SK 11/1979 (=Polttouhrit-kritiikki)

[Trilisser]

Tulipa luettua Antero Holmilan haukkuma (Emma-Liisan arvion perusteella; en aio tärvätä liki 200 euroa yhteen kirjaan) ja Emma-Liisan "vastenmieliseksi" kuvaama Sampo Ahdon Polttouhrit-sarjan kritiikki (Suomen Kuvalehti 11/1979, s. 52-57). Ihmetellä pitää, mikä artikkelissa vaivaa Holmilaa. Sekö, että artikkelin mukaan sarjan tausta on "varsin kaupallinen", sillä tv-yhtiö NBC halusi kokeilla, onnistuisivatko he toistamaan ABC-yhtiön Juuret-sarjan kaupallisen menestyksen.

Vai se, että :"Alkuperämaassa Yhdysvalloissa sen vanavedessä on syntynyt puuhakas liiketoiminta, ja amerikkalaisvanhemmilla on tilaisuus ostaa lapsilleen koottavia pienoiskeskitysleirejä krematorioineen ja muine asiaankuuluvine varusteineen."

Vai :"Saksalaisen Spiegelin mukaan mikään klisee ei ole ollut niin halpa, etteikö se olisi kelvannut mukaan."

Taikka :"Buchenwaldin keskitysleirissä seitsemän vuotta virunut professori Kogon kutsuu groteskiksi, kiusalliseksi ja sentimentaaliseksi Hollywoodin tyyliksi Buchenwaldiin sijoitettua kohtausta, jossa erään juutalaisen arjalainen vaimo antautuu SS-vartijalle saadakseen miehelleen paremman kohtelun."

Ehkäpä sittenkin :"Tuolloinen antisemististinen Puola, jonka eräs johtava virkamies oli sitä mieltä, että Hitlerin olisi saatava patsas Varsovaan, jos hän vapauttaisi Euroopan juutalaisista, oli näet kaikkea muuta kuin ihannemaa juutalaisille."

Vaiko :"Ilmeiset liioittelutkin ovat hämärtäneet kuvaa. ... Juutalaismurhien tutkija Gerhard Reitlinger osoitti puolestaan, että miehittäessään Auschwitzin venäläiset kertoivat uhrien luvin ainakin neljällä. Leirin asiakirjojen mukaan kuolleita oli 300 000, ja Reitlinger arvioi oikeaksi luvuksi miljoona, mutta venäläiset väittivät heitä olleen neljä miljoonaa. Myös yleisesti esitetty kokonaisluku kuudesta miljoonasta surmatusta juutalaisesta lienee liian korkea. Reitlinger itse pitää todennäköisenä alle viittä miljoonaa uhria, missä määrässä siinäkin on enemmän kuin kauhistelemista."

Jospa sittenkin tämä kommentti sen jälkeen, kun Ahto lainaa muutamia saksalaisten kommentteja suomalaisille:"Kyseiset asiakirjalainaukset osoittavat myös mitä me suomalaiset olismme voineet tietää, jos olisimme halunneet ottaa selvää."

Vai :"Puolalaiset ovat katsoneet, että "Holocaustissa" esitetyt kohtaukset, joissa univormupukuiset puolalaiset osallistuvat juutalaisten surmaamiseen olisivat virheellisiä ja omiaan lisäämään kansallisuusvihaa. Saksan ja Englannin televisio poistivat kyseiset kohdat."

Tai artikkelin loppu:"Paljon tärkeämpää kuin vihata, onkin kysyä, miksi meidän vuosisadastamme on tullut väkivallan vuosisata. Miten on mahdollista, että natsit murhauttivat viitisen miljoonaa juutalaista, että sodan jälkeen surmattiin vähintään 2,4 miljoonaa saksalaista, että Stalin tapatti vuosina 1937-38 7-8 miljoonaa mutta mahdollisesti jopa 23 miljoonaa kansalaistaan, kuten Robert Payne esittää, että Kiinan vallankumouksessa surmattiin 50 miljoonaa ihmistä kuten Tassin tosin todennäköisesti liioiteltu tieto vuodelta 1967 väittää, että ranskalaiset riistivät hengen miljoonalta algerialaiselta 1950-luvulla ja että vastaavanlaisia toimenpiteitä on harjoitetti aivan vastikään Kamputseassa ja Ugandassa? Luetteloa olisi mahollista jatkaa.
Eiköhän vastaus löydy keitoksesta, johon kuuluu muun muassa suvaitsemattomuus, ehdoton usko oman asian oikeutukseen, "tieteen" ja tiedotusvälineiden kiihkomielisiksi tekemät ihmiset, annos häikäilemätöntä "johdonmukaisuutta" ja nykyisen tekniikan suomat mahdollisuudet tälläkin alalla. Jos "Polttouhrien" katselija ajattelisi asiaa tältäkin kannalta, filmi olisi ehkä enemmän kuin yksipuoliseksi ja veriseksi mainittu Hollywoodin kauhukuva." Miten ihmeessä tämän voi tulkita "vastenmieliseksi"???

[Emma-Liisa]

Tai artikkelin loppu:"Paljon tärkeämpää kuin vihata, onkin kysyä, miksi meidän vuosisadastamme on tullut väkivallan vuosisata. Miten on mahdollista, että natsit murhauttivat viitisen miljoonaa juutalaista, että sodan jälkeen surmattiin vähintään 2,4 miljoonaa saksalaista, että Stalin tapatti vuosina 1937-38 7-8 miljoonaa mutta mahdollisesti jopa 23 miljoonaa kansalaistaan, kuten Robert Payne esittää,

Tätä kutsutaan syystä relativisoinniksi, jota Ahto vielä tehostaa toisalta jättämällä natsien kontolta pois muut kuin juutalaiset uhrit ja toisaalta liioittelemalla sakalaisten uhrien määrää ja käyttämällä "surmattiin" sanaa. Myös Stalinin uhrien lukumäärä on liioiteltu, tietenkin jotta hän olisi "kauheampi" kuin Hitler. Toki Ahto on voinut itse uskoa näihin lukuihin, mutta tähän uskoon ovat vahvasti vaikuttaneet poliittiset näkemykset.

Holmilan kritiikki perustuu yleisesti siihen, että Ahto ilmaisee konservatiivisten eliitin epämukavuuden käsitellä aihetta, koska se saattaisi liata myös Suomen sodanaiakiset vaiheet. Tältä kannalta katsottuna lainaamasi kohdat voi tulkita niin, että Ahto tarttuu sivuasioihin viedäkseen huomion pääasialta. Toki voi olla myös niin, että asiantuntija asettuu kaupallisuuden yläpuolelle mustamatta, että tavalliselle yleisölle Polttouhrien tapa esittää asiat on sopiva.

Erityisesti Ahto arvostelee tekijöiden esittämistä "sadisteina, opportunisteina ja kyynikkoina", kun heidät olisi hänen mielestään pitänyt esittää kovasti työtä tekevinä tavallisina ihmisinä jotka usein pitivät työtä epämiellyttävänä mutta tarpeellisena olivat hyviä isiä jne. Puuttuu siis vastaus kysymykseen, miksi näistä ihmisistä tuli tappajia. Näin (Holmilan tulkinnan mukaan) Ahdon kirjoitus sisältää väitteen, että vainoa ei voi ottaa vakavasti, koska vainoajien kuvaus on puutteellinen.

Holmilan mielestä Ahto tahallaan johdattaa lukijat harhaan, sillä sarjaa katsoessa Holmila ei näe tappajia "raiskaajina ja sadisteina" vaan juuri päinvastaisina.

Ahto puolustautuu, että saksalaiset eivät tienneet, ja pelkää että vihamielisyys saksalaisia kohtaan lisääntyy.

Kaiken kaikkiaan Holmila on pääpiirteissään oikeassa: sen sijaan että olisi kirjoittanut artikkelin, jossa kauhistuttaisiin holokaustia ja annettaisin asiallisista tietoa, Ahto eri tavoin yritti vähätellä asiaa. Luultavasti myös syy -se mitö Holmila epäilee: aseveljeys.

Toinen asia on, tekikö Ahto tämän tietoisesti vaan vaistomaisesti.

[skrjabin]

Tätä kutsutaan syystä relativisoinniksi, jota Ahto vielä tehostaa toisalta jättämällä natsien kontolta pois muut kuin juutalaiset uhrit ja toisaalta liioittelemalla sakalaisten uhrien määrää ja käyttämällä "surmattiin" sanaa. Myös Stalinin uhrien lukumäärä on liioiteltu, tietenkin jotta hän olisi "kauheampi" kuin Hitler. Toki Ahto on voinut itse uskoa näihin lukuihin, mutta tähän uskoon ovat vahvasti vaikuttaneet poliittiset näkemykset.

Paha tietysti arvioida kun en ole kumpaakaan lukenut, mutta... Jonkinasteista relativisointiahan tietysti Ahton artikkeli on lainatun perusteella, vaan ei hän luvuissaan nyt niin pielessä ole huomioonottaen että vuosi on 1979. Saksalaisuhrien määrästä, ilmeisesti tarkoitetaan karkotuksia, on olemassa isompiakin arvioita; useimmat nykyiset tutkimukseen pohjautuvat arviot liikkuvat tuossa mittaluokassa mitä Ahto esittää. Auschwitzin luvut hänellä myös kohdallaan. Stalinin uhrien lukumäärästä ei 1979 tainnut olla muuta olemassa kuin enempi vähempi puolueellisia arvioita; sen ajan tietoihin nähden, vrt. esim. Conquest, Ahton 7-8 milj. on suhteellisen maltillinen.

Ehkäpä voi vielä lisätä että Holmilakin esittää Holokausti-kirjassaan vanhentunutta tietoa ja liian suuria uhrilukuja esimerkiksi tuhoamisleirien osalta.

[Emma-Liisa]

Saksalaisuhrien määrästä, ilmeisesti tarkoitetaan karkotuksia, on olemassa isompiakin arvioita; useimmat nykyiset tutkimukseen pohjautuvat arviot liikkuvat tuossa mittaluokassa mitä Ahto esittää.

Timothy Snyder kertoo teoksessan Bloodlands, että länsisaksalainen, arkistoihin perustuva arvio Puolasta paenneiden uhreista oli 1974 400 000, mutta lukua ei julkaistu, kun se oli liian pieni. Tsekkoslovakiasta paenneista uhreista arvio oli tuolloin 200 000. Nykyisin saksalaiset ja tsekkiläiset ovat päätyneet tulokseen, ettöä jälkimmäisten tooellinen määrä oli kymmenesosa. Snyder arvioi, että Puolan kohdalla luku on pikemmin maksimi kuin minimi.

Olennainen asia tässä on tietenkin se, että saksalaisten karkotukset olivat seurausta natsien teoista, joten niitä ei voi käyttää relativisoimaan niitä. Varsinkaan kun mitään suunnitelmaa murhata kaikki saksalaiset ei ollut.

[jsn]

En tiedä muistanko oikein, mutta minulle on jäänyt se käsitys, että iso osa Polttouhrit-kohua johtui Suomessa siitä, että kun sarja oli niin kauhean väkivaltainen, ettei sitä olisi saanut näyttää televisiossa. Eli enemmän asian vierestä kuin itse asiasta?

Kun katsoin sarjaa uusittuna 1990-luvulla, käsittelytapa jätti mielikuvan kehnosta saippuaoopperasta, täynnä mulkoilevia näyttelijäsuorituksia. Jos sarjalla on aikoinaan kestäviä taiteellisia arvoja ollut, niin viimeistään ajan hammas on hionut ne lähes tunnistamattomiksi.

[Emma-Liisa]

Kun katsoin sarjaa uusittuna 1990-luvulla, käsittelytapa jätti mielikuvan kehnosta saippuaoopperasta, täynnä mulkoilevia näyttelijäsuorituksia. Jos sarjalla on aikoinaan kestäviä taiteellisia arvoja ollut, niin viimeistään ajan hammas on hionut ne lähes tunnistamattomiksi.

Muistan vierastaneeni melodramaattisuutta jo 70-luvulla. Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä, että tämä Hollywood-tekele sai aikaan L-Saksassa aidon ja hyädyllisen keskustelun.

Tässä tullaan siihen, että historioitsijoilla on taipumus vähätellä ja jopa halveksia populaarikulttuuria, joka kuitenkin on usein ainoa tapa kertoa historiasta suurelle yleisölle. Olisiko syynä jopa kateus, kun omat tuotokset jäävät pienen piirin tietoon - ainakin ennen kuin päätyvät koulukirjoihin. Tosin oppitunneillakaan eivät tiedot tartu kaikkien päähän tai katoavat niistä nopeasti.

Ennen kaikkea tieto ilman tunteita ei vaikuta ihmisiin kovin syvällisesti. Ihminen saattaa melko kylmästi lukea "6 miljoonasta", mutta yhden ihmisen tai perheen kohtalo herättää hänen myötätuntonsa.

[Trilisser]

Jos juutalaisia "murhautettiin", ja saksalaisia "surmattiin", niin ainakin minun ymmärrykseni mukaan "murha" on sanana paljon jyrkempi kuin "surma".

Omituinen on myös kommentti, jonka mukaan kansan joukkomurhaaminen on hyväksyttävämpää, jos suunnitelmaa koko kansan hävittämisestä ei ole. Siinäpä hyvä vinkki kansanmurhan suunnittelijoille.

Mitä tulee väitteeseen Polttouhrien sopivuudesta "tavalliselle yleisölle", niin mielestäni Ahdon kritiikki ko. sarjan huonommuudesta verrattuna Sodan ja rauhan miehiin, on aivan oikea, eli tavallisella yleisöllä ei ole tietopohjaa huomata niitä, ja siten se helposti uskoo sarjan sellaisenaan.

Ja missä kohdassa Ahto vaati esittämään tekijät pelkästään tavallisina perheenisinä?

Kun itse katsoin sarjan muutama vuosi sitten, niin kyllä etupäässä tuo sadistikuva jäi mieleen.

Holmilan vaatimus, että holokausti-aiheisen TV-sarjan kritiikin pitäisi olla holokaustin kauhistelua, on aivan tolkuton, ja kertoo aika paljon Holmilan omista motiiveista.

[Trilisser]

Muistan vierastaneeni melodramaattisuutta jo 70-luvulla. Tämä ei kuitenkaan vähennä sitä, että tämä Hollywood-tekele sai aikaan L-Saksassa aidon ja hyädyllisen keskustelun.

Hyödyllisen kenelle/mille? Historialliselle totuudelle, vaiko ehkä poliittisille tarkoitusperille? Raul Hillberg on kirjoittanut, että silloin kun rupesi alunperin tutkimaan aihetta, siitä ei ollut hyötyä vaikkapa oppituolien jahtaamisessa.

[Trilisser]

Ennen kaikkea tieto ilman tunteita ei vaikuta ihmisiin kovin syvällisesti. Ihminen saattaa melko kylmästi lukea "6 miljoonasta", mutta yhden ihmisen tai perheen kohtalo herättää hänen myötätuntonsa.

Totta. Hyvä esimerkki muutaman vuoden takaa, kun uutisoitiin New Orleansin myrskytuhoja. Jotakuinkin samaan aikaan Iranissa kuoli maanjäristyksessä ainakin satakertainen määrä ihmisiä, mutta Iranin tapahtumien uutisointi oli New Orleansin tapahtumiin verrattuna kuin itikan ininää hurrikaanissa. Ehkei Iranista löytynyt tarpeeksi sentimentaalista uutiskuvaa...

[skrjabin]

Timothy Snyder kertoo teoksessan Bloodlands, että länsisaksalainen, arkistoihin perustuva arvio Puolasta paenneiden uhreista oli 1974 400 000, mutta lukua ei julkaistu, kun se oli liian pieni. Tsekkoslovakiasta paenneista uhreista arvio oli tuolloin 200 000. Nykyisin saksalaiset ja tsekkiläiset ovat päätyneet tulokseen, ettöä jälkimmäisten tooellinen määrä oli kymmenesosa. Snyder arvioi, että Puolan kohdalla luku on pikemmin maksimi kuin minimi

