Ylikangas kirjoitti:Virolaiset tarttuivat aseisiin ja puolustautuivat. Saksalaista ritarikuntaa vastaan taisteltiin 19 pitkää ja veristä vuotta. Suomesta ei ole juuri mitään tietoja ylipäätään vastarinnasta, saati sitten tehokkaasta sellaisesta. Mistä tämä huikea ero? Ensinnäkin siitä, että jo viikinkiaikana eräelinkeinoja ja kaskeamista harjoittavat suomalaiset pääsääntöisesti väistyivät vihollisen tieltä, jättivät rannikot autioiksi ja siirtyivät sisämaahan, jonne syntyi vain löysiä muinaispitäjiä, ei korkeammanasteisia valtiollisia organisaatioita. Niinpä sitten ruotsalaiset saattoivat miltei esteettä työntyä maahan ja kytkeä sen pitkän ajan kuluessa melko rauhanomaisesti valtansa alle.
Tässä nyt valitettavasti näkyy historioitsijan kapea-alaisuus eli esihistorian tietämyksen aukkoisuus. Lounais-Suomessa on ollut kiinteää peltoviljelyä jo pronssikaudella ja Hämeessäkin jo ennen ajanlaskun alkua. Lisäksi alueellinen jatkuvuus on selvää monin paikoin, eli kukaan ei noin vain lähtenyt muille maille pakoon.
Muinaisten suomalaisheimojen taisteluista ei ole jäänyt kronikkaa, siinä lienee ainoa ero Baltian tilanteeseen. Jo viikinkiajan ruotsalaiset riimukivet kertovat, että täällä taisteltiin vierasta verottajaa/ryöväriä vastaan.
Rauhanomaisen liittymisen hypoteesi ei kestä tarkempaa tarkastelua, eikä pelkkä negatiivinen evidenssi ("ei ole kirjallisia tietoja taisteluista") riitä mihinkään: lienee kulttuuriantropologisesti äärimmäisen harvinaista, että kansa tuollaisessa tilanteessa luopuu vapaaehtoisesti itsenäisyydestään. Sellainen näkemys vaatisi erikoista irtautumista ihmisyhdyskunnissa vallitsevasta "me vs. ne" -hahmotuksesta.
Voidaan siis olla hyvin varmoja siitä, että "Ruotsi" todella valloitti "Suomen", mutta käytännössä nämä "kansakunnat" olivat tietysti vasta idullaan. Svealaiset lienivät jo varhain aktiivisia Satakunnan-Kalannin seudulla, mutta toisaalta Götanmaan jaarli toimi aktiivisesti Itu-Ruotsin idän suunnan "ulkopolitiikassa". "Itu-Ruotsi" sai ehkä sillanpääaseman "Itu-Suomessa" aluksi liittolaisuuden kautta, mutta valta-alueiden laajentaminen tapahtui epäilemättä vähemmän sopuisasti (ainakin Hämeen/Uudenmaan ja Länsi-Kannaksen alistamiset tapahtuivat sotaretkillä ja linnat rakentamalla). Suomi ja Ruotsi kasvoivat näistä iduista laajoiksi "etnisiksi" valtioiksi hiljalleen ja yhdessä, esimerkiksi pohjoisen suuntaa ja erämaita uudisasutettiin yhtäaikaisesti ja samalla tavoin kummallakin suunnalla.
Se, miksi puhumme vuosituhannen takaisista valtiorakenteista nykynimillä (Ruotsi, Suomi, Venäjä), johtuu etnisen jatkuvuuden yksiselitteisyydestä. Tuhat vuotta sitten Itu-Ruotsissa asui pelkkien ruotsalaisten esivanhempia, Itu-Suomessa pelkkien suomalaisten esivanhempia jne. (Pelkkä-sanan merkitys selviää tässä: ) 2 000 vuotta sitten tilanne on jo mutkikkaampi: siinä aikatasossa puhutaan keskikantasuomalaisista, jotka olivat suomalaisten lisäksi kaikkien muidenkin itämerensuomalaisten kansojen esivanhempia, ja luoteisgermaaneista, jotka olivat ruotsalaisten lisäksi kaikkien muidenkin pohjois- ja länsigermaanisten kansojen esivanhempia.
2 000 vuoden takaisessa tilanteessa ei siis voida puhua ruotsalaisista/Ruotsista eikä suomalaisista/Suomesta, mutta 1 000 vuoden takaisessa tilanteessa jo voidaan. Kunhan muistetaan, että kyseessä olivat Itu-Ruotsi ja Itu-Suomi eivätkä myöhemmin tunnetut Ruotsi ja Suomi.
Vetehinen kirjoitti:Itämerensuomalainen asutus muinaisen Ruotsin alueella on heikosti tutkittua. Muinainen Skandinavia (lukuunottamatta Tanskaa) on luultavasti ollut jotain itämerensuomalaista kieltä puhuneitten ihmisten asuttama.
Todellisuudessa Ruotsista ei ole voitu osoittaa yhtäkään perustellusti vanhaa itämerensuomalaista paikannimeä eikä lainasanakerrostumaa, kun taas Suomessa on eri-ikäisiä vanhoja germaanisperäisiä paikannimiä ja niitä tukevia lainasanakerrostumia. Ja ennen kuin sinä dement... huonomuistinen alat taas paasata Vahtolan alasaksalaisten henkilönnimien vertailujen ontuvuudesta, niin kerron jälleen kerran, että tarkoitan Koivulehdon ja Schalinin germanistisia paikannimiselityksiä.
Sen sijaan saamelais-germaaniset kontaktit Skandinaviassa ovat alkaneet paikannimistön perusteella jo pian ajanlaskun alun jälkeen - lue sivulta 9:
http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf
Ennen saamelaisia ja skandinaaveja Skandinaviaa ovat asuttaneet kadonnutta paleoeurooppalaista kieltä puhuneet ihmiset.