FL Sirpa Wahlqvist väittelee perjantaina Turun ylopistossa tutkimuksellaan Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952.
Sydämellä rakennetut sotakorvauskuunarit
Suomi toimitti sotakorvauksina Neuvostoliitolle vuosina 1945 – 52 muun muassa 91 puusta rakennettua kuunaria. Niistä rakennettiin yli kolmannes Raumalla F.W.Hollming Oy:n telakalla. FM Sirpa Wahlqvistin väitöstutkimuksessa tarkasteltiin näiden sotakorvauskuunareiden rakentamista ja rakentajia.
Miten laivat rakennettiin, millaisella työvoimalla laiva tehtiin, miten laivanrakennuksen juhlahetkiä vietettiin? Mistä laivanrakentajat olivat kotoisin, mitä heille tapahtui puulaivanrakennuksen päätyttyä, miten perinteinen laivanrakennustausta näkyi sarjatuotannoksi kehittyneessä tuotannossa? Miten laivanrakentajat suhtautuivat siihen, että laivat rakennettiin entiselle viholliselle ja miten venäläisiin työn valvojiin suhtauduttiin? Muun muassa näihin kysymyksiin on saatu uutta tietoa väitöstutkimuksessa, jonka keskeisenä lähteenä ovat kuunarirakentajien haastattelut eli muistitieto.
"Siinä ei ollu oikeastaan muuta kun tyhjät nyrkit ja hyvä tahto". Tämä laivanrakentajan toteamus tiivistää kokonaiskuvan sotakorvauskuunareiden rakentamisesta Raumalla Hollmingin telakalla. Se kertoo sodan jälkeisen ajan ongelmista, kuten tavarapulasta, mutta myös laivanrakentajan suhtautumisesta työhön ja hänen mielipiteensä siihen. Tällaisen muistitiedon tai silminnäkijän kuvauksen antamaa tietoa ei voi muista lähteistä saada, kun pyrkimyksenä on saada selville jotain kertojan kokemasta todellisuudesta. Wahlqvistin tutkimuksessa laivanrakentajien omat kertomukset onkin nostettu merkittäväksi lähteeksi arkisto- ja kirjallisten lähteiden rinnalle.
Hollmingin laivanrakentajien kollektiivisessa muistissa kuunareiden rakentaminen on ollut työtä tehneille heitä voimakkaasti yhdistävä tekijä, tärkeä ja mieleenpainuva kokemus, jota on muisteltu vuosien ja vuosikymmenten aikana aina uudelleen. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen raumalaistelakalla ei ollut laivanrakentajien näkökulmasta vain telakkatoiminnan käynnistänyt hanke tai laivasarjan tilaus muiden joukossa, vaan jotain paljon enemmän, jotain sellaista, mitä kuvaa Wahlqvistin tutkimuksen nimi, Sydämellä rakennetut seililaivat. Tutkimuksessa selvitetään syitä tähän asenteeseen, joka ei näytä olleen aivan tavallinen sotakorvausteollisuudessa.
Telakan juuret koivistolaisessa puulaivanrakentamisessa
Raumalaistelakan juuret olivat Koivistolla, Karjalan kannaksella, jossa sotakorvauskuunareita vastaavia puualuksia rakennettiin vielä ennen sotaa, kun muualta maasta puulaivanrakennuksen taito oli jo kadonnut. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen kokosi sodan jälkeen koivistolaiset laivanrakentajat eri puolilta maata Raumalle ja näin puulaivanrakennusperinne siirtyi vielä kerran uudelle laivanrakentajapolvelle.
Wahlqvistin tutkimuksessa selviää, miten tämä telakan koko työväkeen suhteutettuna pieni koivistolaisten joukko oli niin ratkaiseva kuunarien rakentamisen kannalta raumalaistelakalla ja miten telakka erosi muista kolmesta kuunareita rakentaneesta telakasta.
Koivistolla laivoja oli rakennettu erityisesti Pietarin-kaupan tarpeisiin. Koivistolainen laivanrakennus oli hiipumassa maailmansotien välisenä aikana, kun raja itään sulkeutui ja kauppa Neuvostoliittoon tyrehtyi. Sotakorvauskuunareista alkanut koivistolaisperäinen laivanrakennus Raumalla perustui taas Neuvostoliiton tarpeisiin, nyt itse laivat olivat kysynnän kohteena ensin sotakorvauksina ja sittemmin kauppatavarana.
Kun sotakorvauksia yleisesti pidetään laivanrakennusteollisuuden ja idänkaupan tienraivaajaajana, Hollmingin kuunarinrakennusta ja sen myötä kehittynyttä teollista laivanrakennustoimintaa voi pitää idänkaupan jatkumona.
Kuunarinrakentajien kollektiivisessa muistissa neuvostoliittolaisiin kuitenkin suhtauduttiin tietyllä varovaisuudella: ihan kaikesta ei "passannut haastella" 1980-luvulla, kun kuunariajan muistoja kerättiin talteen. Tutkimuksessa selvitetään tämän syitä ja esiin nousee mm. suomettumisen käsite.
Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/73891
Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote