Oliko vuoden 1992 salainen Hornet-kauppa korruptiota?

[Martti Tapio Pelho]

Ministerin erityisavustaja Matti Ryhänen on kertonut julkisuuteen, miten Suomen tasavallan valtioneuvostossa kirjattiin vuonna 1992 uusien torjuntahävittäjien muodollinen, armeijan johdon tosiasiassa jo tekemä, ostopäätös ostaa Suomen julkisilla varoilla, dollariperusteisella korkean riskin valuuttaluotolla, Suomen armeijalle uudet hävittäjät yhdysvaltalaiselta yksityiseltä laitevalmistajalta.

Ryhäsen mukaan valtioneuvoston istunnon alussa toimistoupseeri kantoi ministeri Kankaanniemen eteen neljä suurta asiakirjamappia ja pyysy hölmistynyttä ministeriä kuittaamaan 2400-sivun asiakirjamapit vastaanotetuksi ja vei heti asiakirjat pois.

Samalla hetkellä pääministeri Esko Aho nuiji valtioneuvoston pöytäkirjaan Hornet F-16 hävittajien ostopäätöksen vaikka valtioneuvoston jäsenet ja heidän avustajansa eivät saaneet koskaan perehtyä kymmenien miljardien markkojen julkista hankintaa koskeviin asiakirjoihin kuten maan laki ja kauppaoikeus edellyttivät.

Muodollisesti valtioneuvoston Hornet-päätös oli - ja edelleen on – laiton ja tyypillinen korruptioratkaisu. Vuoden 1992 Hornet-päätöksessä armeijan johto kaappasi vallan valtioneuvostolta ja korruptio samalla itsensä.

Paljonko salatussa - julkisilla varoilla toteutetussa - Hornet-kaupassa harjoitettiin Suomen armeijan johtoon ja ministereihin kohdistettua voitelua ja keitä voidellut olivat?, on edelleen tutkimatonta.

Suomessahan - saati Suomen armeijan johdossa - ei ole eikä voi olla korruptiota kuten pääministeri Matti Vanhanen todisteli asiassa eurooppalaiselle medialle vuonna 2005.

Pitkäaikainen pääministerin erityisavustaja ja valtiosihteeri, tri Risto Volanen, on arvioinut tuoreessa blogissaan armeijamme johdon tuoreita toimia seuraavasti:

“Periaatteessa nyt Suomeen syntymässä oleva Turvallisuuskomitea rikkoo toteutuessaan valtion puolelta yhteiskuntasopimusta, sillä se luo ohi demokraattisten valtioelinten yritys- ja ay. -johtajien suoran vaikutuskanavan aseellisiin viranomaisiin, armeijaan ja poliisiin. Samalla se tarjoaa armeijan johdolle mahdollisuuden mobilisoida yhteiskunnallista tukea ja vaikuttamista ohi demokraattisen valtiojohdon. Jos näin käy, on olemassa vaara, että kansalaisten luottamus demokraattiseen oikeusvaltioon heikkenee, ja irtiotot yhteiskuntasopimuksesta oman käden oikeuteen lisääntyvät toisessakin päässä.”

Risto Volanen kertaa osuvasti tapahtumia mm. puolustusneuvoston lakkauttamisesta uuden perustuslain voimaantulon yhteydessä vuonna 2000 sekä uuden turvallisuus- ja puolustusasiain komitean valmistelun jännitteistä ja armeijan lanseeraaman “kokonaisturvallisuuden hallinta” käsitteen sisällön määrittelystä ja oikeuskanslerin asetusta koskevasta laillisuusvalvontalausunnosta.

Valtioneuvosto ja puolustusministeriö julkistivat virheellisesti vasta 31.01.2013 klo 16.00 uutta turvallisuuskomitean perustamista ja komitean toiminnan aloittamista 1.2.2013 koskevasta asetuksestaan lyhyen ja mitäänsanomattoman tiedotteen:

“Turvallisuuskomitean toiminta käynnistyy

Valtioneuvosto antoi 24.1.2013 asetuksen Turvallisuuskomiteasta. Asetus tulee voimaan 1.2.2013 ja sillä kumotaan Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annettu valtioneuvoston asetus.”

