Juri Derjabin: Suomen ja NL:n puheet ystävyydestä vain liturgiaa (HS)

[Mika Haikonen]

http://www.hs.fi/sunnuntai/Juri+Derjabi ... 1306275470

Helsingin Sanomat julkaisi mielenkiintoisen kirjoituksen, jossa Neuvostoliiton entinen Helsingin-suurlähettiläs Juri Derjabin tunnustaa haastattelussa omalta osaltaan jo Suomessa pitkään vallalla olleen käsityksen siitä, että kylmän sodan aikaiset puheet Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyydestä olivat vain saarnamaista liturgiaa vailla todellista pohjaa. Lopuksi Derjabin tuomitsee taannoiset kenraali Nikolai Makarovin lausunnot koskien Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä ja painottaa, ettei Venäjällä ole sananvaltaa Suomen asioihin.

Onko tällainen omantunnon "puhdistaminen" yleistymään päin vai onko kyseessä yksittäinen, mutta jokseenkin merkittävä puheenvuoro? Käsittääkseni venäläinen historiankirjoitus ei ole pitkään aikaan sisältänyt enää ns. valkoisia läikkiä, joita haluttaisiin peitellä.

Entisten neuvostovirkamiesten muistelmia on kaiketi ilmestynyt ja julkaistu, mutta onko niissä suoraan tunnustettu ja puhuttu totuudenmukaisesti esimerkiksi kotiryssäjärjestelmästä tai muusta vastaavasta poliittisesta teatterista?

[Tapio Onnela]

Kiinnostava haastattelu tosiaan.

Esim Suomen itsenäisyydestä Derjabin toteaa, että se oli NL:n etu, kun taas puolueettomutta ei olisi haluttu myöntää:

Suo­men it­se­näi­syys pal­ve­li par­hai­ten Neu­vos­to­lii­ton etu­ja. En­nem­min­kin hän oli Suo­men liik­ku­ma­ti­lan syö­jä. Neu­vos­to­liit­to ha­lu­si pi­tää Suo­men eri­kois­ta­pauk­se­na ja lä­hel­lä.

"Se oli yk­si han­ka­lis­ta ky­sy­myk­sis­täm­me suh­tees­sam­me Suo­meen. Em­me mi­ten­kään ha­lun­neet tun­nus­taa Suo­men puo­lueet­to­muut­ta, mi­nä mu­kaan luet­tu­na", hän sa­noo.

Nyt Der­ja­bin sa­noo, et­tä Neu­vos­to­liit­to tun­nus­ti käy­tän­nös­sä Suo­men puo­lueet­to­muu­den vuon­na 1975, kun Eu­roo­pan tur­val­li­suus- ja yh­teis­työ­ko­kous Etyk jär­jes­tet­tiin Hel­sin­gis­sä. Si­tä hän pi­tää pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­sen sit­keän työn an­sio­na. To­sin Ko­mis­sa­rov se­lit­ti vie­lä vuo­sia, mik­si Suo­mi ei ole puo­luee­ton.

"Kek­ko­nen on­nis­tui sii­nä, et­tä me aloim­me de fac­to tun­nus­taa puo­lueet­to­muut­ta muun muas­sa Ety­kin kaut­ta, vaik­ka to­si­asias­sa tun­nus­ta­mi­sen te­ki Gor­ba­tšov."

ja vuoden 1961 nootista:

Aiem­min Der­ja­bin on ar­vel­lut, et­tä Kek­ko­nen oli­si jo­pa saat­ta­nut ol­la ti­laa­mas­sa noot­tia var­mis­taak­seen vaa­lit. Nyt hän täs­men­tää.

"Noo­til­la oli usei­ta ta­voit­tei­ta. Pää­ta­voi­te, jon­ka me pit­kään kiis­tim­me, mut­ta niin se oli, oli jäl­leen ker­ran puut­tu­mi­nen [Suo­men] si­säi­siin asioi­hin. Pi­ti tur­va­ta Kek­ko­sen voit­to vuo­den 1962 vaa­leis­sa, ha­jot­taa Hon­ka-liit­to. Kek­ko­nen oli meil­le hy­vin tär­keä ja myös tie­si sen", Der­ja­bin sa­noo.

"Pu­hu­taan myös, et­tä Kek­ko­nen ti­la­si tä­män noo­tin. Luu­len, et­tä ei. Luu­len, et­tä idea syn­tyi 'toi­sel­la lin­jal­la', mut­ta Kek­ko­nen ei vas­tus­ta­nut vaan käyt­ti hy­väk­seen."

