MM kirjoitti:Leskisen kirja sai ajattelemaan kuinka Suomella oli varaa kahteen taistelulaivaan ja oliko se nyt viiteen sukellusveneeseen aikana, jolloin jalkaväelle oli antaa vain kokardit. Virokin houkuteltiin panemaan vähät rahansa laivoihin. Leskinen ei kuitenkaan kytke suunnitelmaa kovin vahvasti Saksaan, Ruotsiin kylläkin. Mutta nuo maathan eniten olisivat hyötyneet "Leningradin laivaston sulkemisesta Suomenlahden pesuvatiin" Molotovin sanontaa lainatakseni. Suomenlahden sulku suunniteltiin Helsingin ja Tallinnan länsipuolelle, joten pääkaupungit olisivat jääneet kuitenkin NL:n vaikutuspiiriin. Ahvenanmaalle ja Saarenmaalle tapahtuvan maihinnousun ja saarista Suomen ja Viron länsirannikolle tapahtuvan hyökkäyksen estäminen tuntuu Saksan ja Ruotsin yhteiseen etuun nähden haetulta.
Suomen laivaston "taistelulaivat" olivat panssarilaivoja, joiden tarkoituksena oli vahvistaa Suomen rannikon puolustusta, koska rannikkotykistö oli keskitetty Suomenlahden itäosaan ja Laatokalle. Kronstadt oli Neuvostoliiton Itämeren laivaston tukikohta, jossa olivat Suomenlahden ainoat "taistelulaivat".
Suomessa pelättiin punalaivaston hyökäystä jo keväällä 1920. Sukellusveneet olivat puolustusaseita, joilla oli tarkoitus häiritä ja torjua punalaivaston ja punalaivaston vahvan sukellusvenelaivaston liikkeitä. Jatkosodan aikana saksalaiset ja suomalaiset laskivat sukellusveneiden torjuntaverkon Suomenlahden poikki.
Malli Cajander on myytti. Osalle talvisodan sotilaista ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö sotilaan univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. Siviilivaatteiden ja univormujen päälle laitettiin lumipuku.
Suojeluskuntalaisilla, joiden osuus Suomen armeijan vahvuudesta talvisodan aikana oli 33 %, oli suojeluskuntaunivormu, lumipuku ja varmasti toimiva kivääri.