
Katarina Mazetti kirjoitti ruotsalaisessa talousalan Icakurir-lehdessä
miten Ruotsin äärioikeistolaisen Sverigedemokrat puolueen edustajat olivat huolestuneet siitä, että vanhat ruotsalaiset perinteet ovat uhattuina, kun joku oli ehdotellut Lucian päivän viettoon uusia muotoja.
Mazetti halusi muistuttaa, että Lucian päivää vietetään Ruotsissa, kuten myös meillä Suomessa katolisen syrakusalaisen pyhimyksen kunniaksi laulamalla napolilaista kalastajalaulua.
Kolumnissaan Mazetti toi esille myös muutamia muita sysiruotsalaisia tapoja ja muotoja, jotka ovat itse asiassa lainatavaraa kuten vaikkapa ruotsalainen kansanmusiikki, jota nationalistiset ruotsidemokraatit haluaisivat myös pitää ”puhtaina monikulttuurisuudesta”. Näiltä kulttuuripuhtauden ylläpitäjiltä oli vain sattunut unohtumaan, että esimerkiksi ”ruotsalaisena kansanmusiikkina" pidetyt polska, sottiisi ja valssi ovat kaikki tuontitavaraa. Kuten myös rock, blues tai jazz. Pitäisikö niistäkin luopua niiden ”monikulttuurisuuden” vuoksi hän ihmettelee. Jäljelle jäisi jotakuinkin vain lehmien kutsuhuudot, jos kaikki muualta tulleet vaikutteet siivottaisiin pois.
Kaikki Manzettin esimerkit sopivat ihan suoraan Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin.
Jos näiden "monikulttuurisuuskriitikoiden" mielestä kansat ja kulttuurit eivät saisi sekoittua mitä meille jäisi jäljelle?
* Katarina Mazetti: Svårt att finna en riktig ”svensk” (Icakuriren 2.1.2013)
* Asiasta kirjoitti myös Markkinointi ja mainonta otsikolla:
Ruotsissa syntyi oma Umayya-konflikti