"El­lei Kek­ko­nen ol­lut suo­ra ti­laa­ja, niin hän oli täy­sin kär­ryil­lä, et­tä sel­lais­ta noot­tia val­mis­tel­laan, et­tä se tu­lee ja kos­ka se tu­lee. Sen hän tie­si var­mas­ti."
Oli noo­til­la myös ul­ko­po­liit­ti­sia ta­voit­tei­ta, hän li­sää.

Toi­sel­la lin­jal­la Der­ja­bin viit­taa Hel­sin­gin-lä­he­tys­tös­sä toi­mi­nei­siin tie­dus­te­lu­pal­ve­lu KGB:n mie­hiin, joil­la oli dip­lo­maa­tin pei­te­vir­ka. Heil­lä oli yh­teys Neu­vos­to­lii­ton kom­mu­nis­ti­puo­lueen kes­kus­ko­mi­teaan, jo­ka oli maan tär­kein toi­mi­ja. Dip­lo­maa­teil­la oli lin­ja vain ul­ko­mi­nis­te­riöön.

Tuo NL:n politiikan "toinen linja" Suomessa, eli KGB tulee myös kiinnostavalla tavalla esille Kekkosen jälkeisellä ajalla kun Kekkosen seuraajasta tulee puhetta:

Der­ja­bi­nin mu­kaan iso kiis­ta syn­tyi en­nen vuo­den 1982 pre­si­den­tin­vaa­le­ja, kun Kek­ko­nen oli eron­nut. Kes­kus­ta­puo­luees­sa eh­dol­le ha­lu­si­vat Ah­ti Kar­ja­lai­nen ja Jo­han­nes Vi­ro­lai­nen. So­siaa­li­de­mo­kraat­tien eh­dok­kaak­si oli nou­se­mas­sa pää­mi­nis­te­ri Koi­vis­to, jo­ka vaa­lit sit­ten voit­ti­kin.

"Mos­ko­va Vla­di­mi­ro­vin kaut­ta tu­ki Kar­ja­lais­ta. Mut­ta me teim­me kaik­kem­me, et­tei niin kä­vi­si. Me So­bo­le­vin kans­sa kir­joi­tim­me Mos­ko­vaan lä­he­tet­tyyn de­pes­siin [ra­port­tiin], et­tei Kar­ja­lai­nen ole enää mi­kään te­ki­jä, et­tä hä­nen ai­kan­sa on men­nyt, hän on heik­ko po­lii­tik­ko, ei hän­tä va­li­ta. Jo­pa Vi­ro­lai­nen oli­si pa­rem­pi.

[jsn]

Mos­ko­va Vla­di­mi­ro­vin kaut­ta tu­ki Kar­ja­lais­ta. Mut­ta me teim­me kaik­kem­me, et­tei niin kä­vi­si. Me So­bo­le­vin kans­sa kir­joi­tim­me Mos­ko­vaan lä­he­tet­tyyn de­pes­siin [ra­port­tiin], et­tei Kar­ja­lai­nen ole enää mi­kään te­ki­jä, et­tä hä­nen ai­kan­sa on men­nyt, hän on heik­ko po­lii­tik­ko, ei hän­tä va­li­ta. Jo­pa Vi­ro­lai­nen oli­si pa­rem­pi.

Tämä kuvaa hyvin, ettei käsitys Neuvostoliiton ja sen tiedustelun jonkinlaisesta kaikkitietävyydestä ja -voipaisuudesta välttämättä ole oikeaan osuva. Venäläisethän eivät ole tunteneet Suomen oloja edes autonomian aikana, jolloin tekivät omalta kannaltaan monia vakavia virheitä kuten lähettivät maahan Bobrikovin. Toinen asia tietenkin on, jos oman edun vastaisesti tehtyjä valintoja suosimalla haluttiin ajaa jotakin muuta intressiä. Karjalaisen valitseminen presidentiksi olisi kääntynyt Neuvostoliittoa vastaan.

Esim Suomen itsenäisyydestä Derjabin toteaa, että se oli NL:n etu, kun taas puolueettomutta ei olisi haluttu myöntää:

Ehkä oli nimenoman NL:n edun mukaista roikottaa Suomea löysässä hirressä, antamatta tilanteen selkiytyä.