TAHITIn vuoden 2013 ensimmäinen numero sisältää jälleen monenlaista luettavaa taidehistorian alalta.
Pääkirjoituksessa Tuuli Lähdesmäki kysyy, mitä on taidehistorian perustutkimus.
Anna-Kaisa Rastenbergerin tieteellinen artikkeli ”…Me nuoret edustettiin
mahdollisuutta näyttää, että täältä pesee…” Sukupolvien tekeminen suomalaisessa valokuvataidekoulutuksessa 1990-luvun alussa käsittelee valokuvataiteen opetuksen kansainvälistämispyrkimyksiä 1990-luvun alun Suomessa.
Kentältä ja arkistosta -osiossa julkaistaan Tutta Palinin laatima muistokirjoitus professori Aimo Reitalasta, joka oli yksi Taidehistorian seuran perustajajäsenistä ja seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Samassa osiossa Fred Andersson esittelee tutkimusprojektia Konstkritiken och det nationella i Finland och Sverige 1950 – 2000 ja Helena Lonkila keskustelee Johanna Miettisen kanssa Syvällä sydänmaassa – Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin Kainuu-näyttelystä.
Uuden numeron Väitökset-osiossa on mukana kolme väitöslektiota: Turun yliopistossa taidehistoriasta väitelleen Johanna Ruohosen lektio Kuvassa uusi yhteiskunta: Julkisen taiteen politiikka sotienjälkeisessä Suomessa, Jyväskylän yliopistossa nykykulttuurin tutkimuksesta väitelleen Mari Pienimäen lektio Valokuvien kriittinen tulkitseminen medialukutaitona ja lajityypittely sen kehittäjänä sekä Kuvataideakatemiassa väitelleen Petri Kaverman lektio Tyhjä piha – Häiriö ja hiljaisuus [nyky]taiteessa.
Lisäksi mukana on Elisa Heinämäen arvio Roni Grénin väitöskirjasta Georges Bataille, historia ja taide ja Tuija Hautala-Hirviojan arvio Jari Martikaisen väitöskirjasta Käsitettävä taidehistoria - Kuvalähtöinen malli taidehistorian opetukseen kuvallisen ilmaisun ammatillisessa perustutkinnossa.
Hanna Pirisen kirja-arviossa valotetaan Ruotsin keskiajan taiteen
tunnetuimmasta mestarinimestä, Albertus Pictorista tehtyä tutkimusta.
Riitta Nikula kirjoittaa kolumnissaan Saksaan sotien jälkeen
rakennetuista suomalaistaloalueista.
TAHITI-lehti