Holokausti ja Suomi

[Emma-Liisa]

Minusta kaikki tiesivät holokaustista.

Mikä tarkoittaa "kaikki"? Se ei ole sama kuin "minun tuttavapiirini", vaikka usein tällaiseen itsekukin lankeaa.

Vielä tapaa vanhempia ihmisiä, joilla koulun historianopetus päättyi kuulemma ensimmäiseen maailmansotaan. Sen jälleen tiedot ovat omasta aktiivisuudesta kiinni.

Kuitenkin voinee esittää arvion, että jos gallupissa tutkittaisiin suomalaisten tietoja Hitlerin ja Stalinin kauhisteoista, niin edellisestä olisi huomattavasti paremmat tiedot.

[Vetehinen]

On sanottu, ettei sosialismin aikana Auschwitzissa erityisemmin korostettu uhrien juutalaisuutta, vaan siellä saattoi jopa saada käsityksen, että kyseessä olivat puolalaiset?

En minä tuollaista huomannut siellä käydessäni. Minusta kaikille oli selvää, että uhrit olivat juutalaisia.

[Vetehinen]

Minusta kaikki tiesivät holokaustista.

Mikä tarkoittaa "kaikki"? Se ei ole sama kuin "minun tuttavapiirini", vaikka usein tällaiseen itsekukin lankeaa.

Kaikki aikuiset terveissä hengen voimissa olleet.

[Tapio Onnela]

On sanottu, ettei sosialismin aikana Auschwitzissa erityisemmin korostettu uhrien juutalaisuutta, vaan siellä saattoi jopa saada käsityksen, että kyseessä olivat puolalaiset? Eri valtioiden kansallisia osastoja alettiin perustaa 1960-luvulta lähtien.

Voi hyvin olla, mutta kai ne Puolan juutalaisetkin olivat puolalaisia? Kävin muuten tuossa museossa vuonna 1974 ja ostin opaskirjasen, josta oheiset kuvat. Ainakin siinä kerrotaan perusasiat juutalaisten tuhoamisesta enkä muista, että sitä asiaa olisi mitenkään siellä museossa peitelty.

[skrjabin]

Voi hyvin olla, mutta kai ne Puolan juutalaisetkin olivat puolalaisia? Kävin muuten tuossa museossa vuonna 1974 ja ostin opaskirjasen, josta oheiset kuvat. Ainakin siinä kerrotaan perusasiat juutalaisten tuhoamisesta enkä muista, että sitä asiaa olisi mitenkään siellä museossa peitelty.

Sikäli teemaa peiteltiin 1970-luvulla että muiden kansallisten näyttelyiden ohessa ei tuolloin ollut juutalaisille omistettua näyttelyä, mikä oli ollut suljettuna 1960-luvun lopulta. Samoin museon järjestelyssä on kiinnitetty huomiota siihen että painopiste on ollut pääleirillä, mikä oli pääasiassa ei-juutalaisten puolalaisten kohtaloihin kiinnittyvä paikka. Birkenaun alue oli, ja on edelleenkin, virallisen kierroksen sivupiste jossa viivähdetään yleensä vain hetkinen. Näyttelyissä ja julkaisuissa iso paino laitettiin puolalaisille uhreille, puolalaisten vastarinnnalle, poliittiselle toiminnalle leirillä jne. Puolan juutalaisetkin olivat tietysti puolalaisia, vaan leirillä juutalaisuus oli vangille määrittävä tekijä. Puolalaiset ovat juutalaisissa paheksuntaa herättäneellä tavalla ajoittain "omineet" myös Puolan juutalaiset oman maansa marttyyritarinaan, parhaimpana esimerkkinä paavin lausunnot Auschwitzin visiitillään 1979. Yksilöistä leirillä on muistettu myös lähinnä puolalaisia tai katolisia marttyyreita, Edith Stein ja Maximilian Kolbe keskeisinä esimerkkeinä. Kummatkin heistä puolalainen paavi myös kanonisoi.

Kyse ei tietenkään ole siitä ettäkö kokonaan olisi vaiettu siitä että leirillä oli myös juutalaisia, vaan juutalaisten osuuden relativisoinnista esitettäessä tuon opaskirjasi tapaan juutalaisten joukkomurha lähinnä vain yhtenä muiden joukossa leirillä tapahtuneista kauheuksista, seikka mikä ei useimpien nykyanalyytikkojen mukaan antanut oikeanlaista kuvaa leirin todellisuudesta. Perusongelma tietysti Auschwitzin ja muidenkin leirien muistamisessa on se että tyypillinen muistelija on yleensä ei-juutalainen poliittinen vanki, joka on ollut vieläpä jossain määrin etuoikeutetussa asemassa leirillä. Nämä henkilöt yleensä hallitsivat myös leirien entisten vankien kommissioita, joten heidän kokemuksensa näkyi myös museoissa.

[jsn]

Opaskirjan otteiden perusteella näyttää ilmiselvältä, ettei juutalaisuudesta missään nimessä ole vaiettu tai pyritty vähättelemään sitä, mutta että sen ohessa on muistettu myös muut. Aivan kuten sosialismiin ei sopinut voimakkaasti korostettu kansallismielisyys, varsinkaan puolalainen. Olihan kyseessä korostetun kansainvälinen paikka. Mutta voisiko kenties olla, että kirjanen onkin ollut suunnattu vain ulkomaalaiselle kävijälle ja sitä ei edes ole ollut puolaksi tai painotukset ovat olleet erilaiset?

[skrjabin]

Vilkaisin vuoden painosta 1981 mainitusta opaskirjasta, näyttää esitettyjen otteiden perusteella olevan jokseenkin identtinen 1974 version kanssa. Jo suhteellisen pikaisella vilkaisulla ongelmat käyvät esille: juutalaisuus ei nouse esille minään erikoisena teemana, vaan on pääasiassa yksi muiden joukossa. Birkenausta on reilu 100 sivuisesta kirjasesta noin 10 sivua. Uhrien jakautumista eri kansallisuuksiin ei kerrota. Erikseen on kappaleet romanien ja neuvostosotavankien surmaamisesta, muttei juutalaisten. Huomio on suurelta osin vankien työvoiman ja omaisuuden ja ruumiittenkin hyödyntämisessä järjestelmän palveluksessa, muodostuu kuva että tämä olisi ollut se keskeisin syy koko leirin olemassaololle. Sinällään esitetty kuva vastaa tuolloin itä-blokissa vallinnutta käsitystä natsismista kapitalismin äärimuotona.

[Tapio Onnela]

Voi hyvin olla, mutta kai ne Puolan juutalaisetkin olivat puolalaisia? Kävin muuten tuossa museossa vuonna 1974 ja ostin opaskirjasen, josta oheiset kuvat. Ainakin siinä kerrotaan perusasiat juutalaisten tuhoamisesta enkä muista, että sitä asiaa olisi mitenkään siellä museossa peitelty.

Sikäli teemaa peiteltiin 1970-luvulla että muiden kansallisten näyttelyiden ohessa ei tuolloin ollut juutalaisille omistettua näyttelyä, mikä oli ollut suljettuna 1960-luvun lopulta. Samoin museon järjestelyssä on kiinnitetty huomiota siihen että painopiste on ollut pääleirillä, mikä oli pääasiassa ei-juutalaisten puolalaisten kohtaloihin kiinnittyvä paikka. Birkenaun alue oli, ja on edelleenkin, virallisen kierroksen sivupiste jossa viivähdetään yleensä vain hetkinen.
Näyttelyissä ja julkaisuissa iso paino laitettiin puolalaisille uhreille, puolalaisten vastarinnnalle, poliittiselle toiminnalle leirillä jne. Puolan juutalaisetkin olivat tietysti puolalaisia, vaan leirillä juutalaisuus oli vangille määrittävä tekijä.

Voi hyvinkin olla. Tuo sopisi myös mistä aiemminkin oli puhetta: Puolan 1960-luvun juutalaisvainot (Agricolan uutisfoorumi,15.5.2008)

En kyllä muista siitä 1970-luvun käynnistäni niin tarkkaan, mutta ei ainakaan minulle ollut epäselvää mitä tuossa leirissä juutalaisille tapahtui. Aika kiinnostavaa kyllä tuo puolalaisuhrien korostaminen, vaikka toisaalta hyvin ymmärrettävää kun ajattelee miten puolalaisille sodassa kävi. Tuossa opaskirjassa on muuten kaksi osaa joista toinen s.1-95 käsittelee Auswitzia ja toinen s.95-114 Birkenauta karttoineen. Birkenaun osiossa käsitellään myös Theresienstadia

Opaskirjan otteiden perusteella näyttää ilmiselvältä, ettei juutalaisuudesta missään nimessä ole vaiettu tai pyritty vähättelemään sitä, mutta että sen ohessa on muistettu myös muut. Aivan kuten sosialismiin ei sopinut voimakkaasti korostettu kansallismielisyys, varsinkaan puolalainen. Olihan kyseessä korostetun kansainvälinen paikka. Mutta voisiko kenties olla, että kirjanen onkin ollut suunnattu vain ulkomaalaiselle kävijälle ja sitä ei edes ole ollut puolaksi tai painotukset ovat olleet erilaiset?

Voi olla, että se tuo englanninkielinen laitos olisi ollut erilainen, toisaalta luulisi olevan edullisempaa käyttää samaa tekstiä erikielisissä laitoksissa. Järjestys jossa uhrit kuvataan opaskirjassa oli: juutalaiset, neuvostosotavangit, mustalaiset.
Tässä vielä pari katkelmaa sen 1974 ilmestyneen opaskirjan Birkenau osiosta sekä pari museokaupasta hankittua Birkenauta esittävää postikorttikuvaa.


***

[skrjabin]

Tuossa opaskirjassa on muuten kaksi osaa joista toinen s.1-95 käsittelee Auswitzia ja toinen s.95-114 Birkenauta karttoineen. Birkenaun osiossa käsitellään myös Theresienstadia

Näyttää vastaavan 1981 painosta. Jostain syystä Birkenaun osiossa myös vielä toistetaan jo aiemmin kuvattu romanileirin hävittäminen. Birkenaun osion sivut 111-114 näyttävät kertovan jo leirin vapautuksesta ja jälkiseuraamuksista yleisemmällä tasolla. Joten hyvin vähälle on se leirin osa jäänyt.

1980-luvulla kokoontunut Auschwitzin museon tulevaisuuttaa suunnitellut kv. komissio halusi erityisesti sitä että museon painopistettä siirrettäisiin Birkenaun suuntaan, mutta vieläkin se on tekemättä. Tuleva uusi vieraiden vastaanottorakennuskin sijoittuu pääleirin tienoille.

[Emma-Liisa]

Timothy Snyder esittää teoksessaan Bloodlands seuraavat luvut: Puola menetti noin miljoona ei-juutalaista puolalaista Saksan uhriena ja lisäksi noin 100 000 nL:n uhreina. Ehkä toinen miljoona menehtyi huonon kohtelun tuloksena tai sotatoimien seurauksena. Tämä luku on toista luokkaa kuin miehityksen uhrit Länsi-Euroopan maissa. Juutalaisella puolalaisella oli kuitenkin 15-kertainen mahdollisuus kuolla kuin ei-juutalaisella puolaisella.

Snyder kysyy myös: kenelle uhrit "kuuluvat"? Esim. juutalainen tyttö, joka kirjoitti äidilleen synagoogan seinään Kovelissa puolaksi (useimmat jiddikksi) tai juutalainen äiti, joka kehotti venäjäksi tytärtään pakenemaan Babi Jarista.

Useimmat juutalaiset eivät olleet siionisteja eivätkä kommunisteja. Voiko siis sanoa heidän kuolleen Israrelin, Puolan, Ukrainan, tai NL:n puolesta? Varsinkin kun rajat ovat vaihtuneet, joskus useampaan kertaan.

Mistä tietenkin tullaan siihen, että uhreja käytetään jälkikäteen hyväksi tavalla, joka heille itselleen olisi ollut vieras.

[Trilisser]

Snyder kysyy myös: kenelle uhrit "kuuluvat"?

Ei kai sillä pitäisi olla väliä...

[Emma-Liisa]

Snyder kysyy myös: kenelle uhrit "kuuluvat"?

Ei kai sillä pitäisi olla väliä...

Maailmassa on paljon sellaista, mitä ei "pitäisi".

Tässä on kyse siitä, että uhreja käytetään hyväksi, jotta saadaan omalle ryhmälle mahdollisimman suuri uhristatus.

Uhrit saatetaan myös laskea kahteen tai useampaan kertaan. Juutalaiset uhrit lasketaan myös Puolan, Neuvostoliiton, nykyisen Ukrainan tai Valko-Venäjän lukuihin, Nykyinen Venäjä vetoaa Neuvostoliiton uhreihin, vaikka joukossa on muitakin kuin venäläisiä.

