Albert Ravila kirjoitti:Edes oman perheen jäsenille, lähipiirille, ei välttämättä juteltu. "Isä ei koskaan puhunut sodasta mitään."
Kyllä ainakin oma isä kertoi sotajuttuja, mutta valitettavan vähän. Olemme veljessarjan kanssa vertailleet mitä hän kertoi ja me kaikki, vanhimmasta nuorimpaan (1944-1960), muistamme kutakuinkin samat tarinat. Ne liittyivät enimmäkseen Jatkosotaan. Juttuja oli Itä-Karjalasta, Karhumäestä, Porajärveltä ja Kannakselta, sekä jotain Lapin sodastakin. Kuorma-auton kujettajana hän ehti moneen paikkaan ja eri rintamille. Talvisodasta oli vain muutama juttu Suomussalmelta. Välirauhan ajasta ei ollut paljon mitään kun hän oli sotasairaalassa jalkaansa parantelemassa.
Odotin hänen kirjoittamista sotapäiväkirjoistaan paljonkin, mutta enimmäkseen sisältö olikin kovin arkipäiväisiä merkintöjä säätilasta ja auton kunnosta. Lisäksi kesän 1944 tapahtumat puuttuvat kokonaan, sillä merkinnät loppuvat kesäkuun 1944 alkuun ja jatkuvat sitten elokuulta muutaman sivun verran. Vain omat häät 1942 on kerrottu tarkemmin.
Ehkä rajuin kerrottu sotajuttu oli Immolan lentokentän pommitus, josta meillä on muistona pomminsirpale kotona. Hän oli ajamassa ammuksia yms. osasto Kuhlmayn lento-osastolle ja koki kentän rajun venäläispommituksen 1944 paikan päällä poterossa.
Toinen raju juttu oli oman konekiväärin haku etulinjan tuntumasta, jolloin hän vahingossa ajoi vihollisen puolelle. Auto oli kääntynyt kuulemma melko nopeasti kapealla tiellä kun luodit ropisi pitkin peltejä...
Itselläni on liki kaikki Kansa Taisteli -lehdet 1957-1986 (1957 4 nroa ja sitten yleensä 12 numeroa vuodessa) ja kyllä niitä sotajuttuja onkin kerrottu paljon. Lehtihän järjesti säännöllisesti kirjoituskilpailuja kerätäkseen julkaistavaa materiaalia. Kuinkahan paljon jäi juttuja julkaisematta ja onkohan ne arkistoituna jossain? Luultavasti on.
Useat tuhannet sotakirjat hyllyissäni kertovat omat tarinansa sodasta ja toki muustakin elämästä siltä ajalta.
Yksi parhaimmista sotajuttuja sisältävistä teoksista on Suomi taisteli 1-6 -kirjasarja. Siihen on otettu mukaan "juttuja parhaasta päästä" lukuisista eri lähteistä, enimmäkseen kuitenkin siihenastisista julkaistuista kirjoista ja lehdistä.
Mäkelä Jukka L. - Seppälä Helge (toim.) Suomi taisteli 1-6 - Sotiemme suurlukemisto
WSOY, 1977-80, n. 2350 s., 1. painos
Albert Ravila kirjoitti:Kokonaan toinen juttu on sitten se, että 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen myötä veteraaninen muistaminen alkoi olla näkyvämmin esillä tiedotusvälineissä.
Miksi ei muistettu aikaisemmin? Se taitaakin olla kokonaan tiedotusvälineiden oma häpeä!
Eipähän Suomen lehdistö kertonut Kekkosenkaan todellisesta kunnosta, vaikka hyvin siitä tiesivät. Sitä traumaa on moni toimittaja tilittänyt jälkeen päin. Pekka Hyvärinen tilittää kirjansa Suomen mies esipuheessa pitkän vuodatuksen siitä, miksi hän ei kertonut Kekkosen sekoiluista TV-haastattelun yhteydessä ja muistaakseni Kalevan entinen päätoimittaja Uimonenkin on joskus asiasta kirjoittanut omalta kohdaltaan.
Hyvärinen Pekka Suomen mies - Urho Kekkosen elämä
WSOY, 2000, 377 s., 1. painos