Siirtoväen pika-asutuslaki 1940 ja maanhankintalaki 1945

[jsn]

Nykyinen **kotouttaminen-käsite** sopii varsin huonosti karjalaisenkin siirtoväen, rintamamiesten, sotaleskien- ja orpojen maanhankintalain mukaiseen asutustoimintaan.

Itse tarkoitin tällä lähinnä asutuslain ajatusmallin pitkää kestoa, en enää realistisena 1900-luvun lopun vaihtoehtona.

Mutta oman aikansa kotouttamisesta kyllä tuolloin sodan jälkeen oli kyse. Minusta se yhteiskunnan nopea rauhoittaminen oli ykkösasia, ja siinä onnistuttiin. Se ei tullut ilmaiseksi. Taloudelliset seikat olivat tässä sivuroolissa. Ja kun rauhoittaminen oli pääasia, myös kieliasia oli sille alisteinen. Se oli pelkkä sivuseikka isossa kuviossa, jossa oli pelissä paljon enemmän kuin muutaman kunnan kielisuhteet. Varmasti paikallisesti tutkimalla asiasta löytyisi paljon mielenkiintoista siitä, miten maa-alueet valikoituivat ja mikä oli niiden vaikutus maatalouselinkeinon jatkokehityksen kannalta.

Kuten Palomäen väitöskirjasta käy ilmi, kaupunkialueidenkin asuttamisella oli iso merkitys, jolla suomalaiset saatiin ihannoimaan maalaista elämäntapaa myös kaupungissa asuessa. Nämä arvot vaikuttavat yhä edelleen tänäkin päivänä. Tätä perua mm. pääkaupunkiseudun asutusrakenne on kehittynyt niin hajanaiseksi kuin on.

Suuri osa asutustiloista tyhjeni jo vuosikymmen lain säätämisen jälkeen, kun väki alkoi muuttaa kaupunkeihin. Maanhankintalaki palveli lyhytaikaista tarvetta. Se on yksi 1900-luvun Suomen historian suuria kysymyksiä; millainen yhteiskunta meillä olisi jos olisi toimittu toisin.

[Vetehinen]

Vielä kielipykälästä http://mts.fgi.fi/paivat/2005/04_virtanen_pekka_v.pdf "Kielipykälä tulkittiin usein ruotsinkielisten maanomistajien vapauttamiseksi Maanhankintalain rasituksista." "MHL:n 53 § :ssä säädettiin että luovutusvelvollisuuden voi korvata raivaamalla tai raivauttamalla Maatalousministeriön osoittamasta paikasta 1,5-kertaisen alueen."

Käsittääkseni suomalaisilla oli oikeus raivata tai raivauttaa luovutusvelvollisuuden korvaukseksi maata, mutta ehdot taisivat olla vaikeammat kuin suomenruotsalaisilla.

[Vetehinen]

Otetaanpa vertaus: jos vaikkapa Tornionlaaksoon muuttaisi tuhansia ruotsinkielisiä, eikö se saattaisi olla haitallista suomen tai meänkielen säilymiselle?

Kysymyksesi on väärässä ketjussa Klaus.

Svensk Vakt kirjoitti jo talvisodan jälkeen karjalaisten asuttamista vastaan. Sen mukaan "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina"

Olen pohtinut syytä miksi lehti takavarikoitiin? Koettiinko se liian loukkaavaksi karjalaisia kohtaan? Haluttiinko karjalaisten asutus käsitellä himmeämmässä valossa?

Oli syy takavarikointiin mikä tahansa, mutta Svensk Vakt käsittääkseni sai sen mitä vaati.

[V Palvo]

Vielä kielipykälästä http://mts.fgi.fi/paivat/2005/04_virtanen_pekka_v.pdf "Kielipykälä tulkittiin usein ruotsinkielisten maanomistajien vapauttamiseksi Maanhankintalain rasituksista." "MHL:n 53 § :ssä säädettiin että luovutusvelvollisuuden voi korvata raivaamalla tai raivauttamalla Maatalousministeriön osoittamasta paikasta 1,5-kertaisen alueen."

