neuvostovakooja.- ”Tiedemies” Agrell kirjoittaa omahyväisin tutkijanottein neuvostoliiton tiedustelupalvelusta Ruotsissa sotavuosina, ilman että on lukenut ainuttakan kolmesta omaelämäkertateoksesta, jotka venäläisen puolen keskushenkilöt ovat jättäneet jälkeensä. Nimittäin Zoja Rybkinan [Voskresenskaja], Vasili Razinin (Rositshin) ja Vitali Nikolskin teoksia”.
Wallenbergin loppu
Raoul Wallenbergin mieliä askarruttavassa kohtalossa kiteytyy ainakin kaksi asiaa. Neuvostoliiton salaisen poliisitoiminnan toimintalogiikan eräät piirteet. Sekä ”puolueettoman” Ruotsin toiminnan kaksinaamaisuus. Ruotsi ei ollut toisessa maailmansodassa suinkaan puolueeton. Se oli kiistatta puolueellinen. Sen puoli oli Ruotsi ja Ruotsin etu. Pavel Sudoplatov pohtii muistelmissaan:
Sudoplatovin käsityksen mukaan Raoul Wallenbergin tappoi laboratorio X:n johtaja, professori Grigori Maironovski, joka oli saanut määräyksen antaa hänelle myrkkyruiskeen muka lääkärintarkastuksen yhteydessä. Pavel Sudoplatov kertoo:”Ruotsalaiseen Wallenbergin sukuun liittyy yhä ratkaisemattomia arvoituksia, joista tunnetuin lienee diplomaatti Raoul Wallenbergin tapaus. Neuvostoliiton armeijan vastavakoilujärjestö Smers [venäjänkielinen lyhennelmä sanoista ”kuolema vakojille”] pidätti hänet vuonna 1945 Unkarissa, ja uskoakseni hänet teloitettiin muun maailman tietämättä Lubjankan vankilassa 1947. Wallenbergit olivat vuoden 1944 alussa olleet salaa yhteydessä Neuvostoliiton edustajiin [Tukholmassa, rouva Rybkina]… Wallenbergiä koskevien armeijan vastavakoiluraporttien kaava ja hänen sukunsa yhteydet meihin viittaavat siihen, että hänet oli yritetty värvätä. Myös hänen pidätyksensä, kuulustelunsa ja kuolemansa Lubjankassa sopivat epäonnistuneen värväysyrityksen kuvioon. Wallenbergin vapauttamisen pelättiin johtavan yrityksen paljastumiseen, ja hänet oli pakko eliminoida kiusallisena todistajana”.
* Uusi ruotsalaistieto: KGB esti Wallenberg-tutkimuksen 1990-luvulla (YLE. 16.1.2012)”Eräät todistajat ovat kertoneet minulle, että Wallenbergiä oli pidetty vankilan toisessa rakennuksessa, jossa lääkärintarkastukset ja ruiskeet kuuluivat vankien rutiiniin. Eräs syy Wallenbergin myrkyttämiseen oli se, että hänen ruumiinsa poltettiin ilman ruumiinavausta turvallisuusministeri Viktor Abakumovin suoralla käskyllä. Ruumiinavaus olisi paljastanut todellisen syyn hänen kuolemaansa. Sääntöjen mukaan hallituksen erityismääräyksestä teloitetut tuhkattiin Donskoin hautausmaan krematoriossa ja heidän tuhkansa haudattiin yhteishautaan. Viranomaiset ovat vastahakoisesti myöntäneet, että sellaisista tunnetuista henkilöistä kuin Pjotr Jakir, Mihail Tuhatsevski, Ieronim Uborevits, Vselevod Meyrehold ja eräät muut oli hankkiuduttu eroon juuri tällä tavalla.
Koska Donskoin krematorio oli Moskovan ainoa vuoteen 1965 saakka, on todennäköistä, että Raoul Wallenbergin, Nikolai Jezovin ja Lavrenti Berijan tuhka on kätketty samaan yhteishautaan”.
* Virallinen Raoul Wallenberg-sivusto
* Pelastaja ja uhri – tapaus Raoul Wallenberg. Dokumentti, Saksa, 2007. Viasat History (su 11.7.2010 klo 19:00 - 20:30)
* Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Raoul_Wallenberg