Suomen Akatemia arvioi tieteen tilaa: historian ja arkeologian vahvuudet ja heikkoudet

[Tapio Onnela]

Suomen Akatemia on julkistanut Suomen tieteen tilaa koskevan arvioinnin 8.10.2012. Raportti sisältää mielenkiintoisia tuloksia Suomen tutkimuksen laadusta ja vaikuttavuudesta, eri tieteenalojen vahvuuksista ja heikkouksista sekä ihmiskunnan ja yhteiskunnan suuriin haasteisiin kohdistuvasta tutkimuksesta. Tieteenaloittainen tarkastelu kattaa 47 alaa. Tässä historian ja arkeologian SWOT –analyysi ja tilastot:

* Historia ja arkeologia
* Humanistiset tieteet
* Tieteenalaraportti Historia ja arkeologia (pdf-tiedosto)

Historia ja arkeologia: SWOT-analyysi ja tilastot

Historia ja arkeologia: vahvuudet

• Kansainvälisyys
• Laajojen kokonaisuuksien hallinta
• Pitkien aikasarjojen ja laajojen aineistojen käyttö
• Tutkimuksen tasokkuus kansainvälisesti
• Monipuolisuus
• Infrastruktuuri
• Vertaileva analyysi

Historia ja arkeologia: heikkoudet
• Tieteenalan resurssien pienuus: monelle alalle hajaantunut tutkimus, yksittäisiä asiantuntijoita; institutionaalinen keskusteluyhteys ohut; rajoittunut kaupallinen kustannustoiminta
• Historiantutkimuksen visiot puuttuvat, ei luoda tulevaisuuden trendejä
• Infrastruktuurin heikkous ja hajanaisuus esimerkiksi arkeologian alalla
• Profession suojaamattomuus

Historia ja arkeologia: mahdollisuudet
• Tieteiden välinen vuoropuhelu
• Yhteiskunnallinen vaikuttavuus
• Historiallisen tiedon kriittinen hyödyntäminen
• Hiljainen tieto
• Kansainvälisyyden kasvu, suomalaisen tutkimuksen kansainvälinen julkaisu
• Ylikansallisen tutkimuksen potentiaali

Historia ja arkeologia: uhat
• Oman ajan historiattomuus, aikaperspektiivin lyhyys
• Suomalainen yhteiskunta ei osaa hyödyntää historiallista varantoa
• Kvartaalitalouden ja historiattomuuden vaikutus tiedepolitiikkaan ja rahoitukseen
• Sivistyksen merkityksen väheneminen
• Historiantutkimuksen rahoituksen herkkyys suhdanteille
• Historiantutkimuksen pirstaleisuus, mediaehtoinen tutkimus ja kontekstinhahmottamisen vaikeus
• Tutkijoiden oman alan yleissivistyksen ja kokonaisuuksien hallinnan heikkeneminen

* Historia ja arkeologia
* Humanistiset tieteet
* Tieteenalaraportti Historia ja arkeologia (pdf-tiedosto)

[Jyrki Ilva]

Historia-aineita koskeva raportti oli aivan mielenkiintoinen, vaikkei siinä mitään erityisen mullistavaa ollutkaan. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, miten historiantutkimus asemoidaan suhteessa digitaaliseen maailmaan: raportissa kyllä kiitellään lähdeaineistojen digitointia ja todetaan sen helpottavan tutkimuksen tekemistä, mutta historiantutkimus nähdään kuitenkin ainoastaan passiivisena vastaanottajana ilman omaa aktiivista roolia sen paremmin aineistojen tuotannossa kuin digitaalisen maailman mahdollisuuksien hahmottamisessa. Digitaaliset aineistot vain tulevat jostakin ulkopuolelta eli käytännössä koti- ja ulkomaisista kirjastoista/arkistoista/museoista.

Raportissa toki todetaan, että tutkijoiden tietotekninen osaaminen on vanhentunutta, ja ehdotetaan, että opiskelijoita ja tutkijoita pitäisi kouluttaa
digitaalisten aineistojen käytössä. Tästä on vaikea olla eri mieltä. Toisaalta digitaalisen aikakauden haasteet saattavat edellyttää suomalaiselta historiantutkimukselta laaja-alaisempaakin pohdintaa.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että raportissa esitelty nousevien alojen ja uusien suuntausten lista näyttää melko lailla samalta kuin miltä se olisi todennäköisesti näyttänyt 1990-luvullakin (OK, talvi- ja jatkosodan historiaa ei sentään mainittu); toisaalta esim. maailmalla paljon huomiota saavat digitaalinen historia ja digitaalisen aikakauden historia kaikkine ulottuvuuksineen loistavat ainoastaan poissaolollaan.

Minustakin muistitietotutkimus ja muistitietoaineistojen kerääminen on tärkeää ja siihen kannattaa satsata, mutta ei kyllä siksi, että kirjallisen aineiston tuottaminen (tekstissä on toki rajaus "useilla ihmisen toiminnan ja kanssakäymisen aloilla") olisi jotenkin vähentynyt tai vähenemässä. Päinvastoin, erilaisten tekstuaalisten aineistojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti muutaman viime vuosikymmenen aikana ja kasvaa todennäköisesti edelleen.

Saattaa olla, että perinteisten paperille kirjoitettujen kirjeiden määrä on vähentynyt jopa radikaalisti jo vuosikymmenien ajan, mutta asiakirja-aineistojen osalta tilanne ei ole ollenkaan näin selkeä, ja kun otetaan huomioon digitaaliset aineistot, kuva onkin jo aivan toisenlainen. Digitaalisen maailman puolella kun on kokonaan uusien ja outojen aineistotyyppien ohella tarjolla paljon sellaistakin aineistoa, joka ei poikkea sisällöltään historiantutkijoiden perinteisesti hyödyntämistä kirjeistä ja asiakirjoista. Aineiston säilymiseen ja pysyvään saatavuuteen liittyy toki edelleen paljon kysymysmerkkejä, mutta on joka tapauksessa huolestuttavaa, jos historiantutkimuksen käsitykset lähdeaineistoista ovat jääneet tyystin jumiin paperiaikakauden formaatteihin.

[Tapio Onnela]

Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, miten historiantutkimus asemoidaan suhteessa digitaaliseen maailmaan: raportissa kyllä kiitellään lähdeaineistojen digitointia ja todetaan sen helpottavan tutkimuksen tekemistä, mutta historiantutkimus nähdään kuitenkin ainoastaan passiivisena vastaanottajana ilman omaa aktiivista roolia sen paremmin aineistojen tuotannossa kuin digitaalisen maailman mahdollisuuksien hahmottamisessa. Digitaaliset aineistot vain tulevat jostakin ulkopuolelta eli käytännössä koti- ja ulkomaisista kirjastoista/arkistoista/museoista.
...
toisaalta esim. maailmalla paljon huomiota saavat digitaalinen historia ja digitaalisen aikakauden historia kaikkine ulottuvuuksineen loistavat ainoastaan poissaolollaan.

Samaa ihmettelin vähän itsekin. On kuitenkin päivän selvää, että menossa oleva digitaalinen kumous väkisinkin muuttaa (ja on jo muuttanut) paljon myös historian tutkimuksessa, opetuksessa ja julkaisemisessa.