Käsittääkseni suomalaisilla oli oikeus raivata tai raivauttaa luovutusvelvollisuuden korvaukseksi maata, mutta ehdot taisivat olla vaikeammat kuin suomenruotsalaisilla.

Eiköhän MHL:n 53§:n mukainen korvausvelvollisuus raivata 1,5-kertaisesti maata Maataloushallituksen ( = valtion maalta siirtoväelle luovutettavaksi ) koskenut yhtälailla kaikkia.
J.K.Paasikiven kannanottojen taustalla 1945 pula- aikana lienee ollut saada raivatuksi viljelysmaata Karjalan menetetyn peltopinta-alan verran 275 000 ha ja
n. 150 000 ha raivattiinkin.
Ja
mm. rintamamiehet halusivat useinkin MHL:n mukaisesti asutuskeskuksista tontin,
joka sekin oli usein niin suuri että sillä saattoi viljelläkin. Rintamamiestalon rintamamies joutui tietystikin rakentamaan itse.
Joissain tiedoissa "ruotsalaisraivauksia" kirjoitetaan tehdyn koko maassa lähes 5000 hehtaaria, jolloin reaaliluovutusala olisi ollut noin 3500 hehtaaria ja tuolle
peltoalalle olisi siten voinut muodostaa noin 300 keskisuurta viljelystilaa.
Mutta
kyse oli siitä, ettei suomenruotsalaisia maanomistajia suinkaan vapautettu maanhankintalain rasituksista,
tuo rasitus suoritettiin 1,5 -kertaisena tavallisesti maksamalle työn suorittaneelle raivausyhtiölle.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Joissain tiedoissa "ruotsalaisraivauksia" kirjoitetaan tehdyn koko maassa lähes 5000 hehtaaria, jolloin reaaliluovutusala olisi ollut noin 3500 hehtaaria ja tuolle
peltoalalle olisi siten voinut muodostaa noin 300 keskisuurta viljelystilaa.

300 tilaa tuntuu pieneltä määrältä. Paljonkohan se on suhteessa kaikkiin tiloihin?

Luin jostain, että suomalaiset raivasivat 3000 hehtaaria ja syy pieneen määrään oli, että oli vaikea saada lupa. Oliko suomenruotsalaisten helpompi saada lupa? He raivasivat suhteellisesti paljon enemmän, mutta ala oli kai kuitenkin hyvin pieni.

[Niitä sun näitä]

Svensk Vakt kirjoitti jo talvisodan jälkeen karjalaisten asuttamista vastaan. Sen mukaan "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina"

Olen pohtinut syytä miksi lehti takavarikoitiin? Koettiinko se liian loukkaavaksi karjalaisia kohtaan? Haluttiinko karjalaisten asutus käsitellä himmeämmässä valossa?

Oli syy takavarikointiin mikä tahansa, mutta Svensk Vakt käsittääkseni sai sen mitä vaati.

Kyse oli mitä todennäköisimmin Maan Turva -nimisen sensuurijärjestön toimenpiteestä. Se vaali myös ns. kielirauhaa ja kiihotuskirjoitukset estettiin. Svenks Vakt -suomennoskin tuhottiin.

Sensuurista ja Maan turvavasta Sediksen juttu:

Lehdistösensuuri talvisodassa

http://sedis.blogspot.fi/2004/12/lehdis ... dassa.html

Artikkeli julkaistu Talvisodan pikkujättiläisessä (WSOY, 1999. Saatavilla myös viroksi.)

Moskovan rauhan jälkeen sensuuria tarvittiin myös siksi, että sillä oli vaikutusta hallituksen liikkumavapauteen. Sensuurin avulla toteutetun mieliala- ja mielipidevaikuttamisen lisäksi päämajan aprillipäivän sensuuripäätös, jossa kiellettiin hallituksen ja viranomaisten arvostelu, merkitsi ennen kaikkea sitä, että vuorokausi kieltopäivän jälkeen syntyneelle Risto Rytin uudelle hallitukselle yritettiin järjestää mahdollisimman vapaat kädet sekä ulkopoliittiseen että sisäpoliittiseen toimintaan. Mielipiteitä myös muokattiin ja kontrolloitiin salaisesti (Maan Turva, elokuusta lähtien SAT eli Suomen Aseveljien Työjärjestö).

---

Samainen Maan Turva "hoiti" myöskin Summan murtumisen "Suomen ruotsalaisten karkaamisepäilyt"...

Sivulla 120 on "Rinta rinnan" Antti Juutilaisen kirjoittama johdanto ja siinä kerrotaan mm. näin:

"Sotatoimien päätyttyä Maan Turva -järjestön eräs ensimmäisiä tehtäviä oli käydä käsiksi Lähteen lohkon sisäänmurtoa koskevaan huhuun. Se oli nostamassa pintaan ja repimässä rikki sotakuukausina vallinneen kielirauhan."

"Maan Turvan ulkoasuiltaan vaatimattomien raporttien kohtalo on ollut kova. Oikeaoppisesti moni rintamaupseeri hävitti saamansa raportit ja säilyneet kappaleet ovat vuosien mittaan supistuneet kotikirjastoista. Hannulan laatiman 11 -sivuisen selostuksen kohtalo on ollut vieläkin kovempi. Selittämättömistä syistä raportti on kadonnut sekä Sota-arkistosta että Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastosta. Onneksi julkaisu on säilynyt Helsingin yliopiston kirjastossa."

J. O.Hannula: Summan läpimurto. Selostus N:o 21 Maan turva, Selostus N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.

Sivu 125: Maan turva N:o C 35. Helsinki, 23.5.1940.

Vain suullisessa valistustyössä käytettäväksi, ei sivullisten nähtäväksi. Julkaiseminen kielletty.

Selostus N:o 21

"Summan läpimurto"

"Useimmille asiamiehillemme lienee tunnettua, että liikkeellä on ollut itsepintaisia huhuja, joiden mukaan Summan rintamamurto olisi ollut määrättyjen joukko-osastojen syytä. Kun taistelu tätä väärää ja vahingollista huhua vastaan on ollut erittäin vaikeaa, on Maan Turva ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen sen kumotuksi niin asiantuntevalta taholta kuin mahdollista. Maan Turvan on onnistunut saada eräs etevimmistä sotahistoriallisista asiantuntijoistamme, everstiluutnantti J. O. Hannula, laatimaan läpimurrosta ja sen syistä tutkimus, joka on painettu tähän. Tehostamme sitä, ettei tätä tutkimusta ole annettava ulkopuolisten nähtäväksi."

Tutkimus löytyy tästä teoksesta: Sotahistoriallinen aikakausikirja 15/1996: "Summan läpimurto" s. 121-134

Lisäyksenä tuohon J. O. Hannulan selvitykseen on otettava Kannaksella kyseisellä paikalla toimineen komentajan näkemys (1949) samasta asiasta. Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) Mannerheim -linjan menetyksen syistä hyvin kuvaavan kommentin sivulla 198 Summan murtumisen tapahtumia käsitellessään.

Päivä on 11.2.1940 ja juttu kuuluu näin:

"Niinkuin omista muistiinpanoistani käy selville, en itse saanut päivän mittaan tietää paljonkaan enemmän kuin että Lähteen kaistalla oli etulinja suurimmaksi osaksi menetetty ja sisäänmurto saatu pysäytetyksi vasta tukilinjaan. Kun se, mitä siellä silloin tapahtui, joutui olemaan lähimpänä syynä siihen, että Mannerheimlinjasta luovuttiin koko matkalla merestä Muolaanjärveen -, se kivi, joka pani koko maanvieremän liikkeelle -,

[jsn]

En tiedä sitten olisiko ollut kokonaisedun kannalta enää kovinkaan hyödyllistä rangaista sodan jälkeen maan koko ruotsinkielistä väestöä Lähteen lohkon luovuttamisesta Summassa ja määrätä näille tiukempi maanluovutusvelvoite kun tapahtumista ei ollut eikä taida olla vieläkään täysin täsmällistä tietoa olemassa.

Se kai meni niin että lohkon puolustajat olivat kuluneet täysin loppuun ja joukot oli kriittisellä hetkellä pakko vaihtaa. Ilmeisesti tilalle tullut JR 13 ei ollut taistelukyvyltään samaa luokkaa kuin väsynyt ja harventunut edeltäjänsä. Toisaalta venäläiset valmistelivat lohkolla isoa hyökkäystä joten sama olisi voinut käydä mille tahansa kokemattomammalle joukolle, sillä sellaisesta nähtävästi oli kyse? Tähän ehkä sotahistorian tuntijat osaavat paremmin vastata.

Ei ainakaan tainnut ruotsinkielisten salaliitto luovuttaa maata idässä jotta saisivat pitää omansa muualla maassa?

[Vetehinen]

Svensk Vakt kirjoitti jo talvisodan jälkeen karjalaisten asuttamista vastaan. Sen mukaan "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina"

Olen pohtinut syytä miksi lehti takavarikoitiin? Koettiinko se liian loukkaavaksi karjalaisia kohtaan? Haluttiinko karjalaisten asutus käsitellä himmeämmässä valossa?

Oli syy takavarikointiin mikä tahansa, mutta Svensk Vakt käsittääkseni sai sen mitä vaati.

Kyse oli mitä todennäköisimmin Maan Turva -nimisen sensuurijärjestön toimenpiteestä. Se vaali myös ns. kielirauhaa ja kiihotuskirjoitukset estettiin. Svenks Vakt -suomennoskin tuhottiin.

Kiihotuksena lehteä voi ainakin pitää. Tässä on pätkä lehdessä olleesta tekstistä (lähde ITÄMAASTA ITSENÄISYYTEEN — SUOMALAISUUDEN JA RUOTSALAISUUDEN VAIKEA SUHDE):


”Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa! (...) He ovat meille muukalaisia, emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. — Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen heidän tekemättä puolestaan mitäkään hyötyä.”

Kirjoituksessa on sama ruotsalaisen maan teema, joka ilmestyi jatkosodan jälkeen Folktingetin lausuntoon.

Jos jättää kiihotuksen huomiotta ja keskittyy vain lopputulokseen, niin Svensk Vakt ja Folktinget saavuttivat tavoitteensa eikä karjalaisia asutettu ruotsalaisten omalle heimolleen kuuluvana pitämälleen maalle.

Vielä 2007 Anders Siren kirjoitti vastaavan (heimon oma maa) kiihotuskirjoituksen Huvudstadbladetiin. Jo 1920-luvulla oli kiihotusta olla myymättä maata suomalaisille.

Sukupolvesta toiseen tuskin on sattumaa vaan täytyy perustua ideologiaan, joka siirtyy (siirretään) isältä pojalle.

[Vetehinen]

En tiedä sitten olisiko ollut kokonaisedun kannalta enää kovinkaan hyödyllistä rangaista sodan jälkeen maan koko ruotsinkielistä väestöä Lähteen lohkon luovuttamisesta Summassa ja määrätä näille tiukempi maanluovutusvelvoite

Entä jos kieltäydytään hyväksymästä ideologiaa ruotsalaiselle heimolle varattu maasta?

[V Palvo]

Entä jos kieltäydytään hyväksymästä ideologiaa ruotsalaiselle heimolle varattu maasta?

