Siirtoväen pika-asutuslaki 1940 ja maanhankintalaki 1945

[Vetehinen]

Joissain tiedoissa "ruotsalaisraivauksia" kirjoitetaan tehdyn koko maassa lähes 5000 hehtaaria, jolloin reaaliluovutusala olisi ollut noin 3500 hehtaaria ja tuolle
peltoalalle olisi siten voinut muodostaa noin 300 keskisuurta viljelystilaa.

300 tilaa tuntuu pieneltä määrältä. Paljonkohan se on suhteessa kaikkiin tiloihin?

Itämaasta itsenäisyyteen kirjassa mainitaan ruotsalaisraivauksen määräksi 1600 ha.

160-300 keskisuurta viljelystilaa vastannee noin 1000 ihmistä, joista useimmat lapsia. Suomenruotsalaisia oli ehkä noin 200 000 henkeä.

Minusta määrät ovat todella pieniä. Maahanmuutto on paljon vilkkaampaa.

[Vetehinen]

Mitä taas kiihkoiluun tulee, niin kappas vain, myös ruotsinkielisten keskuudessa on esiintynyt kiihkoilijoita. Entäs sitten?

Svensk Vakt ja Folktinget saivat tavoitteensa aikaiseksi. Kiihkoilu oli heille hyvin kannattavaa.

Olen ilmeisesti vähemmistönä tässä keskusteluketjussa. Tuntuu että Veikko, jsn ja moderaattori Klaus iloitsette siitä, että Svensk Vakt ja Folktinget pääsivät tavoitteeseensa. Onko näin?

[V Palvo]

Itämaasta itsenäisyyteen kirjassa mainitaan

Jos ja kun Suomalaisuuden liitto
ei nykyisin saa aikaiseksi kuin Itämaasta itsenäisyyteen- tekeleitä, niin voisihan sanoa olevansa tyytyväinen siihen,
että mm. Folktinget ja Karjalan Liitto pääsivät Maanhankintalain osalta tavoitteisiinsa.

Mutta mitkä ovat Suomalaisuuden liiton tavoitteet nyt 2013

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Yllättävää että Karjalan Liitto olisi ollut Folktingetin (jolloin myös Svensk Vaktin) kanssa samaa mieltä. Onko samanmielisyydestä jotain tietoa?

Karjalan Liiton sivulla on näin:

Asuttamista hankaloitti niin sanottu ruotsalaispykälä, jonka mukaan suomenruotsalaisilta alueilta ei saanut lunastaa maata siirtolaistiloja varten. Tämä vaikeutti varsinkin uusien kalastustilojen luomista. Näin siirtokarjalaisista kalastajista tuli eräs eniten vääryyttä kärsinyt osa evakoista.

Karjalaisia pakolaisia oli 430 000 henkeä. Ruotsalaisraivauksia tehtiin noin 1000:lle hengelle suomalaisalueilla suomenruotsalaisten maksaessa raivauksen, joka vastaa 0,2 % karjalaisten pakolaisten määrästä. Luvut eivät ole tarkkoja, mutta luultavasti suuruusluokat pitävät paikkansa.

[jsn]

Svensk Vakt ja Folktinget saivat tavoitteensa aikaiseksi. Kiihkoilu oli heille hyvin kannattavaa.

Tuntuu että Veikko, jsn ja moderaattori Klaus iloitsette siitä, että Svensk Vakt ja Folktinget pääsivät tavoitteeseensa. Onko näin?

ilmeisesti ylinnä mainittu on sinulta jonkinlainen puolustuspuhe kielikiihkoilun kannattavuuden puolesta. Omalta osaltani olen sanonut aiemmin että olen täysin samaa mieltä siinä, että kieliasia ei olisi saanut vaikuttaa pika-asutus- ja maanhankintalakiin siten kuin teki, mutta että samalla ymmärrän hyvin silloisen poliittisen tilanteen realiteetit. Huomaan selvästi, että et halua noteerata tätä puolta asiasta. Mitähän tästä oikeastaan pitäisi ajatella.

[Vetehinen]

Svensk Vaktin ja Folktingetin kielikiihkoili kannatti niille, koska ne saivat kiihkoilemalla sen minkä halusivat. Ruotsalaisen kansanpuolueen kantoja tässä ei olla vielä käyty läpi, mutta ne lienevät aivan samat kuin Svensk Vaktilla ja Folktingetillä. Samasta piiristä kun on kysymys.

Poliittinen realiteetti oli, että nuo yllä olevat tahot painostivat ja esittivät vaatimuksiaan. Uhkiakin on saatettu maalailla ellei vaatimuksiin suostuta. On ilman muuta selvää, että Svensk Vaktin ja Folktingetin haluaman päätöksen tekeminen on selitettävä jotenkin kansalaisille.

Samaan aikaan Euroopassa miljoonat ihmiset asutettiin uudelleen. Puola siirrettiin kartalla noin 200 km länteen päin. Poliittinen kansainvälinen realiteetti oli valtavat väestöjen muutot.

[V Palvo]

Yllättävää että Karjalan Liitto olisi ollut Folktingetin (jolloin myös Svensk Vaktin) kanssa samaa mieltä. Onko samanmielisyydestä jotain tietoa?

Tietystikin tietoja on eniten erimielisyyksistä ja kitkasta erilaisten etujärjestöjen välillä maanhankintalakia säädettäessä ja lakia toteutettaessa, mm. MTK:n sisälläkin - osa erosi ja perusti oman eturyhmänsä. Olisi ollut erityisen yllättävää, ellei maanluovutusasioissa olisi ollut mielipide-eroja. Poliittisella-, etujärjestö- ja yksilötasolla.
Mutta maanhankintalaki saatiin säädetyksi ja toteuttaminen alkoi samoihin aikoihin toisen maailmansodan päättyessä Euroopassa.
Ja
äärivasemmisto haikaili kollektivisointia.
Kollektivisointi
toteutuikin mm. Unkarissa, Tsekkoslovakiassa ja Puolassa, mutta http://www.fichl.org Länsi- Euroopassa ei näyttäisi olleen maareformeja?

Veikko Palvo

[jsn]

Puola siirrettiin kartalla noin 200 km länteen päin.

Mikä tai kuka mahtoi olla joka sen näin siirsi. Vai siirtyikö kukaties ihan noin vain itsestään? Olisiko voinut olla sama tuulenpuuska joka heitti ne evakotkin yhtäkkiä muun Suomen asutettavaksi. Mutta eihän tällä tietenkään ollut mitään vaikutusta Suomen asioihin noin muutenkaan, kunhan vain suomenruotsalaiset uhittelivat.

[Vetehinen]

Yllättävää että Karjalan Liitto olisi ollut Folktingetin (jolloin myös Svensk Vaktin) kanssa samaa mieltä. Onko samanmielisyydestä jotain tietoa?

Tietystikin tietoja on eniten erimielisyyksistä ja kitkasta erilaisten etujärjestöjen välillä maanhankintalakia säädettäessä ja lakia toteutettaessa

Onko tietoa ruotsalaispykälään suhtautumisesta?

[Vetehinen]

Puola siirrettiin kartalla noin 200 km länteen päin.

Mikä tai kuka mahtoi olla joka sen näin siirsi. Vai siirtyikö kukaties ihan noin vain itsestään? Olisiko voinut olla sama tuulenpuuska joka heitti ne evakotkin yhtäkkiä muun Suomen asutettavaksi. Mutta eihän tällä tietenkään ollut mitään vaikutusta Suomen asioihin noin muutenkaan, kunhan vain suomenruotsalaiset uhittelivat.

En ymmärrä mitä on mielessäsi kytkiessäsi Stalinin ja suomenruotsalaiset.

[jsn]

En ymmärrä mitä on mielessäsi kytkiessäsi Stalinin ja suomenruotsalaiset.

Suomenruotsalaisia tarvittiin sisäpoliittisen sovun aikaansaamiseen jotta Stalin ei voisi käyttää hyväkseen mahdollisesti syntyvää ristiriitatilannetta. Hän ei sitten lopulta näin tehnyt, mutta tätä eivät maan poliittinen johto ja useat poliittiset ryhmät tuolloin tietenkään tienneet. Konfliktit porvarillisessa leirissä haluttiin minimoida koska maan tulevaisuus näytti erittäin epävarmalta; Nl painosti sotakorvauksilla ym. asioilla todella kovaa. Painostusta osattiin pelätä lähes asiassa kuin asiassa. Tarvittiin kompromisseja. Jos et tätä tiedä tai tajua, menetät koko jutusta jotakin todella olennaista. Mutta en silti ole erityisen yllättynyt, jos näin käy.

[Vetehinen]

Tarvittiin kompromisseja. Jos et tätä tiedä tai tajua, menetät koko jutusta jotakin todella olennaista. Mutta en silti ole erityisen yllättynyt, jos näin käy.

Millainen kompromissi oli?

En tunne tuollaista mistä kirjoitat. Onko sitä tukevia lähdeviitteitä?

[Niitä sun näitä]

Ilmeisesti tilalle tullut JR 13 ei ollut taistelukyvyltään samaa luokkaa kuin väsynyt ja harventunut edeltäjänsä.

Sinulla on valitettavasti mennyt joukko-osastot hieman sekaisin.

Agricolan kirja-arvostelusta, Hurrit pettivät?, pieni pätkä lainausta jutun aluksi:

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... php?id=106

29.7.1998 Timo Toivonen <ttoivone@ra.abo.f> Professori, Sosiologia, Turun yliopisto
Juutilainen, Antti: Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944. WSOY, 1997. 250 sivua.


Tuolta kirja-arvostelusta lainattu pätkä menee näin:

"Voi olla, että näkökulmani on vino, mutta ne lauteilla puhuneet ukot kuuluivat turkulaiseen Jalkaväkirykmentti 13:en. Heidät määrättiin Talvisodassa Summassa, Lähteen lohkolla paikkaamaan ratkaisevaa läpimurtoa, joka oli tullut ruotsinkielisen pataljoonan osaksi. Ja juuri tästä puhuttiin."

Talvisodan JR 13 oli koottu Turun seudulta kun taas Jatkosodan JR 13 oli koottu Vaasan seudulta. Talvi- ja Jatkosodan yhtymät eivät ole numeroinniltaan samoja, joten ne on visusti pidettävä erillään toisistaan. Lisäksi Talvisodassa muutettiin divisioonien numerointia kesken sodan, ainakin Kannaksella, kuulemma hämäysmielessä.

Kapteeni Arthur Wiking Lindmanin komentama II/JR9 oli koottu JR 9:n tavoin Vaasan rannikkoseutujen ruotsinkielisistä... joten Jatkosodan JR 13:ssa taisi olla samoja miehiä kuin tuossa Summassa SuRullisen maineen saavuttaneessa II/JR9:ssa.

Wolf H. Halsti kirjoitti kolmiosaisen teossarjan Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3.

Halstin kirjassa Talvisota (osa 1), kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.

Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma.

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa (I/JR 8). Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta.

Erik (Eki) Oksasen Summan miehet

Summan taisteluista kentien perinpohjaisin kirja on ”Summan miehet”. Kirjayhtymä Helsinki 1984.
Kirjan on toimittanut Pekka-Juhani Kuitto, ja kirja perustuu everstiluutnantti Erik (Eki) Oksasen (1896-1979) Summan rintaman Lähteen lohkon etulinjapataljoonan, I/JR 8:n, komentajana omakohtaisesti kokemiin tapahtumiin, saatavilla oleviin virallisiin arkistomateriaaleihin ja asiakirjoihin sekä hänen keräämiinsä erittäin laajoihin haastattelutietoihin. Oksasen asiantuntemusta on hyödynnetty mm. Sotatieteen Laitoksen Talvisodan historia -teoksen toteuttamistyössä.

Talvisodan historia, osa 2 kertoo sivuilla Summan tapahtumat luvussa Tapahtumat 4. ja 5. D:n lohkolla, s. 132-151.

[V Palvo]

Yllättävää että Karjalan Liitto olisi ollut Folktingetin (jolloin myös Svensk Vaktin) kanssa samaa mieltä. Onko samanmielisyydestä jotain tietoa?



Onko tietoa ruotsalaispykälään suhtautumisesta?

Ruotsalaispykälästä ja maanhankintalain toimeenpanoasetuksen 164. pykälästä käytiin kekustelua eduskunnan maatalous- ja perustuslakivaliokunnissakin ja eduskunnan entinen oikeusasiamies Yrjö Puhakka antoi lausunnon, jossa piti em. pykäliä keskenään ristiriitaisina.
Kansanedustaja Henrik Kullberg kääntyi 5.1946 presidentiksi valitun Paasikiven puoleen ja Paasikivi lähetti kirjeen pääministeri Mauno Pekkalalle ja soitti asiasta maatalousministeri Paavo Vidingille, joka oli tuloksettomasti neuvotellut asiasta Kullbergin kanssa.

Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa:"Suomen kansa on on poliittisesti ja erittäinkin ulkopoliittisesti vähälahjainen. Eivät ymmärrä, mistä tässä asiassa on kysymys. Eivät käsitä, että tässä on kysymys paljon tärkeimmistä asioista kuin muutamasta sadasta tilasta ja perheestä. Valitettavasti minä en voi puhua tästä asiasta niin selvästi kuin pitäisi, koska se herättäisi huomiota venäläisissä."

Hallituksen ministerivaliokunnassa Viding ei kuitenkaan hyväksynyt ruotsalaisten ehdotusta, muiden ollessa valmiit hyväksymään sen.

Eero Pusa ( SDP ) ja Maalaisliiton Juho Niukkanen tekivät 1947 alkupuolella valtiopäiväaloitteen koivistolaisille kalastajille perustettavasta suomenkielisestä
"Merikoivisto"-kunnasta Pernajan kuntaan. ( n. 200 kalastustilasta kaikille suomenruotsalaisille alueille, ehkä aloitteessa oli aiottu sijoittaa kaikki Merikoivistoon? )

Paasikivi
painotti, etteivät ruotsalaiset maanomistajat saa saada maanhankintalain ruotsalaispykälän nojalla taloudellisia etuja, vaan heidän täytyy kantaa samanlaiset rasitukset kuin muidenkin.

Merikoivisto-asiassa Paasikivi pysyi lujana kannassaan ja 5.1949 sanoi: "minä en sitä hyväksy, jos asia tulee minun aikanani."
SDP
oli Merikoivisto-asian kannalla, mutta Fagerholm oli ilmoittanut eriävän mielipiteensä.
Lopulta koivistolaisia asettui asumaan Porvooseen ja karjalaisia ja mm. porvoolaisia osuuskassojakin yhdistettiin toisiinsa. Koivistolaisia oli myöskin asettunut Loviisan Valkoon Valko Oy:n sotakorvauskuunareita rakentamaan ja Porvoossa puisia kuunareita rakensi Aug.Eklöf Ab.

Väinö Tannerin johtama SDP kävi kommunismin vastaista taistelua SKP-SKDL:ää vastaan samaan aikaan ja asevelisosialistit olivat yhteistyössä muidenkin puolueiden kanssa.
Tässä http://www.tyark.fi/lists/sdp_ptk_1949_ ... 94-219.pdf kirjoitetaan 1945 ja 1948 eduskuntavaaleista ja 1945 ja 1947 kunnallisvaaleista, loikkareita skp-skdl:äänkin on ollut.
Finlands Svenska Arbetatarförbundista mm. Atos Wirtanen loikkasi skp-skdl:ään ja
siv. 83. kirj.: "Tunnettu Merikoivisto- aloite oli se ase, jota sekä RKP että kommunistit käyttivät säikähdyttääkseen niitä valitsijoita, joihin olimme kiinnittäneet toiveemme." ( rkp ja skp-skdl toisistaan riippumatta )
PunaValpon
lakkauttamisestakin kirjoitetaan ja "ruohonjuuritason" jokapäiväisistä asioistakin.
Paasikiven
ja Pekkalan hallitusten sihteeri mm. kirj. muistelmissaan mitten hallitus tuona pula-aikana jakoi vähäisiä Suomeen saatuja hiilivaroja; "vähän useimmille ja jäätiin uskomaan, että kaipa lisääkin tulevaisuudessa löytyisi."
Sotakorvaustoimitukset oli pidettävä käynnissä.
MHL:n
toteuttamisessa kyse näyttää olleen maanluovutusasioista ja luovutusten kiertämisyrityksistäkin m o l e m m i l l a kotimaisilla kielillä, eikä suinkaan kieliriidoista?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Eero Pusa ( SDP ) ja Maalaisliiton Juho Niukkanen tekivät 1947 alkupuolella valtiopäiväaloitteen koivistolaisille kalastajille perustettavasta suomenkielisestä
"Merikoivisto"-kunnasta Pernajan kuntaan. ( n. 200 kalastustilasta kaikille suomenruotsalaisille alueille, ehkä aloitteessa oli aiottu sijoittaa kaikki Merikoivistoon? )

Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja Ernst von Born omisti n.1000 ha Pernajassa. Eipä siis ihme, että juuri hän vastusti viimeiseen asti Suomen ruotsalaisen "pyhän maan" luovutusta karjalaisille. Muistelmissaan hän kertoo miten häntä ivattiin ja pilkattin ja ihmetteli maksoiko vastustelu vaivan. Pernajassa von Bornin kerrotaan lopulta luovuttaneen maata Porkkalasta lähteneille ruotsinkielisille.

Ruotsinkielinen valtalehti julkaisi 1990-luvun lopulla Levi Ulfvensin laajan ja asiallisen artikkelin, jossa kiihkottomasti käsiteltiin siirtoväen asuttamista ruotsinkielisten kannalta. Hän muistutti rahallisista korvauksista, mutta myönsi kyllä RKP:n politiikan itsekkyyden.

Sodan jälkeen Suomessa oli yli 400.000 karjalaista pakolaista, evakkoa, jotka suomalainen yhteiskunta pystyi kuitenkin asuttamaan. Suuri ansio tästä lankeaa asutushallituksen pääjohtajalle Veikko Vennamolle. Hän kertoo näistäkin asioista kirjassaan Jälleenrakennuksen ihme.

Vennamo Veikko - Väisänen P.O. Jälleenrakennuksen ihme - Suomi nousi aallonpohjasta
Gummerus, 1988, 315 s., 1. painos