Wiki-artikkelissa on lähteeksi merkitty sinun oma kirjoituksesi, jonka tietoja sanot nyt vanhentuneeksi.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Wikipediassa on vanhentunutta tai väärää tietoa, jos siellä ei ole uusinta tietoa. Germaaniset lainasanat EIVÄT osoita myöhäiskantasuomen hajonneen ennen ajanlaskun alkua vaan päinvastoin vasta sen jälkeen:Vetehinen kirjoitti:Wikin artikkelin mukaan varhaiskantakantasuomi oli hajautunut ims-kielten kantamuotoihin jopa ennen ajanlaskun alkua. Itkosen mukaan myöhäiskantasuomen tasosta voidaan johtaa kaikkien ims-kielten nykyisyys.
Minusta vaikuttaa siltä, että olet pahasti erehtynyt. Ei tietääkseni ole mitään "projektien tietokantoja", josta näkee geenimutaatioiden iät.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Upeaa että olet oppinut googlaamaan! Vielä kun oppisit lukemaan tieteellisiä artikkeleja ja perusteluja, niin olisi vielä upeampaa! :DVetehinen kirjoitti:Vanhimmista muodoista tuskin tiedät mitään. Uskallan väittää noin, koska tiedän, ettet ole mikään geenitutkija vaan suomalais-ugrilaisten kielten maisteri.
Vanhimmat muodot ovat ihan vapaasti jokaisen nähtävillä – sen kuin vain pengot soveltuvien projektien tietokantoja. Ei siihen vaadita geneetikon koulutusta.
Mielestäni sanat eivät pysy samanlaisina kautta aikojen tai ne muuttuvat jo lainattaessa. Esimerkkinä olkoon vaikka sana Helge josta väitetään sen muuttuneen venäjässä nimeksi Oleg. Se on hyvin iso muutos.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Suomalaiset lisäävät loppu-i:n, koska meillä sanat ovat vanhastaan vokaaliloppuisia. Skandinaaveilla taas ei ole mitään syytä lisätä yhtään mitään sanan loppuun, koska heillä sana voi päättyä yhtä hyvin vokaaliin tai konsonanttiin.Vetehinen kirjoitti:Ei loppu konsonantit sanassa Idunn ole merkitseviä, koska ne ovat tietääkseni skandinaavien tai Snorri Sturlussonin lisäämiä päätteitä. Vastaavasti suomalaiset lisäävät i:n Olaviin.
Idun lainaaminen muodossa Idunn on hyvin pieni muutos, joka on saattanut myös tulla Snorri Sturlassonin kynästä, koska kirjoitusasut eivät olleet vakiintuneita.
Hakon Stång esitti, että rots on vepsäläinen punaista merkitsevä sana ja siitä on tullut sekä ruotsi että russ.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Roslagen palautuu kuitenkin varhaisempaan kirjoitusasuun joka viittaa affrikaattaan (ts-tyyppinen äänne): roþrs-lanti > rots-lagen > roslagen.Vetehinen kirjoitti:Mielestäni tiedät aivan hyvin, että Roslagenia varhaisempi nimi oli Roden, joka ei mitenkään voi olla sama kuin roþrslanti.
Rots voi lainautua ruotsiin muodossa ros ja rot. Russ ja venäjän latinankielinen nimi Rutenia ovat luultavasti siitä.
Vepsän rots sanasta voi hyvin tulla Roden ja myös Roslagenin etuosa.
Sanoista ros ja rot/rod ei voi mitenkään tulla ruotsia suomeen. Siis ruotsin sanoista ei voi tulla suomen sanaa ruotsi, mutta toisin päin toimii moitteetta.
Ei se noin mielestäni mene ollenkaan. Virheesi on minusta siinä, että nimität yhden mutaation skandinaaviseksi ja käytät keksimääsi nimitystä perusteena mutaation skandinaavisuudelle.Jaakko Häkkinen kirjoitti:Meillä on genetiikan tulos: Rurikidit kuuluvat skandinaaviseen N1c1-ryhmään. Sitten meillä on historiallinen maininta Nestorin kronikassa. Sitten meillä on kielitieteellinen tulos, jossa Rurik ja hänen lähijälkeläistensä nimet selitetään skandinaavisperäisiksi: Rörik --> Rurik, Helge --> Oleg, Ingvar --> Igor.
Esimerkiksi nimen Helge -> Oleg on minusta keksitty. Mielelläni näkisin jonkin esityksen siitä, miten tuo voi tapahtua kielitieteellisillä menetelmillä.
Sellaista ei kuitenkaan taida olla. Ajatus skandinaavisuudesta tuntuu perustuvan pelkästään kronikkaan.
Vetoat sanamuodon harvinaisuuteen, mutta emme kai me tiedetä miten harvinainen se on ollut yli 1000 vuotta sitten. Sana vartio saattaa olla yhteydessä sanaan varjo, jolla on merkitys suojelusta. Karjalassa on sana varjuo, joka tarkoittaa vartiointia. Vargita ja varjuo tuntuvat liittyvän yhteen.Jaakko Häkkinen kirjoitti:rd’-yhtymä on säännöllinen vepsän edustus tuossa sanassa, rg on jokin harvinainen ja epäsäännöllinen väännös. Sellaiselle ei kannata ladata todistusvoimaa.Vetehinen kirjoitti:Vepsän sana vartioida on vargita.
Poimin sanan Suomen sanojen alkuperä -nimisestä hakuteoksesta. Siellä se on.
Siis kaksi tavua on muuttunut lainattaessa:Jaakko Häkkinen kirjoitti:se ”va” on lainattaessa tuottanut pyöreän vokaalin o venäjässä; siksi vain ng --> g.Vetehinen kirjoitti:Ei pelkkä ng vaan laksin kolme konsonanttia ngv.
Ing-var -> Ig-or.
Ng -> g ja va -> o.
Onko mitään toista skandinaavista sanaa, joka on lainattu slaaviin ja jossa on tapahtunut samat muutokset lainattaessa? Tätähän aina kysytään. Lainaselityksethän voi muuten vetää hatusta ellei ole systematiikkaa.