Ranskalainen arkeologi Marc Azéma Toulouse - Le Mirailin yliopistosta ja itsenäinen taiteilija Florent Rivère kirjoittavat Antiquity-lehden kesäkuun numerossa ilmestyneessä artikkelissaan, että elokuvan juuria voidaan etsiä jo 30 000 vuoden takaa paleoliittiselta kivikaudelta.
Azéma on tutkinut Ranskan esihistoriallisissa luolamaalauksissa käytettyjä animaatiotekniikoita 20 vuoden ajan. Hänen mukaansa kivikauden taiteilijat maalasivat luolien seinille samasta, mutta eri asennoissa olevasta eläimestä useita vierekkäisiä kuvia luodakseen vaikutelman liikkeestä. Kun näitä vierekkäisiä kuvia sitten katsoo, ne sekoittuvat toisiinsa silmän verkkokalvolla ja luovat siten päällekkäiskuvan, jolloin katsojasta näyttää siltä kuin kuvassa oleva eläin liikkuisi. Kivikauden ihmisten soihtujen lepattavassa valossa katsottuna vaikutelma voimistui entisestään.
Azéma ja Rivère tutkivat myös kivikautisista luolista löydettyjä reiällisiä luukiekkoja, joiden eri puolille oli kaiverrettu eri asennossa olevat eläinhahmot. He keksivät, että jos reikään pujottaa langan ja kiristää sen tiukalle, kiekko pyörii nopeasti ympäri niin, että näyttää siltä kuin eläinhahmot sekoittuisivat toisiinsa ja näin syntyy illuusio liikkuvasta eläimestä, esimerkiksi peurasta joka nousee seisomaan ja käy takaisin makuulle. Azéman mukaan näiden, aiemmin nappeina tai riipuksina pidettyjen kiekkojen olemassaolo tukee käsitystä siitä, että myös luolamaalauksissa esiintyvistä peräkkäisistä eläinhahmoista syntyvä vaikutelma liikkeestä on tarkoituksellista.
Azéman ja Rivèren mukaan näitä kivikautisia liikkeen vaikutelman luomiseen tähtääviä menetelmiä voidaan pitää alkuna ihmiskunnan pyrkimykselle liikkeen esittämiseen, joka johti lopulta elokuvakameran kehittämiseen.
Discovery Newsin uutinen aiheesta:
Stoneage Artists Created Prehistoric Movies (8.6.2012)