Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: Eikö Neuvostoliitto kaikin tavoin viestittänyt, että se oli tosissaan?
Nimenomaan ei. NL menetteli kuin aviopuoliso, joka vihjailee kaikenlaista, mutta ei sano suoraan: jos et suostu, otan avioeron (tai tässä tapauksessa: tapan sinut).
Kansainvälisessä politiikassa vastaava tapa on ultimaatumi.
Puhut taas täyttä potaskaa. Mikään kansainvälisoikeudellinen normi ei edellytä eikä edellyttänyt uhkavaatimuksen esittämistä. Ks.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uhkavaatimus .
Lisäksi, mitä uhkavaatimuksen esittäminen olisi hyödyttänyt. Erkko olisi taas saanut siitä uuden todisteen "bluffiteorialleen": "Nytpä naapuri esitti vasta emävaleen" tämä olisi tietysti esittänyt ja jatkanut
peräänantamatonta politiikkaansa. Mutta kansalla olisi sinänsä ollut oikeus edellyttää että myös uhkavaatimus olisi otettu tosissaan mutta yhtä vähän sitä kuunneltiin kuin Molotovin esittäessä Neuvostoliiton neuvottelutavoitteet. Erkko luotti "bluffiteoriaansa" kuin vuoreen.
Kreml oli tuolloin ymmärtääkseni jo saanut tarpeekseen Erkon hävyttömyyksistä. Suomi oli katkaissut neuvottelut. Hehän olivat toivottomia neuvottelijoita - niin kuin olivatkin, tietysti, koska heihin ei tehonnut mikään - niin kuin ei tehonnutkaan, koska mitä tahansa Kreml sanoi, sitä pidettiin VAIN "bluffina". Suomi oli Kremlin kannalta epäluotettava keskustelukumppani.
Kreml valitsi tietysti yllätyshyökkäyksen edut - johon sillä oli kaikki oikeus. Ne olivat sen itsensä arvioitavissa. Mikään ei edes viittaa siihen, että ultimaatumin esittämistä olisi edes Kremlisssä harkittu. Miksi olisi?
Puhut potaskaa, yksinkertaisesti, viittaamalla "kansainvälisessä politiikassa" vallitsevaan tapaan. Sellaista tapaa ei ollut. Kremlillä oli sellainen mahdollisuus - niin halutessaan mutta vain halutessaan. Suomi ei ollut millään tavoin edes antanut ymmärtää, että se saattaisi edesauttaa rauhan säilymistä, vaan päinvastoin.
Krem teki vain johtopäätöksensä.
Semmottii...