Valitettavasti ehdin vasta selailla Rautkallion uusimman Ryti-kirjan. Lupaan lukea tarkemmin pian. Pinnallisen tutustumisen jälkeen Jokisipilän arvio vaikuttaa aika adekvaatilta. On liian vähän kiinnitetty huomiota Jokisipilän väitöskirjassaan "Aseveljiä vai liittolaisia" kehittämään ajatukseen, jota hän ei suoraan sano, mutta joka paistaa läpi: vanha kettu Mannerheim kasitti syyn Ribbentrop-sopimuksesta Rytin niskaan, minkä Ryti isänmaallisena miehenä tietysti ymmärsi ja hyväksyi. Marsalkka tuli presidentiksi, saatteli maan rauhaan ja välttyi sotasyyllisyysoikeudenkäynniltä. Sivumennen on todettava, että Michael Jonas kertoo väitöskirjassaan "Kolmannen valtakunnan lähettiläs" Wipert von Blücherin usein puolustaneen Suomea Berliinin Wilhelmstrassen ulkoministeriön kantaa vastaan. Kuitenkin lopulliseksi vaikutelmaksi jää se, että Saksan johdossa Suomea kuitenkin pidettiin lähinnä protektoraattina 1941–44.
Mutta itse dosentti Rautkallioon. Varmaankin Keskustan piirissä on kritisoitu Kekkosen mollaamista ihan puolueperustein. Entisenä keskustalaisena tunnen puolueessa esiintyvät ajattelulinjat vallan kohtalaisesti. Aaretti Veikko Pirilän lisäksi Lallin päätoimittaja Erkki Järnfors kertoi jo 1980-luvulla toimineensa yhdessä vaiheessa (1961) Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimon autonkuljettajana. Korsimolla oli rahaa jenkkikassillinen, kun lähdettiin taivuttelemaan tukimiehiä ja vuorineuvoksia Kekkosen taakse. Kyllä Järnforskin mainitsi Maaseudun yhteisvaliokunnan säätiön rahojen haltijana, mutta niiden alkuperä ei tullut kokonaisuudessaan ilmi. Mikko Majander on ansiokkaasti selvittänyt SDP:n saamaa apua Ruotsista, Saksasta ja myös Yhdysvaltain CIA:lta, mutta Maalaisliitto-Keskustan kohdalta vastaavaa tutkimusta ei ole. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi tutkijaksi, kunhan joku järjestää rahoituksen. Kielitaito ei ole ongelma.
Missään vaiheessa ei ole tullut selville, osaako dosentti Rautkallio venäjän kieltä. Väitellessään televisiossa 90-luvulla Juhani Suomen kanssa (joka siis ei tunne tarpeellistakaan kritiikkiä Urho Kekkosta kohtaan) Rautkallio äänsi KGB:n kirjaimet ”venäjäksi” malliin kaa-goo-bee. Jo silloin huomautettiin, että venäjäksi ne äännetään ka-ge-be. Lyhyesti sanottuna en luota yhteenkään tutkijaan, joka väittää tietävänsä Venäjän arkistoista jotakin osaamatta lainkaan venäjää. Tunnen Jokisipilän, joka taatusti osaa saksaa, sekä Louis Clercin, joka ranskalaisena osaa suomea ja on tutkinut Ranskan ja Suomen suhteita ennen sotaa ja sen aikana.
Yksi dosentti, nimikirjaimiltaan J.B., joka osaa puhtaasti venäjää, tekee Venäjällä parhaansa mustatakseen isänmaansa Suomen mainetta. Tämä on valitettava esimerkki siitä, mihin kielitaitoa käytetään. Rautkallion motiivi kostamiseen Kekkoselle on edellä selvitetty, mutta varsin monelle on mysteeri, minkälaista isänmurhaa tämä jälkimmäinen dosentti tekee. On vaikea nähdä kummankaan toiminnassa varsinaista hyötyä kiihkottoman historiantutkimuksen edistämiselle.