Ilmo Kekkonen kirjoitti:Kaatuneita tuli kesän -44 taisteluissa niin paljon, että arkut loppuivat.
Näin ollen ainoa keino oli tilapäinen hautaus, kunnes arkkuja saataisiin.Kuten Luumäen KEK:in kertomuksesta ilmenee, tätä jouduttiin tekemään.Tälle kekille tuotiin muuten luultavasti eniten kaatuneita Talin-Ihantalan taistelujen aikana.
Lisäksi tunnistamattomien vainajien ainoa säilytyskeino oli tilapäinen hautaus tunnistamista odotettaessa.
Niistä asioista on tässäkin kyse.Rintama oli muuten Luumäeltä vain muutaman kymmenen kilometrin päässä.
Aika erikoista on, että Huhdanpää olisi kyennyt toteamaan kaikkia kaatuneita ammutun "takaapäin rintaan"? Muutenkin kyse on hänen oletuksestaan, ei tiedosta. Raevuori uskoi itse teloituksiin. Teksti oli sen mukainen.
Teloitukset tehtiin yleensä edestä useamman ampujan toimin.
Pelho ei edelleenkään kykene esittämään ainoankaan Luumäellä teloitetun nimeä.
Jos kerran Pelholla on varmat tiedot jopa tuhansista ammutuista karkureista, niin miksei hän julkaise niitä?
Minä julkaisen heti, jos ja kun(?) saan sellaista tietooni.
Ole käynyt Luumäen ja Rauhan KEK:ien sotapäiväkirjat läpi. Tällaisia karkurien joukkoampumisia on vain veteraani Huhdanpään mielikuvituksessa.
Todisteita ei löydy muillekaan Pelhon ampumisväitteille.
Uudistan kyselyni ylläpidolle palstan tarkoituksesta.
....
Kun avausjuttuni koskee Taavetin karkurileiriä eversti Räsäsen komennuksessa 22.6.-29.6.1944, niin laitatko kaikki leirin sotapäiväkirjat kesäkuun -44 lopulta tähän julkisesti pohdittavaksemme.
Taavettilaisilla aikalaiskertojilla on ollut haastatteluissani varsin lavea haarukka muisteluja siitä, milloin Taavetin karkurileirin toiminta loppui tai milloin tiedustelu-upseeri Nils-Börje Silferberg 5.2.2009 haastattelussaan kertoma “vähintään 200 karkurin häkki” tyhjennettiin ja purettiin?
Arkuttaja Erkki Huhdanpään lisäksi Luumäen hautausmaalle toimitettuja 150 verestä vainajaa oli käsittelemässä kaksi muuta arkutuskeskuksen miestä. Lisäksi heidät oli hautausmaalle komentanut kuoppaushommiin arkutuskeskuksen upseeri tai esimies.
Tulkinta, että tieto näistä hautasmaalle kipatusta 150 ammutusta vainajasta on ollut kaikkien Luumäen arkutuskeskuksen työntekijöiden tiedossa ja pohdinnoissa, on varsin perusteltu ja uskottava.
Varsinkin kun Huhdanpään todistuksen mukaan kaikkia 150 vainajaa oli ammuttu samalla tavoin takaapäin rintaan koska rinnat olivat kaikilla etupuolelta rikki ja ammutut olivat olleet puolijäykkiä.
Ilmo Kekkosen väite, ettei näitä 150 ammuttua ole koskaan toimitettu Luumäen hautausmaalle (ainoastaan Huhdanpään mielikuvitus) tai toinen, päinvastainen väite, että kyseiset arkuttaja Huhdanpään kertomat vainajat ovat totta (tai voivat olla totta) mutta ammuttujen ruumiit on silloin voitu toimittaa Luumäen hautausmaalle vain läheiseltä rintamalta, eivät ole uskottavia, vakuuttavia.
Näin siksi, että kaikkia 150 ruumista (nuorta miestä) oli Huhdanpään lausunnon mukaan ammuttu takaapäin rintaan eikä mistään muista vammoista vainajissa ollut julkaistussa haastattelussa mainintoja.
Helsingin yliopiston tutkijaryhmien raporttien mukaan ryhmien edustajat eivät kuulleet henkilökohtaisesti arkuttaja Huhdanpäätä. Ryhmien edustajat julkaistuissa lausunnoissan ja puheissaan mainitsivat kuitenkin “olevansa kiinnostuneita” tutkimaan väitetyt kesän 1944 aikaiset nuorten sotilaiden joukkohaudat Taipalsaaresta, Valkealan hautausmaalta ja Taavetista.
Ovatko muut valtakunnalliset tai paikalliset tiedotusvälineiden toimittajat kuin Seura-lehden Raevuori haastatelleet ja myös julkistaneet vuosina 2005-2013 Huhdanpään haastatteluja karkurikesästä 1944?
Toimittaja Antero Raevuorella lienee Huhdanpään haastattelusta tallenne tai muistiinpanoja.
Se tosiasia, että Raevuorella oli jo vuosia ennen Huhdanpään haastattelua harrastusta ja osaamista – tai ennakkoasennetta - sotiemme vaietuille salaisuuksille, ei vähennä hänen jutun journalistista arvoa. Päin vastoin, aran ja inhottavan aiheen aikaisempi perusteellinen tutkiminen teki Raevuoren jutuista varmoja ja mielenkiintoisia.
Mikä komentaja, majuri Mauno Ojalan (III/JR 12) syyskuussa 1944 päiväämässä taistelukertomuksessa kesäkuun lopulta (29.6. 1944) 6. divisioonan komentajan Einar Vihman ilmoituksen suhteen, jonka mukaan ”takamaastossa on pidätettäessä ammuttu 20 karkuria”, on sellaista ettei Ilmo Kekkonen tai Jarmo Nieminen kommentoi sanallakaan?
Korostettakoon, että kun komentaja Ojala on päivännyt mainintansa sotapäiväkirjaan 20 pidätettäessä ammutusta karkurista pari kuukautta myöhemmin, olisi Ojala Vihman ilmoituksen luonnollisesti poistanut, jos se ei olisi pitänyt paikkaansa.
Puolustusvoimiemme järjestämille ja miljoonien euroin verovaroin rahoitetuille maanpuolustuskursseille on kutsusta osallistunut viime vuosikymmeninä kaikki maamme median päätoimittajat ja toimitusten esimiehet.
Lienee varsin luonnollista ja hyväksyttävää, että maanpuolustuskurssien järjestäjällä on virallisena toimintatavoitteena vaikuttaa julkisen sanan edustajien ennakkoasenteisiin ja saada näin puolustusvoimien kulloisenkin johdon omaksumille käsityksille ja sen esilleottamille aiheille myönteisempää julkisuutta rahoittajien eli poliittisen eliittimme ja kansalaisten keskuudessa.
Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia