Kertosäkeessä messutaan:
Laulun sanoihin liittyy syvällinen historianfilosofinen kysymys: voimmeko kunakin annettuna historiallisena hetkenä todellakin tehdä ihan mitä haluamme?Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa.
Kerro mulle miten historiaa luetaan?
Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan ja me voidaan tehdä mitä halutaan.
Kuinka paljon ympäröivä aika ja yhteiskunta sanelee ennakkoehdot sille mikä on mahdollista? Tosiin kuin Plaface olen kyllä taipuvainen ajattelemeaan, että vaikka olemme monessa asiassa vapaita valitsemaan tiemme, on ainakin hyvin vaikeaa ellei mahdotonta astua kokonaan oman aikansa ulkopuolelle. Kai tällaisiakin hetkiä historiassa on silti ollut, vai onko?