Ahto tuskin saattoi olla tietoinen luvuista joita ei ole julkaistu. Joka tapauksessa karkotusten kokonaisuhrimäärän arvioi esimerkiksi Bernd Faulenbach "virallista tietoa" edustavassa julkaisussa (julkaisija Bundeszentrale für politische Bildung) noin kahteen miljoonaan:

http://www.bpb.de/publikationen/DTGNTT, ... i%DFe.html

Se mihin Ahto saattoi nojautua oli liittotasavallan virallinen, Schiederin komission julkaisu 1960-luvulta, jossa päädyttiin samoin reiluun kahteen miljoonaan. 1970-luvun julkaisussa minun käsittääkseni pitäydyttiin vain niissä tapauksissa jotka voitiin varmuudella vahvistaa uhreiksi, ja siitä jätettiin myös pois ns. Volksdeutsche joita palautettiin NL:oon. Overmans et al ovat uusimmassa tutkimuksessa samoilla linjoilla, vaan ei se mikään konsensusnäkemys vieläkään ole, saati että se olisi ollut sitä 1979.

Eri arvioista ja metodeista:

http://en.wikipedia.org/wiki/Demographi ... of_Germans

Ahto ei ole kovinkaan epäilyttävässä seurassa tuonkaan valossa.

[skrjabin]

Olennainen asia tässä on tietenkin se, että saksalaisten karkotukset olivat seurausta natsien teoista, joten niitä ei voi käyttää relativisoimaan niitä. Varsinkaan kun mitään suunnitelmaa murhata kaikki saksalaiset ei ollut.

Suunnitelmaa tappaa/murhata/surmata kaikki ei varmastikaan ollut. Nykyisessä terminologiassa operaatio kai kuuluisi kategoriaan "etninen puhdistus", joka lasketaan rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Syyllisyyden kippaaminen pelkästään natsien harteille ei kyllä minun nähdäkseni ole täysin oikeutettua, useinhan oli kyse useiden sukupolvien ajan ko. alueella asuneista joita vainottiin vain etnisen taustansa takia. Ja myös Puola on pyrkinyt saamaan oikeuteen karkotusten yhteydessä väkivallantekoihin ja murhiin syyllistyneitä, sekä virallisestikin pahoitellut saksalaisten kärsimyksiä.

Sinällään minustakin pitäisi pitää asiat sikäli erillään että mikään puolustus natsien teot eivät ole muiden teoille eikä päinvastoinkaan.

[Emma-Liisa]

Holmilan vaatimus, että holokausti-aiheisen TV-sarjan kritiikin pitäisi olla holokaustin kauhistelua, on aivan tolkuton, ja kertoo aika paljon Holmilan omista motiiveista.

No ei hän niin sanonut.

Vertailun vuoksi suosittelen lukemaan Marja-Leena Mikkolan artikkelia Solzhenitysnin Ensimmäisestä piiristä ja Syöpäosastosta (Parnasso 5/1971. Mikkola ei voi milään kieltää Solzhenitysnin romaanien suuruutta, mutta vetäytyy sen puolustuksen suojaan, että Solzhenitsynin kuva sosialismista on "puutteellinen", "kapea" ja "pohjautuu katkeruuteen". Erityisesti Stalinin kuva on "vihan vääristämä": Neuvostoliittoa ei voinut johtaa kyvytön, saati rikollinen. Juuri Stalin otti ensimmäisenä esiin kollektivsioinnin vääristymät. Jne.

Tässä on aivan samanlainen torjunta kuin SA:lla, kohde vain on eri.

[Trilisser]

[quote="Emma-Liisa"
No ei hän niin sanonut.
[/quote]

Tuota, kirjoitit kyllä näin:"Kaiken kaikkiaan Holmila on pääpiirteissään oikeassa: sen sijaan että olisi kirjoittanut artikkelin, jossa kauhistuttaisiin holokaustia...". (Kursivointi lisätty.)

Minun tulkinnassa tuo on vaatimus kirjoittaa TV-arvostelun sijasta holokaustin kauhisteluartikkeli.

Mitä tulee Mikkolaan, niin en liene tarpeeksi tiedostava, kun en kykene näkemään minkäänlaista yhteyttä Mikkolan ja Ahdon tekstien välillä, lukuunottamatta, että molemmat ovat suomalaisen kirjoittamaa suomea.