[Emma-Liisa]

Suomalaisilla historiapäivillä Lahdessa 9.2.2013 osiossa Kunnianpalautus esitettiin Rytistä puhuneelle Hannu Rautkalliolle yleisön joukosta kommentti, jossa kysyttiin miksi hän ei puhunut mitään jatkosodan synnystä (HR oli puhunut vain Rytin kontakteista USA:han jotka hänen mielestään osoittivat vääräksi sotasyyllisyysoikeuden kohdan rauhantarjouksen torjumisesta 1941) eikä juutalaispakolaisten ja -sotavankien luovutuksesta.

Edellisen kohdan Rautkallio kuittasi sanomalla, että jokipii on selvittänyt asian, mutta jälkimmäisestä hän puhui pitkään toistaen oman, aihetta käsittelevän kirjansa teesit, että Suomi "pelasti" omat juutalaisensa, luovutetut olivat vain pieni yksityiskohta, Suomen pitäisi olla saavutuksistaan ylpeä, ja "Suomi ei osallistunut holokaustiin".

Rautkallion puheenvuoron jälkeen yleisö puhkesi spontaaneihin, voimakkaisiin aplodeihin.

Rautkallio ei ole siis muuttanut piiruakaan mieltään esim. Oula Silvennoisen kirjan johdosta, saati että myöntäisi että jo pakolaisten luovutus oli osallistumista holokaustiin.

Ainakaan ei ole mitään syytä ylpeillä omien juutalaisten "pelastamisesta", koska tilannetta, jossa Saksa olisi vaatinut luovuttamaan heidät ja Suomi oli siitä kieltäytynyt, ei edes tullut. Kaikesta huolimatta sotilaallinen tilenne oli ensiarvoinen: Tanskaa ei mitenkään rangaistu siitä, että tanskalaiset kuljettivat juutalaisiaan Ruotsiin.

[jsn]

Vaikkakin vuonna 1938 eväsi juutalaisilta palvelun armeijassa tai viroissa, Mussolinin Italia pyrki suojelemaan juutalaisia miehittämillään alueilla natseilta ja Kroatian ustasheilta, varsinkin jos näillä oli Italian kansalaisuus. Kansalaisuuden saattoi myös saada karkotuksen uhatessa.

H. James Burgwynin mielenkiintoisessa teoksessa Mussolini Warlord. Failed Dreams of Empire 1940-43 (2012) todetaan, että Mussolinin omapäinen hallinto jopa käytti juutalaisia poliittisena aseena Saksaa vastaan, korostaen näin italialaisia sivistyskansana erotuksena pohjoisen barbaareista. Kun Etelä-Ranska miehitettiin, italialaiset päästivät myös omalta sektoriltaan juutalaisia turvaan, kun taas Vichy-hallinto suhtautui heihin hyvin toisin. Tietenkin natseille luovutuksia tapahtui enemmän kuin Suomessa.

Burgwynin kirja ei ole missään nimessä mitenkään lempeä Italian fasistihallintoa kohtaan, vaan osoittaa sen kertakaikkisen katastrofaalisuuden maalle viitaten jopa tylysti nyky-Italian Mussolini-ihailijoihin, kuten Berlusconi ja Fini. Italiassahan oli keväällä 1943 vahva rauhanoppositio, joka pyrki käyttämään USA-kontakteja hyväksi.

[JariL]

Rautkallio ei ole siis muuttanut piiruakaan mieltään esim. Oula Silvennoisen kirjan johdosta, saati että myöntäisi että jo pakolaisten luovutus oli osallistumista holokaustiin.

Suosittelen kaikkien Westerlundin johtaman tutkimuksen tuottamien teosten lukemista. Niiden lukemisen jälkeen on selvää että suomalaiset olivat osallisena kaikenlaiseen, mutta holokaustiin osallistuminen jäi kyllä niin vähäiseksi että sen korostaminen vääristää kuvaa sodasta. Niille rikoksille joihin suomalaiset osallistuivat löytyy vertailukohtia lähempää kuin uskommekaan, esimerkiksi CIA:n vankilennoista. Joku on jossakin katsonut, että on Suomen kansallinen etu tehdä yhteistyötä amerikkalaisten kanssa vaikka kyseessä on rikos -varsinkin kun toimenpiteet eivät kohdistu suomen kansalaisiin. Muistuttaa kovasti valvontaosaston ja Abwehrin yhteistyötä tai Valpon ja Sicherheitsdienstin.