Korean kriisin aiheuttama raaka-aineiden hintojen raju nousu 50-luvun alussa muutti oikein heilahduksella Suomen tuontimahdollisuuksia. Kun vuosi 1950 oli vaikuttanut aika ankealta, niin sitten valuuttatuloja alkoikin kertyä odottamattomasti, ja paljon.
Vuoden 1951 mittaan julkisessa sanassa alettiin jo reagoimaan, ja vaatimuksia tuonnin vapauttamisesta eri tavaroiden osalta alettiin esittää. Sanomalehdistöstä on kuitenkin jäänyt sellainen mielikuva, että kaupasta ja tuonnista päättäneet viranomaiset oivalsivat valuuttatulojen kasvun melko hitaasti. Kun sitten joku viranomainen tilanteen oivalsi, niin pikaisella toiminnalla ehdittiin tehdä tuontipäätöksiä, jotka eivät välttämättä edustaneet maan hallituksen tai koko virkakoneiston käsityksiä eri asioiden tarpeellisuudesta ja kiireellisyysjärjestyksestä.
Oliko se viranomaisten reagointi oikeasti hidasta?