Puolustusministeriön hallitusneuvos Matti Piispasen nimissä 22.1.2013 julkistetusta armeijan kontrolloiman ja hallinnoiman turvallisuskomitean perustamista koskevasta esittelymuistiosta ilmenee armeijan turvallisuuskomiteahankkeen valmistelun olleen Volasen mainitsema “vallankaappaus”.

Piispasen muistiossa kerrotaan asetusesityksen olleen vain oikeusministeriössä tarkastatettavana.

Uuden turvalllisuuskomitean koko yhteiskuntaa kattavat pysyvät tehtävät ja vastuut huomioiden ainoa laillinen säädösperusta on eduskunnan valmistelema ja säätämä laki.

Tasavallan hallituksella oli turvallisuuskomitea-asiassa kansalaisoikeussopimuksiin ja perustuslakiin perustuva virkavelvollisuus antaa uuden turvallisuuskomitean perustamistarpeesta lakiesitys eduskunnalle.

Eduskunnalla ja sen valiokunnilla (mm. perustuslaki-, laki-, puolustus- ja ulkoasiain-valiokunta) on perustuslain mukaan virkavelvollisuus arvioida uuden turvallisuus-komitean perustamisen sekä vanhan turvallisuus- ja puolustusasiainkomitean lakkauttamisen tarpeellisuus.

Nyt ”uuden turvallisuuskomitean” valmistelutyö sekä vuoden 2003 turvallisuus- ja puolustusasiain komitean lakkauttamisen perustelut on juridisesti kirjattu virheelli-sesti ainoastaan yhden puolustusministeriön hallitusneuvoksen “militaristisiksi aivoituksiksi”.

Turvallisuuskomitean puuttuva legitimiteetti ei toteudu silläkään perusteella, että kenraalikunta naamioi turvallisuuskomiteahankkeensa “oman miehensä”, hallinto-tuomari Pekka Hallbergin johtama, tynkäkomitea esitykseksi.

Hallbergin komiteahan esitti armeijan johtaman uuden turvallisuuskomiteaan perustamista ilman lakia ja komiteaan “laajaa kansalaisjärjestöjen edustusta” kuulematta asiassa lainkaan eduskuntaa ja sen valiokuntia.

Lähihistoriassamme Neuvostoliiton valtion turvallisuuskomitea KGB naamioi toistuvasti rikolliset hankkeensa “laajaan kansalaisjärjestöjen edustukseen”.

Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissamme kansalaisille turvatun oikeuden mukaan kansalaisten ja valtion turvallisuutta ja poikkeusoloja koskevat säädökset on saatettava kansallisesti voimaan eduskunnan toimesta laintasoisesti presidentin vahvistuksin.

Risto Volanen on kääntynyt nyt turvallisuusasioitamme koskevissa pohdinnoissaan kantelulla oikeuskanslerin puoleen.

Valtioneuvosto antoi ilmeisesti Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten ja perustuslain suhteen laittoman valmistelun seurauksena laittoman asetuksen turvallisuuskomiteasta 24.1.2013 ja puutteellisen kokoonpanopäätoksen 31.1.2013, jonka mukaan tuore asetus ja turvallisuuskomitea tuli voimaan heti seuraavana päivänä 1.2.2013. Samalla valtioneuvosto kumosi valtioneuvoston yhdeksän vuotta vanhan asetuksen turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta (288/2003).

Valtioneuvosto valitsi vasta 31.1.2013 uuden turvallisuuskomitean puheenjohtajaksi puolustusministeriön kansliapäällikön, kenraaliluutnantti Arto Rädyn esityksestä puolustusministeriön kansliapäällikkönä toimivan armeijan kenraalin Arto Rädyn.

Näin uuden turvallisuuskomitean uudella puheenjohtajalla ei ollut lainkaan valmistau-tumis- ja harkinta-aikaa uuden mittavan yhteiskunnallisen tehtävän vastaanottami-selle tai siihen kouluttautumiseen.

Demokraattisessa valtiossa yhteiskunnan ydintoimintoja ohjailevan turvallisuus-komitean kokoonpanosta ja puheenjohtajuudesta säädetään aina lailla. Suomessakin yhteiskunnan ydintoimintoja ohjailevan turvallisuuskomitean johdossa on aina oltava tasavallan presidentin tai pääministerin – ei armeijan johdon nimeämän kenraalin.

Näin Suomen valtio on luisunut jo vuosikymmenet kohti sotilasdiktatuuria.

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia