Jussi-Pekka Taavitsainen kirjoittaa Hiiskuttua lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan Terrorin arkeologiaa arkeologian uudesta sovellusalasta ”forensisesta arkeologiasta”. Forensinen arkeologia hyödyntää arkeologisia tutkimusmenetelmiä rikospaikkatutkimuksessa, sotarikosten ja ihmisoikeusloukkausten tutkimuksissa. Taavitsainen sivuaa artikkelissaan mm Katynia, Huhtiniemeä, Sandarmohia, Krasnyj boria, Suolusmäkeä...
Artikkeli on ladattavissa PDF-tiedostona Hiiskuttua -lehden sivulta:Katyn. Jo pelkkä sana herättää traagisen muistuman ihmisen pohjattomasta pahuudesta, kostosta ja sodan järjettömyydestä. Raskaasta historiallisesta painolastista huolimatta Katyniin voi kuitenkin ottaa myös toisenlaisen näkökulman, tutkimuksellisen lähestymistavan. Voi nimittäin kysyä, oliko Katyn mahdollisesti ensimmäinen konkreettinen esimerkki arkeologian siitä uudesta erityisalasta, jota nykyään kutsutaan forensiseksi arkeologiaksi?
... ... ...
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen terrorin uhrien jäännösten etsimisestä ja esiin kaivamisesta on tullut arkeologien uusi työkenttä, jota muinaistieteilijät perkaavat yhdessä forensiinikkojen kanssa. Lukuisia joukkohautoja on löydetty, ja uusia paikannetaan jatkuvasti. Vaikka niitä on viime aikoina etsitty erityisesti ja systemaattisesti entisestä Neuvostoliitosta ja sen entisen imperiumin alueilta, tutkimukset ja selvitykset ovat levinneet myös neuvostoimperiumin ulkopuolelle. Mainittakoon vaikka Espanjan sisällissota (esim. Renshaw 2011; González-Ruibal 2012), Saksan keskitys- ja vankileirit (esim. Sturdy Colls 2012) ja ylipäätään lähihistorian terrorihallinnot (esim. Crossland 2002). Ala on laajentunut ruumiiden etsimisestä ja esiin kaivamisesta yleisemmäksi sorron arkeologiaksi.
Jussi-Pekka Taavitsainen: Terrorin arkeologiaa (Hiiskuttua 28.9.2012)