Näytät Vetehinen olevan samalla kannalla kuin SKDL - SKP, sen mielestä Maanhankintalainkin mukaisesti jaettuja maita olisi vielä 28.6 - 1.7.1949 ohjelman
mukaan tullut pakolla kansallistaa. Maanhankintalaista 1949-puolueohjelmassa todetaan sinänsä vain se, ettei puolueella aikanaan ollut mahdollisuutta vaikuttaa
( estää ) MHLain säätämistä ja rintamamiestiloja ja rintamaveteraanien niille rakentamia rintamamiestalojakaan ei mainita.
Ruotsinkielisiä
alueita ei niitäkään erikseen mainita, vaikkakin niilläkin oli jo toteutettu MHL:n mukaisesti osana suomenruotsalaista asutustoimintaa ja veteraanit olivat rakentaneet rintamamiestalojakin "suomenruotsalaisesti."
SKDL:n
1949 puolueohjelmassa mainitaan ne "10 perhettä", suurpääoma ja suurkapitalismi.
Skp - skdl:n 1949
puolueohjelman mukaan oli kansallistettava mm. ulkomaankauppakin ( länteen ) ja
suunnattava kauppa **kriisittömän** talouden maihin.
Maat
olisi tullut pakkolunastaa mm. "herraskartanoilta, suurilta harrasteviljelijöiltä, seurakunnilta, tilakeinottelijoilta jne." Mutta tietysti "toissijaisesti valtion ja kuntien maat."
"Kääpiöviljelmille olisi tullut perustaa koneasemia ja koneyhtymiä ja valtion toimesta olisi tullut ( 1949-ohj. mukaan ) toimeenpanna
´maatalouden järkiperäistäminen´". ( = sosialisointi, kolhoosit jne. )
Et
kai Vetehinen ole edesmenneen "kolhoosi- ideologian" kannattaja?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Entä jos kieltäydytään hyväksymästä ideologiaa ruotsalaiselle heimolle varattu maasta?

Matti Lackman, Taistelu talonpojasta - SKP:n suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918 - 1939, Kust.Oy Pohjoinen Oulu, 1985:
Kominternin
ohjeistama SKP ei näytä 1920- ... 1930- luvuillakaan erotelleen suomalaisia ja suomenruotsalaisia. s. 52.: G.Zinovjevin aikana Kominternin toiminnassa erottui jakso, jota amerikkalainen Jackson on sattuvasti kuvannut Kominternin
´talonpoikaisvaiheeksi´, se rajoittui selvimmin vuosiin 1924 - 1926."
"Kominternin
johto ilmaisi kiinnostuksensa agraaripuolueiden kansainvälistä yhteenliittymää,
Vihreää Internationaalia kohtaan ja perusti oman Vihreän Internationaalin heikon kilpailijan Talonpoikaisinternationaalin eli Krestinternin.
s.90-91.:
"Kominternin TpK:n politsihteeristö otti v. 1930 heinäkuussa kantaa SKP:n tilanteeseen.....maaseutuproletariaattia piti auttaa käymään kamppailua erityisvaatimustensa puolesta: ´Mitä laajemmille talonpoikaisjoukoille oli perinpohjin paljastettava Suomen fasistisen suurporvariston sota - aikeet, NL:a vastaan valmistettavaa hyökkäystä vastaan."
Mutta
"Perinpohjaisesta tilanteen ruotimisesta ja analysoinnista huolimatta kiilan lyöminen *kulakkien* ja köyhän talonpoikaiston väliin ei onnistunut ja Kominternin oli ravisteltava uudelleen saamatonta SKP:tä."
"SKP:n
johto yritti kyllä noudattaa Kominternin ohjeita, puolueen päälehti Proletaari vaati 4.1931 Kasvot maakylään päin-artikkelissa....Stalinia lainaten lehti muistutti liittolaisten merkitystä valtaan pyrkiville kommunisteille."
Yrjö Leino
taisi jo tuolloin olla SKP:n maatalousasiantuntija Suomessa, mutta piileskeltyään 1939 - 1944 sodan ajan ´maan alla´ hänestä tulikin Valvontakomission avulla sisäministeri.

SKP:llä näyttää olleen "maatalousideologiastaan" Suomessa käytännön kokemuksia jo 1920-luv. ja 1930-luvulla kommunistilakien jälkeen maanalaisena toimijana.
Mutta
Valvontakomissio ei ilmeisesti puuttunutkaan Maanhankintalain säätämiseen?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Minusta se yhteiskunnan nopea rauhoittaminen oli ykkösasia, ja siinä onnistuttiin. Se ei tullut ilmaiseksi. Taloudelliset seikat olivat tässä sivuroolissa. Ja kun rauhoittaminen oli pääasia, myös kieliasia oli sille alisteinen.


Suuri osa asutustiloista tyhjeni jo vuosikymmen lain säätämisen jälkeen, kun väki alkoi muuttaa kaupunkeihin. Maanhankintalaki palveli lyhytaikaista tarvetta.

Puoli miljoonaa juuretonta ja työtöntä olisi oletettavastikin saanut aikaiseksi otollisen maaperän äärivasemmistolaiselle ideologialle ja sillä olisi myöhemmin ollut suuri merkitys?
Maanhankintalaki näyttää tosiaan palvelleen vain sotakorvausajan tarvetta ja taloudelliset tekijät olivat sivuseikka.
Sotakorvaustenkin sanottiin "teollistaneen Suomen" ja olleen suorastaan hyödyllisiä,
mutta voidaankohan taloudellisilla laskelmilla osoittaa tuo hyödyllisyys muille kuin NL:lle?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Entä jos kieltäydytään hyväksymästä ideologiaa ruotsalaiselle heimolle varattu maasta?

Näytät Vetehinen olevan samalla kannalla kuin SKDL - SKP, sen mielestä Maanhankintalainkin mukaisesti jaettuja maita olisi vielä 28.6 - 1.7.1949 ohjelman
mukaan tullut pakolla kansallistaa.

Erikoinen ajatusrakennelma sinulla. Ovatko suomalaisten maat kolhooseja, kun niillä mailla piti jakaa maata karjalaisille?

[Klaus Lindgren]

Svensk Vakt kirjoitti jo talvisodan jälkeen karjalaisten asuttamista vastaan. Sen mukaan "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina"

No siinähän se tulee aika selvästi se pelon syy, etenkin tuon lauseen lopussa: "... ja kaikki tämä heidän suomalaistamisliittojensa johdon alaisina". Ensinnäkin on toki todettava, että näköjään maanomistajat ylipäätään vastustivat kovasti maidensa luovuttamista, kuka milläkin perusteilla. Kuten tuosta edellä olleesta Jutikkalan kirjoittamasta tekstistä näkyy, suurmaanomistajat löysivät oman perusteensa kartanokulttuurin puolustamisesta, jotkut muut taas jostain muusta. Vaan sitten tuossa sanotaan aika selvästi, että suomenkielisiä on muuttanut ruotsinkielisille alueille ja tahti sen kun jatkuu – niin kuin se jatkuikin. Ja toisekseen nyt näytti siltä, että samat tahot, jotka olivat ennen sotaa vastustaneet suu vaahdossa kaikkea "ruotsalaista", olivat ajamassa tuhansien suomenkielisten asuttamista ruotsinkielisille alueille. Kun muistaa, että suomen kieli oli silloinkin valtaenemmistön kieli ja siten hyvin dominoivassa asemassa koko maassa, on tuo kielivähemmistön pelko aika ymmärrettävää.

Mitä taas kiihkoiluun tulee, niin kappas vain, myös ruotsinkielisten keskuudessa on esiintynyt kiihkoilijoita. Entäs sitten? Suomenkielisten keskuudessa sitä kiihkoilua oli 1920- ja 1930- luvulla paljon, todella paljon enemmän, eikä kukaan silti väitä, että Kokoomus ja Keskusta olisivat edelleen kielikiihkoilijoiden käsissä. Joten anti olla sen ensimmäisen kiven heittämisen kanssa.

[jsn]

Maanhankintalaissa oli kyse suomalaisen yhteiskunnan yhteen peruspilariin, vapaaseen omistusoikeuteen puuttumisesta, mikä oli vakava asia, varsinkin kun tuolloin oli vahvoja poliittisia voimia jotka halusivat käynnistää tästä laajemman yhteiskunnallisen muutoksen. Niiden tahojen hallituksessa ja eduskunnassa, jotka halusivat tätä padota, kannatti pitää kieli keskellä suuta ja saada kaikki voimat yksimielisinä taakseen. Siksi nopea ja mahdollisimman kitkaton toteutus vaati kompromissia. Siitä, että juurettomien iso joukko piti kotouttaa mahdollisimman pian uusille sijoilleen, oli myös ei-sosialistisella puolella lopulta varsin laaja yksimielisyys.